RAKKAUDEN KAIKKIVALTA - AMOR OMNIA
Teatterin lavoilta kotimaisen elokuvan pariin vuonna 1913 astunut Konrad Tallroth oli suomalaisen filmitaiteen hallitsevia hahmoja aina äkilliseen kuolemaansa 1926 asti. Ruotsissakin elokuvia tehneen Tallrothin kolmentoista ohjaustyön mittaista perintöä ei ole meidän päiviimme liiemmin säilynyt, joten jo pelkästään siksi Yleisradion Mykkä valo -sarjassa esitetty Rakkauden kaikkivalta on kallisarvoinen teos. Erikoiseksi elokuvan tekee puolestaan aihevalinta, sillä salonkielokuvia ei maassamme vielä tuohon aikaan juuri tehty.
Suurella ja kauniilla hautausmaalla on perhehauta, jonka rauhassa lepää Örnin suvun edustajia. Iäkäs kreivitär Örn kulkee joka päivä haudalle viettämään aikaa rakkaimpiensa läheisyydessä. Kun nuori luutnantti Henrik Loeven haluaa tietää, mitä varten kreivitär vierailee haudalla niin useasti, tämä kertoo hänelle tarinan kahdesta rakastavaisesta, Carl-Johanista ja Margarethasta.
Elokuvan tarina on Tallrothin itsensä käsialaa ja teoksessa on selkeästi nähtävissä vaikutteita niin tanskalaisista kuin ruotsalaisistakin elokuvista – lopun lyhyt unijakso tuo puolestaan mieleen venäläistaituri Jevgeni Bauerin elokuvan Kuoleman jälkeen (1915). Kertomus kahdesta rakastavaisesta, joiden rakkauden tielle nousee yllättäviä esteitä, on erikoinen, mutta ei mitenkään omaperäinen. Tallroth hallitsee kerronnan vivahteet varmaotteisesti, eikä edes takaumien runsas käyttö sekoita tarinankuljetusta (parhaimmillaan elokuvassa mennään neljännelle aikatasolle, kun nuoren palvelijattaren äiti kertoo kreivittärelle tyttärensä lukuisista ihailijoista). Loppua kohden meno muuttuu tosin turhan raskassoutuiseksi, enkä ole aivan täysin vakuuttunut tarinan loppuhuipentumasta. Rakkauden kaikkivallan tarina on silti kokonaisuutena hyvin onnistunut ja toimiva.
Tallrothin ammattitaito näkyy myös miljöökuvauksessa. Hietaniemen hautausmaalla kuvatut alku- ja loppujaksot antavat elokuvalle arvokkaan yleisilmeen, jota huolella luotu kartanomiljöö vain korostaa. Etenkin alkupuolella elokuvasta huokuu menneen maailman lumo ja loisto, yläluokan elämän ollessa juuri sellaista kuin sen on kuvitellut olevankin. Hangossa kuvattu kylpyläjakso antaa mukavan lisämausteen ajankuvaan. Puvustus on viimeisen päälle huoliteltua ja erikoismaininnan ansaitsee myös Kurt Jäger, jonka kuvaus on kaikin puolin erinomaista.
Roolitus jättää parantamisen varaa. Iäkästä kreiviä esittävä Tallroth, hänen puolisoaan näyttelevä Ida Brander sekä heidän hulivilipoikaansa tulkitseva Eugen Kopkin sulautuvat ympäristöönsä täysin luonnollisesti ja katsojan on helppo uskoa heidän asuttaneen Ljunghedan kartanoa aina. Elokuvan rakastavaisia tulkitsevat Sara Järnefelt (Margaretha) ja Alex Biaudet (Carl-Johan) eivät sen sijaan saa hahmoihinsa aivan sellaista syvyyttä kuin olisi tarpeen. Senpä vuoksi elokuvan loppuhuipentumastakaan ei muodostu niin tunnerikasta kuin on kenties ollut tarkoitus.
Rakkauden kaikkivalta menestyi kohtalaisesti ja se onnistuttiin myymään myös Norjaan. Aikalaiskriitikoiden mielipiteet olivat poikkeuksetta kehuvia, joskin elokuvaa moitittiin sekä jäykkyydestä että kansallistunteen puutteesta. Myös juoni herätti pahennusta. Omasta mielestäni Rakkauden kaikkivalta on keskivertoa parempi kotimainen mykkäelokuva, jota kelpaa esitellä myös ulkomaisille elokuvaharrastajille. Suurin moite koskee elokuvan uutta säestystä, joka ei sovi teokseen millään tavalla: paikka paikoin lähes kauhuelokuvamaisia tunnelmia luova musiikki on kuviin nähden täysin irrallista ja rikkoo elokuvan tyylin täysin. Itse nautin Rakkauden kaikkivallan mieluummin ilman ääntä.
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Ohjaus: Konrad Tallroth
Käsikirjoitus: Konrad Tallroth
Kuvaus: Kurt Jäger
Lavastus: Carl Fager
Leikkaus: Konrad Tallroth, Kurt Jäger
Musiikki: Lotta Wennäkoski (Mykkä valo -sarjan esitys, 2012)
Näyttelijät: Ida Brander (kreivitär Hedvig Örn), Konrad Tallroth (kreivi Carolus Örn), John Precht (luutnantti Henrik Loeven), Sara Järnefelt (Margaretha von Wildheim, Maryn tytär), Alex Biaudet (Carl-Johan Örn, Carlin poika), Greti Grey (Mary, kreivi Örnin palvelijatar), Valentine Panjutin (Harriet Örn, Carlin vaimo), Beat-Sofi Granqvist (Adèle von Wildheim), Eugen Kopkin (Carl Örn, Hedvig ja Carolus Örnin poika), Eero Leväluoma (Kristian, kreivin palvelija), Edith Lamroth (täti)
Lähdemateriaali ja kuvat: Yleisradio (Mykkä valo -sarjan televisioesitys)