Mykkäelokuvasivuston järjestämä äänestys kaikkien aikojen parhaasta ja huonoimmasta mykkäelokuvasta sekä tärkeimmästä vaikuttajasta keräsi kaiken kaikkiaan 74 hyväksyttyä vastausta. Paras elokuva –kategoriassa ääniä sai 167 teosta, huonoimmassa 100 ja vaikuttajissa ääniä annettiin 16 henkilölle. Mukahauskoja tai pelkästään arvontaan osallistuvia vastauksia ei ollut kuin muutama. Mykkäelokuvasivusto kiittää kaikkia äänestykseen osallistuneita ja onnittelee voittajia, palkinnot menivät tällä kertaa Poriin, Ouluun ja Seinäjoelle.
Äänestyksen ääniharava oli Charles Chaplin, joka murskasi kilpailijansa niin parhaat elokuvat kuin tärkeimmät henkilöt –kategorioissa selvästi. Chaplinin taito yhdistellä komediaa ja draamaa ei ole menettänyt rahtuakaan tehostaan ja kaikki hänen mykkäelokuvansa sijoittuivat neljänkymmenen parhaan elokuvan joukkoon. Henkilöäänestyksessä Chaplin oli vieläkin ylivoimaisempi.
Vaikka elokuva kuin elokuva onkin parhaimmillaan teatterissa, on äänestystuloksessa selvästi nähtävissä se, kuinka ratkaisevaa on nimikkeiden helppo saatavuus. Parhaimpien elokuvien joukosta ainoastaan Erich von Stroheimin Ahneus ei ole vielä saanut dvd-julkaisua osakseen – onneksi tämä mestariteos on sentään esitetty televisiossa. Myös Abel Gancen Napoléonin julkaisua odotellaan edelleen, joillakin tosin saattaa löytyä omasta hyllystä takavuosina Australiassa myynnissä ollut versio. Mutta pääsääntöisesti kaikista ääniharavista on olemassa laadukas dvd-julkaisu jossain päin maailmaa.
Vaikka kärkisijat menivätkin tutuille elokuville, oli listoille sijoitettu myös monia sellaisia elokuvia, joista allekirjoittanut ei ollut kuullutkaan – onpahan työsarkaa vielä vuosiksi eteenpäin. Yllättäviä ”epäonnistujia” sen sijaan olivat mm. John Ford (vain yksi elokuva, yksi ääni), King Vidor (kaksi elokuvaa, ääni molemmille), Cecil B. DeMille (yksi elokuva, yksi ääni), Josef von Sternberg (yksi elokuva, yksi ääni), Mauritz Stiller, Tod Browning ja Aleksandr Dovzhenko (ei yhtään elokuvaa). Äänestyslistoilla ei ollut mukana myöskään yhtään Mary Pickfordin tai ”Fatty” Arbucklen teosta, niin hyvin pioneeriajan tähdet alkavat painua unholaan.
Kotimaisen mykkäelokuvan tasosta ollaan montaa mieltä, eikä julkaisujakaan ole kuin kaksi (milloinkahan asia korjataan?), mutta siitä huolimatta varsin moni elokuva sai kiitettävästi huomiota osakseen. Aki Kaurismäen hieno päivitys Juhani Ahon Juhasta oli luonnollisesti kaikkein korkeimmalla, mutta monet 20-luvun teoksista nousivat jopa viidenkymmenen parhaan elokuvan joukkoon. Sellaisten äänestäjien, jotka listasivat mukaan kaikkien aikojen ensimmäisen näytelmäelokuvamme Salaviinanpolttajat (1907) kannattaa varmasti ilmoittaa katselupaikkansa ja –tietonsa KAVA:lle, kyseistä teosta kun ei ole tavattu enää vuosikymmeniin. Sama pätee myös toiseen tunnettuun teokseen, eli Theda Baran tähdittämään Cleopatraan (1917), joka sai ääniä sekin. Tällaisia elokuvia ei huomioitu laskennassa.
Huonoin elokuva –äänestys osoittautui kaikkein hankalimmaksi ja niinpä monet jättivätkin siihen vastaamatta. Toisaalta voi pohtia, onko moinen listaaminen edes mielekästä saati oikeutettua, mutta kaikesta huolimatta siihenkin saatiin ”voittaja”. D. W. Griffithin Yhdysvaltojen historian kuohuvia vuosia rasistisesti kuvaava Kansakunnan synty keräsi eniten ääniä jättäen taakseen kaksi etukäteen vahvimmiksi kandidaateiksi ajattelemaani elokuvaa, Larry Semonin Ihmemaa Ozin ja George Melfordin Sheikin. Kansakunnan synnyn huonous tosin liittynee sen sisältöön, ei teknisesti heikkoon toteutukseen tai amatöörimäiseen näyttelemiseen. Paras ja osuvin kommentti tässä kategoriassa tuli eräältä äänestäjältä, jonka mielestä ”ei ole huonoja mykkäelokuvia, kaikissa on oma tunnelmansa ja viehätyksensä”.
ÄÄNESTYSTULOKSET