Jevgeni Bauer

JEVGENI BAUER

s. 20.1.1867 Moskova, Venäjä

k. 22.6.1917 Jalta, Venäjä (nyk. Ukraina)


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Dvd on osoittautunut onnenpotkuksi monelle elokuvan harrastajalle eikä internetistäkään voi sanoa olevan haittaa, kun uusi elokuvahistoriasta kiinnostunut sukupolvi yrittää tehdä omaa tutkimustyötään taiteenalan laajalla kentällä. Nykypäivänä vanhat ja historialliset klassikot eivät ole enää vain arkistokäyttäjien yksityisomaisuutta ja hyvä niin. Se, että elokuva leviää yhä laajempiin harrastajapiireihin, ei voi olla pahasta.

Mitä enemmän elokuva saa huomiota, sitä enemmän tehdään myös elokuvatutkimusta eri tahoilla. Arkistoja avataan, kadonneita elokuvia löydetään ja jo unohdettuja nimiä nostetaan esiin uudelleen arvioitaviksi. Vanhat, jo vuosikymmeniä sitten unohdetut mestarit nostetaan jalustoille ja kiitos uuden teknologian, heidän teoksensa päätyvät mahdollisesti myös kotikatsojien kokoelmiin. Näin on käynyt myös tsaarinajan merkittävimmälle venäläisohjaajalle Jevgeni Bauerille, jonka arvostus tuntuu kohonneen aivan uudelle tasolle dvd:n myötä.

ENSIMMÄISET VUOSIKYMMENET
Jevgeni Frantsevitš Bauerin lapsuudesta on säilynyt jälkipolville vain vähän tietoa. Hän syntyi todennäköisesti vuonna 1867 (myös 1862 ja 1865 on mainittu hänen syntymävuosinaan) tsekkiläisen muusikkoisän ja venäläisen oopperalaulajaäidin perheeseen. Kulturelli koti tarjosi hyvät puitteet taiteiden harrastamiseen ja Bauer kiinnostuikin teatterista jo nuorena. Hänellä oli tapana esittää sisarensa kanssa suosikkinäytelmiään tuttavapiirilleen. Nuoruudessaan Bauer opiskeli maalaustaidetta, kuvanveistoa sekä arkkitehtuuria Moskovassa. Opintojensa jälkeen hän siirtyi teatteriin, jossa hän toimi melkein 30 vuoden ajan lavastajana.

Kun elokuvateollisuus Venäjällä alkoi vuonna 1908, Bauer oli jo yli neljänkymmenen. Vielä tuossa vaiheessa hän ei tuntenut suurta kiinnostusta elokuvaa kohtaan, mutta muutaman vuoden päästä mieli muuttui. Kun hänelle tarjottiin elokuvavirkaa vuonna 1912, hän oli juuri saanut tarjouksen Bolšoi-teatterin päälavastajan virasta. Bauerin ottama riski siirtyä elokuvien pariin osoittautui lopulta voitolliseksi, sillä niiden muutaman vuoden aikana jona hän ehti ohjata elokuvia, hänestä kasvoi tsaarinajan Venäjän merkittävin elokuvaohjaaja.

Bauerin elokuvaura alkoi siis vuonna 1912 Pathé Frères -yhtiössä. Hän toimi sekä lavastajana että kuvaajana, mutta jo seuraavana vuonna hän sai mahdollisuuden myös ohjata. Bauerin esikoiselokuva Naisen sielun iltahämärä (Sumerki ženskoi dushi, 1913) tekee heti ensi metreillä selväksi, että kyseessä on hyvin erikoislaatuinen tekijä, joka hallitsee elokuvailmaisun erinomaisesti. Taidokkaasti luodut miljööt, yhteiskuntaluokkien kaunistelemattomasti esitetty eriarvoisuus sekä tarina, jossa nainen murhaa raiskaajansa, jonka muisto jää piinaamaan naista ikuisesti, on vangitsevaa katsottavaa.

