”Les Deux Timides on René Clairin mykkä mestariteos, jossa avantgarde ja sarjakuvatyyli sulautuvat taidokkaasti tehdyksi maalaisromantiikan ja väärinymmärryksen kuvaukseksi. Se yhdistelee Max Linderille ominaisia juonikuvioita, höystää ne chaplinmaisella charmilla ja sinetöi kaiken Keystonelle ominaisella kaaoksella.” (Silent London).
Ranskalaisen René Clairin elokuvaura oli pitkä ja komea, mutta varsinaisten elokuvapiirien ulkopuolella hän on jäänyt taitoihinsa nähden paitsioon. Useimmat tuntevat hänen varhaiset äänielokuvansa sekä Yhdysvalloissa valmistuneet teoksensa, kun taas mykkäelokuvien tunnettuus on heikompaa. Tätä seikkaa ei ainakaan paranna niiden näkemisen vaikeus: siinä missä Clairin äänielokuvia on julkaistu maailmalla kelvollisesti, on mykkäelokuvia saatavana vain rajallinen määrä ja niistäkin osa heikkolaatuisina kopioina. Siksi onkin hienoa, että tilannetta paikataan uusilla restauroinneilla. Vielä kun niitä saisi keräilyformaatteihinkin, olisi harrastajan tilanne täydellinen.
Clairin tunnetuimman mykkäelokuvan, Italialaisen olkihatun (1927) jälkeen valmistunut romanttinen komedia Kaksi sydäntä on maineeltaan lähes edeltäjänsä veroinen. Ohjaajansa viimeiseksi mykän kauden tuotannoksi jäänyt elokuva kertoo nuoresta lakimiehestä Fremissinistä, joka yrittää ensimmäisessä oikeussalitapauksessaan vakuuttaa vaimoaan pahoinpitelevän Garadoux’n olevan itse asiassa rakastava ja hellä aviomies, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Hän onkin onnistua aikeissaan, kunnes oikeussaliin ilmestyy hiiri, joka sekoittaa Fremissin ajatukset. Lopulta Garadoux tuomitaan kolmeksi kuukaudeksi vankilaan.
Kaksi vuotta kuluu. Leskeksi jäänyt Garadoux on muuttanut pieneen kylään, jossa kukaan ei tiedä hänen menneisyyttään. Uutta vaimoa etsivän miehen epäonneksi hänen ihastuksensa on myös Fremissin kiikarissa ja menneiden tapahtumien katkeruus nostaa päätään. Garadoux yrittää pelata kilpakosijansa pois pelistä, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Lopulta kaikki keinot on otettava käyttöön ja naamiot riisuttava, vaikka oman maineen menettämisen uhalla.
Kaksi sydäntä pohjautuu samojen tekijöiden näytelmään kuin Italialainen olkihattukin. Porvaristoa ja sen jäykkiä käytöstapoja hutkiva, tiettävästi hyvin dialogipainotteinen lähdemateriaali on siirtynyt mykän elokuvan maailmaan onnistuneesti, sillä vaikka välitekstejä on vähän, ei katsoja jää kaipaamaan lisäinformaatiota minkään kohtauksen osalta. Clairin kuvallinen ilmaisu on niin tarkaksi hiottua, että sitä voi huoletta verrata kuuluisampien kollegoidensa tuotantoihin. Hyvinä esimerkkeinä toimivat sekä elokuvan oikeussalijakso kaikkine käänteineen että taitavilla kuvakulmilla rakennettu jakso, jossa Garadoux ja Fremissi kuvittelevat tahoillaan antavansa toiselle selkäsaunan. Richard Abelin mukaan loppukohtauksessa jakautuva valkokangas parodioi Abel Gancen Napoleonin (1927) kehuttua Italian sotaretken triptyykkiä.
Puolitoista tuntia pitkän elokuvan tapahtumat pyörivät pitkälti Pierre Batcheffin tulkitseman Fremissin kautta. Andalusialaisen koiran (1928) pääosanesittäjänä paremmin muistettu Batcheff tekee laatutyötä saaden ujon lakimieshahmonsa juuri niin sympaattiseksi ja katsojan rakastamaksi kuin on tarpeen. Garadoux’ta esittävästä Jim Géraldista ei jää yhtä hyvää muistijälkeä, mutta eipä hänen hahmonsakaan ole yhtä värikäs kuin Batcheffilla. Véra Flory heidän ihastuksenaan ja Maurice de Féraudy tämän isänä täydentävät kokonaisuuden, mutta eivät esitä juuri mitään sen kummempaa.
Kaksi sydäntä on miellyttävä tuttavuus, ranskalaisella tyylitajulla tehty romanttinen ja silti kokeellinen elokuva. Elokuvan alkupuolisko ja lopetus olivat molemmat erinomaisia, mutta väliin oli eksynyt muutama heikompi jakso, jotka latistivat kokonaisuuden intensiteettiä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että kyseessä on taas yksi maininnan arvoinen elokuva René Clairin komeaan filmografiaan.
Tuotanto: Films Albatros, Sequana Films
Ohjaus: René Clair
Käsikirjoitus: René Clair (Eugène Labichen ja Marc Michelin näytelmästä)
Kuvaus: Robert Batton, Nicolas Roudakoff
Lavastus: Lazare Meerson
Näyttelijät: Pierre Batcheff (Fremissin), Véra Flory (Cecile Thibaudier), Maurice de Féraudy (Thibaudier), Jim Gérald (Garadoux), Françoise Rosay (täti), Madeleine Guitty (palvelija), Yvette Andréyor (rva Thibaudier)