FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2011

YHTEENVETO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Vaikka dvd ja kotiteatterijärjestelmät ovatkin ajaneet osan elokuvaharrastajista pois teattereista, on elokuva edelleen parasta ja elinvoimaisinta yleisön joukossa suurelta kankaalta nautittuna. Tämä tuli todistettua Forssan Kansainvälisillä Mykkäelokuvafestivaaleilla, jotka järjestettiin nyt kahdennentoista kerran. Tämän vuoden pääteemaksi oli valittu skandinaavinen elokuva, jota edustivat sen suurimmat mestarit Mauritz Stiller (3 elokuvaa), Victor Sjöström ja Carl Theodor Dreyer (2 elokuvaa) sekä Benjamin Christensen (1 elokuva). Järjestäjien epäilyt siitä, ettei pohjoismainen elokuva välttämättä houkuttelisi suurta yleisöä paikalle, osoittautui turhaksi: ainakin ensisilmäyksellä näytti siltä, että tämän syksyn festivaaleilla rikottiin edellisvuosien kävijämäärä reilusti.

Perjantai-ilta on tavallisesti hivenen hiljainen, mutta jo ensimmäinen näytös antoi lupauksia yleisöryntäyksestä. Dreyerin tuntemattomampaa osastoa edustava Rakastakaa toisianne houkutteli paikalle ennakoitua enemmän yleisöä. Saksalainen mykkäelokuvasäestäjä Jan Wilke loi elokuvaan hienoja säveliä tarinan ehdoilla ja lopputulos oli huomattavasti voimakkaampi kuin kotisohvalta katsottuna. Seuraavaksi esitetyn Sjöströmin Ingeborg Holmin kohdalla teatteri oli lähes ääriään myöten täynnä, eikä Mauritz Stillerin Laulu tulipunaisesta kukasta jäänyt vähälle yleisölle sekään. Etukäteen epäilin jazz-henkisen säestyksen sopivuutta Stillerin mestariteokseen, mutta loppujen lopuksi festaridebyyttinsä tehnyt Franz Thomsson Orchestra suoriutui tehtävästään erittäin hienosti.

Lauantain ensimmäinen näytös on perinteisesti pyhitetty komedialle, mutta tällä kertaa sen otti haltuunsa Stillerin pääteoksena pidetty Aarne-herran rahat. Etukäteen varmaksi menestykseksi kaavailemani suurelokuva keräsi kuitenkin festivaalien pienimmän yleisön – sekin tosin reilusti yli puoli salillista. Harmi pois jättäytyneiden puolesta: paitsi että elokuva on komea, sitä oli myös Jonathan Hutchings ja Claude Bouillinin säestys. Rohkenen väittää, että parivaljakko hoiti hommansa onnistuneemmin kuin elokuvan ”virallisen” säestyksen tehnyt Matti Bye dvd-julkaisussa.

Dreyerin Papinlesken ja Sjöströmin Berg-Ejvindin jälkeen jäljellä oli enää loppusuora, jonne oli valittu Stillerin Hotel Imperial ja Christensenin Häxan. Elävien Kuvien Teatteri oli molempien elokuvien kohdalla loppuunmyyty. Christensenin noitaelokuvaa ja Kari Mäkirannan orkesterin säestystä voi molempia kuvata yhdellä sanalla: mestarillinen.

Yleisöryntäys, kahdeksan hienoa säestäjää / yhtyettä ja yhtä monta komeaa elokuvaa luovat järjestäjille varmasti tavoitetta seuraaviksi vuosiksi. Onko tämän syksyn menestys uusittavissa jää nähtäväksi, mutta vuoden 2011 festivaaliyleisö voi ainakin olla tyytyväinen näkemäänsä, sen verran hienot juhlat Loimijoen varrella sijaitsevassa Elävien Kuvien Teatterissa järjestettiin.



© 4.9.2011 Kari Glödstaf