Naisen sielun iltahämärä aloitti uran, joka kesti vain neljä vuotta. Katkenneesta reisiluusta aiheutuneisiin komplikaatioihin vuonna 1917 kuolleen Jevgeni Bauerin perintö käsittää kaikkiaan 80 elokuvaa, joista nykypäivään on säilynyt 26. Näistä kymmenkunta on puolestaan saatavana dvd:llä, joten Bauerin uraan tutustuminen ainakin perustasolla on tänä päivänä melko helppoa.

JULMIA TARINOITA, SIELUN KYLMYYTTÄ JA KUOLEMAA
Khanzhonkov-yhtiössä vuodesta 1914 lähtien työskennellyt Jevgeni Bauer ohjasi aikalaistensa tavoin melkoisella vauhdilla, parikymmentä elokuvaa vuosittain. Varmastikaan kaikki hänen teoksensa eivät ole olleet suuria elokuvia ja todennäköisesti aika on haudannut heikoimmat pysyvästi kätköihinsä, mutta ne, jotka ovat jääneet jäljelle, ovat edelleen toimivia ja kiinnostavia elokuvia.

Jo uransa alussa Bauerin elokuvien perusaineisto muodostui rikkaasta yläluokasta, jonka sielullista kylmyyttä, kyynisyyttä ja tekopyhyyttä hän kuvasi useasti. Sen vastakohtana oli viekas ja niin ikään häikäilemätön köyhälistö, joka pyrki ottamaan osansa maailman onnesta (tämä tarkoitti usein maallista vaurautta) aina kun se vain oli mahdollista. Bauerin hurjimpiin teoksiin lukeutuva Suurkaupungin lapsi (Ditja bolšogo goroda, 1914) on tarina köyhästä ja orvosta ompelijatytöstä, joka onnistuu viettelemään hieman yksinkertaisen, mutta rikkaan poikamiehen. Seuraa nöyryytys, joka hakee elokuvan historiassa vertaistaan: naisesta tulee jääkylmä ja julma kiipijä, joka ajaa rakkaansa perikatoon. Miehen riutuessa nainen kierrättää herrasmiehiä miten tahtoo. Lopulta edes miehen itsemurha ei saa naista säälimään tätä, vaan hän jatkaa tapahtuman jälkeen illanviettoaan rikkaiden ystäviensä seurassa. Aavemaisen suurkaupungin olemassaolo, yläluokan julmat pelisäännöt sekä Bauerin ”näkymätön” ohjaus tekevät Suurkaupungin lapsesta venäläisen elokuvan suuren klassikon, jonka millekään osa-alueelle edes kaiken nähnyt nykykatsoja ei voi hymähdellä, niin vahvasta teoksesta on kyse.

Dekadentin porvariston lisäksi Bauer kuvasi mielellään myös mieleltään notkahtaneita, sairaita ja julmia henkilöitä, joita hänen hahmogalleriastaan löytyy useita. Vuonna 1915 valmistunut Harhakuvia (Grezy) kertoo miehestä, joka suree kuollutta vaimoaan niin syvästi, että etsii tämän tilalle mahdollisimman paljon vaimoaan muistuttavan naisen ja alkaa muokata tästä edesmenneen kaltaista. Alfred Hitchcockin Vertigoa (1958) muistuttava elokuva päättyy murhenäytelmään, kun uuden vaimonsa pahuuteen kyllästynyt mies kuristaa tämän. Kuoleva joutsen (Umirajushtshi lebed, 1916) kertoo puolestaan taiteilijasta, joka tappaa nuoren balettitanssijan vangitakseen tauluunsa täydellisen mallin kuolevasta joutsenesta.

Hurjimpien elokuviensa lisäksi Bauer teki toki paljon muutakin. Hän ohjasi satunnaisesti myös komediaa (Tuhat ja kaksi juonta / Tisitsa vtoraja titrost, 1915), tarkkanäköistä ja luokkatietoista yhteiskuntadraamaa (Hiljaiset todistajat / Nemye svideteli, 1915) sekä myös vallankumouselokuvaa (Vallankumouksellinen / Revoljutsioner, 1917), mutta nämä elokuvat eivät ole saaneet samanlaista kunniaa osakseen kuin aiemmin mainitut julmat ja kaunistelemattomat draamat. Osin aiheetta, sillä Jevgeni Bauer osasi elokuvissaan muutakin kuin vain synkistellä.

