Arsenal

ARSENAL


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Ukrainan maaseutu. Venäjä taistelee ensimmäisessä maailmansodassa. Maaseutu on autioitunut, kylän raitilla liikuskelevat vain vanhukset ja sodassa rampautuneet. Kansa näkee nälkää, maanviljelijä lyö hevostaan, äiti lapsiaan. Tsaari kirjoittaa päiväkirjaansa: ”Ammuin tänään variksen, mukava päivä.” Sotilaat marssivat rintamalla ruumiskasojen keskellä.

Sota päättyy. Kansa riemuitsee vaikka kaaoksessa ollaankin. Viimeinkin on aika irrottautua emämaasta, viimein on aika perustaa vapaa Ukrainan valtio. Mutta nationalistit ja työläiset eivät löydä sopua ja sisällissota on väistämätön. Ukrainan keltasininen lippu värjäytyy verestä. Ratkaiseva yhteenotto käydään kiovalaisella asevarastolla.

Arsenal                  Arsenal

Neuvostomestareista tuntemattomimman, ukrainalaissyntyisen Aleksandr Dovženkon vuonna 1929 ohjaama Arsenal on hämmästyttävä elokuva. Siitä ei puhuta juuri missään eikä sitä pahemmin mainita suurten neuvostoklassikoiden joukossa, mutta ainakin itse koin sen erittäin vahvaksi ja kaunistelemattomaksi teokseksi. Se on juoneltaan poukkoileva ja katkonainen, vahvoja kuvia kuin polttomerkeiksi mieleen jättävä avantgardistinen kokonaisuus. Armottomat kauhukuvat niin sotarintamalta kuin nälkää näkevistä kylistäkin sekä Dovženkolle tyypilliset erikoiset montaasiratkaisut muodostavat koukeroisen taideteoksen, jota kelpaa ihailla useampaankin kertaan. Kuvasto on itse asiassa niin vahvaa, että Arsenal toimii myös täysin ilman taustasäestystä.

Dovženko oli pasifisti, joten Arsenalista on helposti poimittavissa sodanvastainen sanoma. Sota on typerää, se ei tuo mukanaan mitään hyvää, se tuhoaa kansat, rampauttaa mielet ja erottaa perheet. Köyhä kansa kärsii kun taas porvaristolle kurjuus on sodassakin vierasta. Vain kuolema ja yksin kuolema tasapäistää alaiset ja hallitsijat. Sota synnyttää lopulta vain lisää sotaa, sillä vaikka kaikki toivovat ja haluavat rauhaa, sitä ei sodalla voida saavuttaa.

Dovženko oli myös kansan hengen kuvaaja ja niinpä Arsenal on myös nähtävissä sormenheristyksenä äärinationalisteille, joita ohjaaja ei voinut hyväksyä. Dovženko osoittaa elokuvallaan, että puheita ja kokouksia voidaan pitää vaikka kuinka paljon, mutta ennen kuin kaikki ajavat asiaansa yhteisin mielin ja vilpittömin sydämin, on tyydyttävää lopputulosta mahdotonta saavuttaa. Jokainen kansan taso on huomioitava: kun yhden ylentää, toisen alentaa ja se tie voi johtaa vain tuhoon. Ja niin kauan kuin veljien välillä on välinpitämättömyyttä ja sortoa, ei vallankumouksen liekkiä voi lopullisesti sammuttaa.

Arsenal                  Arsenal

Kuten Eisenstein tahollaan, myös Dovžhenko loi tarinoita suurista ryhmistä ja joukoista, joissa ei ollut yksittäisiä päähenkilöitä – ainakaan perinteisessä muodossa. Hänelle keskeisiä seikkoja olivat kansa ja maa, jotka muodostivat elokuvien ytimen. Tämän vuoksi Arsenalissakaan ei ole ketään yksittäistä nimeä, jonka työskentelyä voisi keskittyä seuraamaan, sitä vastoin ei voi kuin ihailla tyyliä, jolla Dovžhenko suurta näyttelijäkatrastaan paimentaa. Näytteleminen on toki paikoin teatraalista, mutta se sopii kauttaaltaan elokuvan tyyliin ensiluokkaisesti.

Dovženkon Ukraina-trilogian (muut Zvenigora, 1928 ja Maa, 1930) keskimmäinen osa on vaikuttavasti toteutettu kokonaisuus, jonka persoonallisia ratkaisuja ihailee mielellään. Mutta samalla tässä on myös elokuvan kompastuskivi: jos katsoja ei ole kiinnostunut Dovženkon tavasta esittää asioita, vaan kaipaa perinteistä juonielokuvaa, ei Arsenalilla ole välttämättä paljonkaan annettavaa. Mutta jos elokuvan päättää kaikesta huolimatta katsoa, olen varma että ainakin yksi asia tulee tekemään vaikutuksen: Arsenalin kuvasto on hypnoottista.

ARSENAL, 1929 Neuvostoliitto

Tuotanto: VUFKU Ohjaus: Aleksandr Dovženko Käsikirjoitus: Aleksandr Dovženko Kuvaus: Danylo Demutski Lavastus: Isaak Špinel, Vladimir Müller Leikkaus: Aleksandr Dovženko Musiikki: Igor Pelza
Näyttelijät: Semjon Svašenko (Tymis), Ambrose Butšma (saksalainen sotilas), Mykola Nademski (virkamies), D. Erdman (saksalainen upseeri), M. Kutshinski (Petljura), O. Merlatti (Sadovski), A. Jevdakov (tsaari Nikolai II)



© 6.11.2009 Kari Glödstaf