CIKÁNI
”Minä en usko sen enempää onneen kuin kauniisiin naisiinkaan. Molemmat ovat petollisia ja häilyviä. Ne pettävät sinut nopeammin kuin kukko ehtii kolmesti kiekua…”
Iäkkään gondolieerin puhe ei tavoita hänen kollegaansa Giacomoa (Hugo Svoboda), joka syleilee rakkauden puuskassa kaunista vaimoaan Angelinaa (Olga Augustová). Sanoilla on profeetallinen kaiku, sillä pian rakastavaisten onni päättyy vaimon ihastuessa varakkaaseen kreivi Lomeckýyn (Theodor Pištek). Kreivin vakuuttelut ihanasta yhteisestä tulevaisuudesta saavat Angelinan hylkäämään miehensä ja he pakenevat kauas toiseen maahan.
Tšekkiläisen runoilijan Karel Hynek Máchan samannimiseen romaaniin (1835) perustuva Cikáni oli nuoren, vasta 23-vuotiaan Karel Antonin esikoisohjaus. Tarina petollisesta rakkaudesta ja kohtalon arvaamattomuudesta tunnustettiin vaikeaksi, mutta kerronnan kompleksisuudesta huolimatta suuren yleisönsä saavuttavaksi filmimateriaaliksi. Elokuva saavuttikin menestystä etenkin kotimaassaan ja nosti kertaheitolla Antonin maan merkittävien tekijöiden joukkoon. Suosiostaan huolimatta Cikáni oli pitkään nähtävissä vain lyhennetyssä muodossa, kunnes vuosituhannen vaihteessa elokuva restauroitiin neljän lähdemateriaalin pohjalta lähes uuden veroista vastaavaan loistoon.
Saksalaisista elokuvista kuvallisia vaikutteita ottanut tekijäryhmä vakuuttaa paitsi luontokuvilla, myös tavallisista poikkeavilla kuvarajauksilla. Tuotantopuoli on muutenkin kunnossa ja tšekkiläisiä linnoja ja Venetsian kanaaleja ihailee mielellään. Luolakohtaus, jossa Giacomo kohtaa ottopoikansa (Alfons Rasp) kanssa mielenvikaisen Angelinan, on valaistu erittäin tyylikkäästi, parhaita mestareita jäljitellen.
En ole lukenut Máchan teosta, mutta ainakin elokuvaversio kärsii juonensa osalta liiallisesta rönsyilevyydestä ja haparoivasta rytmistä. Useiden vuosikymmenten aikajanalla liikkuminen ja pitkien takaumien avulla kertominen eivät toimi aivan odotetulla tavalla, sillä ne rikkovat juonenkuljetuksen rytmin. Tarinan hahmoillekaan ei anneta juuri aikaa kehittyä ja etenkin Giacomon ja Angelinan suhteen kariutuminen yhteen ainoaan silmäpeliin tuntuu varsin yllättävältä ja teennäiseltä. Tapahtumien ja käänteiden alleviivaaminen visuaalisin keinoin on myös lapsenkengissä: kun aika kulkee kuin juokseva vesi, siirrytään vesiputoukseen ja silloin kun huolet painavat päähenkilöiden hartioita, taivas peittyy paksuun pilviverhoon.
Kiinnostavinta Cikánissa ei ole, saavatko rakastavaiset toisensa, vaan kuinka käy elokuvan roiston, kreivi Lomeckýn. Kreivin julmuus on välitekstien mukaan ajanut monet ihmiset turmioon. Hän on syyttänyt vaimoaan uskottomuudesta, mutta itse liehitellyt vieraita naisia ja tuonut Angelinan jopa lähes naapuriin asumaan. Hän ei ole välittänyt lapsivuoteeseen kuolleesta vaimostaan, vaan on luovuttanut heidän lapsensa Angelinan elätettäväksi. Lopulta hän on kyllästynyt rakastajattareensa, tarjonnut häntä ystävilleen leikkikaluksi ja yrittänyt tappaa hänet. Sen lisäksi hän on raiskannut majatalonpitäjän tyttären. Kreivin ehtymätön nautinnonhalu ja julmuus esitetään sen verran vuolaasti, että ajatus hänestä kuljeksimassa metsässä kaikki tekonsa tunnustava kirje taskussaan on vähintäänkin banaali – kaikkien kannalta olisi ollut uskottavampaa, jos kreivi olisi kuollut kuten elikin.
Tuotanto: Monopoli Tricolorfilm Praha
Ohjaus: Karel Anton
Käsikirjoitus: Karel Anton (Karel Hynek Máchan romaanista)
Kuvaus: Karel Kopriva
Lavastus: Bohuslav Šula
Näyttelijät: Hugo Svoboda (Giacomo), Olga Augustová (Angelina), Theodor Pištek (kreivi Lomecký), Alfons Rasp (kreivin poika), Julius Czonský (majatalon isäntä), Bronislava Livia (Lea), Karel Schleichert (sotaveteraani)