KOMEITA TUOTANTOJA
Jevgeni Bauer osasi paitsi kertoa tarinoita, myös luoda komeita maailmoja, jossa käyskentelivät kaikista kärjistyksistäänkin huolimatta aidonoloiset ja uskottavat ihmiset. Hänen elokuvistaan ei puuttunut sen enempää pintakiiltoa kuin tarvittaessa rähjäisyyttäkään, mutta molempia hyvällä maulla toteutettuna. Bauerin elokuvat olivat näyttäviä, mutta eivät koskaan hahmojen ja tarinan kustannuksella.

Silmiinpistävää Bauerin elokuvissa on myös kuvauksen korkea laatu. Syvätarkat ja monikerroksiset otokset, päällekkäisotosten luonnollinen ja ammattimainen käyttö, tarkkaan harkitut valaisuratkaisut sekä satunnaiset ja kerta toisensa jälkeen hämmästyttävät kamera-ajot ovat osoituksena siitä, että Jevgeni Bauerin nimeä ei tule unohtaa myös elokuvakerronnan kehittäjistä puhuttaessa. Tietenkin voidaan todeta D. W. Griffithin olleen ensin, mutta ainakin eurooppalaisen elokuvan alueella Bauerin voi pitää merkittävänä elokuvakerrontaan vaikuttaneena henkilönä.

Vallankumouksen myötä Jevgeni Bauer kuitenkin unohdettiin – tarkoituksella, sillä Neuvostoliitto halusi tehdä selvän pesäeron tsaarinajan taiteeseen. Uudet tuulet puhalsivat ja monet Venäjän aikana työskennelleistä elokuvantekijöistä huomasivat joutuneensa työttömiksi. Ehkä Bauer olisi onnistunut myös uudella aikakaudella kuten Jakov Protazanov tai sitten hän olisi saattanut kokeilla onneaan ulkomailla, kuten monet vallankumousta pakoon lähteneet tekivät. Ennenaikainen kuolema vei kuitenkin Bauerin keskellä suurinta luomisvoimaansa, joten kumpaakaan mahdollisuutta hän ei ehtinyt kokeilla.

BAUERIN ELOKUVAT 2000-LUVULLA
Kuten aiemmin mainitsin, myös kotikatsojan on helppo tutustua tänä päivänä Bauerin tuotantoon. British Film Institute on julkaissut kolmen elokuvan kokoelman Mad Love – Three Films by Evgenii Bauer, jossa on lisämateriaalina Juri Tsivianin kattava videoessee Bauerin elokuvista. Yhdysvaltalaisen Milestone Filmsin katalogissa on puolestaan kymmenosainen Early Russian Cinema -kokoelma (dvd-r), joka sisältää kaikkiaan seitsemän Bauerin elokuvaa. Myös Kava on esittänyt satunnaisesti Bauerin teoksia.

LÄHTEET:
Juri Tsivian: The Oxford History on World Cinema (artikkeli), Oxford University Press, New York, 1996.
Peter von Bagh: Elokuvan historia, Otava, Helsinki, 1998.
Peter von Bagh: Jevgeni Bauer (Filmihullu 2/90).
Jay Leyda: Kino – A History of the Russian and Soviet Film, Princeton, New Jersey, 1983.

JEVGENI BAUER MYKKÄELOKUVASIVUSTOLLA
  • Sumerki zhenskoi dushi (Naisen sielun iltahämärä, 1913)
  • Ditja bolšogo goroda (Suurkaupungin lapsi, 1914)
  • Posle smerti (Kuoleman jälkeen, 1915)
  • Umirajushtshi lebed (Kuoleva joutsen, 1917)
  • Za stshastjem (Onnen tähden, 1917)
  • Korol Pariža (Pariisin kuningas, 1917)


  • © 14.5.2010 Kari Glödstaf