Erotikon

EROTIKON


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Suurten kirjallisten filmatisointien (Laulu tulipunaisesta kukasta, Aarne-herran rahat) jälkeen Mauritz Stiller palasi intiimimmän aihepiirin pariin ja loi teoksen, joka tulee aina säilymään avioliittokomedioiden kivijalkana. Aikansa suosikkinäytelmään perustuva Erotikon toimi edelläkävijänä monille Ernst Lubitschin ja Jean Renoirin elokuville, Charles Chaplinin Nainen Pariisista (1923) –teoksesta puhumattakaan.

Erotikonin perustarina on yksinkertainen. Yliopistossa opettava hyönteisprofessori Charpentier (Anders de Wahl) lyö laimin nuorta Irene-vaimoaan (Tora Teje). Tämä hakee sen vuoksi lohtua muualta, joko kuvanveistäjä Preben Wellsin (Lars Hanson) tai lentämistä harrastavan paroni Felixin (Vilhelm Bryde) seurasta. Avioliitto on ajautunut jo siihen pisteeseen, ettei professori huomaa – tai välitä – mitä hänen ympärillään tapahtuu. Itse hän puolestaan on iskenyt silmänsä nuoreen sisarentyttäreensä Martheen (Karin Molander), joka on professorin huomionosoituksista varsin mielissään.

Erotikon                  Erotikon

Stillerin hienostunut teos ei näyttäydy perinteistä mykkäkomediaa odottavalle välttämättä mitenkään suurena lajityyppinsä valiona, sillä sen komiikka poikkeaa huomattavasti monista aikalaisistaan. Porvariyhteisö, jossa Erotikonin päähenkilöt kehittelevät välejään ja suhteitaan, on hienosta ja arvokkaasta ulkoasustaan huolimatta kiero kuin mikä: ystävyydellä ei ole todellista sijaa halujen ja tunteiden pelikentässä, jossa jokainen yrittää ottaa ilon irti ja tarrata onneensa edes hetkeksi. Tällaisesta aiheesta olisi varsinkin nykypäivänä helppo rakentaa mauton, vihjaileva ja sensaationhakuinen elokuva, mutta Stillerin tyylitaju pitää teoksen hyvän maun rajoissa. Muutamasta ohilyönnistään – mm. turhaan mukaan liitetty professori Sidoniuksen koominen hahmo – huolimatta Erotikon on laadukkaasti toteutettu ja sisällöltään ajaton elokuva avioliitosta ja sitä ympäröivistä ihmissuhteista.

Erotikonin tarina vaati kalliit puitteet eikä Svensk Filmindustri pihistellyt tuotantopuolella tälläkään kertaa. Elokuvaa varten rakennettiin studioon kokonainen antiikkiesineillä täytetty huvila, mutta vielä pidemmälle mentiin Erotikonin kuuluisimman jakson, oopperanäytöksen kohdalla. Sitä varten luotiin kokonaan oma itämainen fantasiaesitys, jota esitettiin usean päivän ajan Tukholman Oopperassa miltei tuhannelle avustajalle. Loistokkuudestaan huolimatta Erotikon pysyy koko ajan intiiminä elokuvana, kuten pitääkin.

Erotikon                  Erotikon

Näyttelijäkaarti on varsin vaikuttavaa luettavaa: mykän kauden suurimpiin pohjoismaisiin miestähtiin lukeutunut Lars Hanson, lyhyen mutta sitäkin vaikuttavamman uran tehnyt Tora Teje sekä Karin Molander, aikansa suosituimpia komedienneja. Jokainen heistä tekee vakuuttavaa työtä ja kun tähän vielä lisätään teatterin puolella kannuksena ansainnut elokuvadebytantti Anders de Wahl, oli Stillerillä käytössään ryhmä, jollaisesta Hollywoodissakin oltaisiin oltu ylpeitä.

”Erotikon on paras elokuva, jonka olen nähnyt.” Ernst Lubitsch, 1924

EROTIKON, 1920 Ruotsi

Tuotanto: Svensk Filmindustri Ohjaus: Mauritz Stiller Käsikirjoitus: Gustav Molander, Arthur Nordén, Mauritz Stiller (Ferenc Herczegin näytelmästä) Kuvaus: Henrik Jaenzon Lavastus: Axel Esbensen Puvustus: Carl Gille
Näyttelijät: Anders de Wahl (prof. Leo Charpentier), Tora Teje (Irene Charpentier), Lars Hanson (Preben Wells), Vilhelm Bryde (paroni Felix), Karin Molander (Marthe), Torsten Hammarén (prof. Sidonius), Elin Lagergren (Irenen äiti)



© 9.3.2008 Kari Glödstaf