FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2017

21.8. - 27.8. + 31.8.2017


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Tänä vuonna vietetään maamme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlia ja tänä vuonna tulee myös kuluneeksi 100 vuotta Buster Keatonin ensiesiintymisestä valkokankaalla. Forssan 18. Mykkäelokuvafestivaalit yhdistää nämä kaksi juhlimisen arvoista asiaa ja tarjoaa unohtumattoman viikonlopun, jossa klassikot ja harvoin nähdyt erikoisuudet paiskaavat vastustamattomalla tavalla kättä 111 vuotta täyttävän Elävienkuvien Teatterin hämärässä. Samassa teatterissa tarjotaan myös modernia mykkäelokuvaa, kun lauantaiaamun ilmaisnäytöksessä (klo 10:00) näytetään Manu Kerolan ja Aleksi Mörttisen uutukaiset amatöörielokuvat.

Festivaalien juhlanäytös on puolestaan tapahtuman jälkeisenä torstaina 31.8., jolloin urheilutalo Feeniksillä esitetään Erkki Karun ja Eero Leväluoman ohjaama Finlandia (1922). Elokuvan säestyksestä vastaa RSO kapellimestarinaan Kalle Kuusava. Lipunmyynti ja esitysaikataulut on nähtävissä festivaalien kotisivulla.


ELOKUVAT PÄHKINÄNKUORESSA

Carl Engdahl: Vänrikki Stoolin tarinat (Fänrik Ståls sägner, 1909) & Teuvo Puro: Sylvi (1913)
Festivaalien avajaisnäytöksessä ihastellaan Johan Ludvig Runebergin balladikokoelman ensimmäistä filmatisointia, joka valmistui Ruotsissa. Sen vastapainoksi saamme vertailla ainoaa autonomian ajan edes osittain säilynyttä elokuvaamme, Minna Canthin tekstiin perustuvaa Sylviä. Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmi ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ovat tehneet kansainvälisestikin tarkasteltuna mittavan ja mahtavan työn saattaessaan tämän jo pahoin tuhoutuneen elokuvan takaisin valkokankaille.

John W. Brunius: Johan Ulfstjerna (1923)
John W. Brunius muistetaan parhaiten Vänrikki Stoolin tarinoista (1926), mutta hän käsitteli elokuvissaan muutenkin mielellään Pohjoismaiden historiaa. Kenraali Bobrikovin murhan ympärille linkittyvä Johan Ulfstjerna on Bruniuksen uran tuntemattomampaa osastoa, mutta jo pelkästään näyttelijäluetteloltaan kiinnostusta herättävä: Einar Hanson, Mary Johnson, John Ekman ja Ivan Hedqvist esiintyivät monissa aikansa tunnetuissa elokuvissa. Ulfstjernasta meille vinkanneen Antti Alasen mukaan elokuva on kuvattu oikeilla tapahtumapaikoilla, minkä lisäksi ”Brunius on ohjaajana paremmassa vireessä kuin Vänrikki Stoolin tarinoissa”.

Buster Keaton & Edward F. Cline: Kolme aikakautta (Three Ages, 1923)
Keatonin ensimmäinen ”virallinen” pitkä elokuva syntyi kolmen lyhytelokuvan yhdistelmänä, joka olisi tarvittaessa pystytty erottelemaan pienempiin osiin. Liian tuntemattomaksi jääneen komediahelmen tarinat sijoittuvat kivikaudelle, Rooman valtakuntaan sekä 1920-luvun Los Angelesiin, ja kaikkia niitä yhdistävä teema on rakkaus. Gagiryhmän panos on onnistunut, ja jokaiseen jaksoon on saatu mukaan oivallisia vitsejä aina kivikauden baseballista Ben-Huria (1907) parodioivaan valjakkoajoon ja leijonalle tehtävään manikyyriin. Elokuva esitetään myös maanantaina 21.8. ja keskiviikkona 23.8.

Manu Kerola: Orion (2016) & Aleksi Mörttinen: Kaunotar ja pullonkerääjä (2016)
Lauantaiaamun ilmaisnäytös. Kerolan mukaan ”Orion on mustavalkoinen moderni western, jossa vankilasta vapautunut muukalainen saapuu moottoripyörällä hiljaisen kylän saluunaan kostamaan menneisyyden vääryydet.” Mörttinen puolestaan kuvaa Kaunotarta ja pullonkerääjää elokuvaksi, jossa ”koditon mies varastaa tuntemattomalta mieheltä polkupyörän, mutta alkaa katua tekoaan. Hän yrittää korjata tilanteen, mutta joutuu lopulta miehen koston uhriksi.”

Roscoe Arbuckle: The Butcher Boy (1917) – Buster Keaton, Edward F. Cline: Buster merenkulkijana (The Boat, 1921) – Buster Keaton, Edward F. Cline: Busterin seikkailu Pohjoisnavalla (Frozen North, 1922)
Maaliskuussa tuli kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Buster Keaton aloitti pitkän elokuvauransa. Lapsille suunnatun lyhytelokuvasikermän keskeisin teos on tietysti hänen debyyttinsä, Roscoe ”Fatty” Arbucklen kanssa valmistunut farssi The Butcher Boy, jossa Keaton esittää melassiastian kanssa koheltavaa asiakasta. Buster merenkulkijana näyttää puolestaan koomikon taidot teknisten vimpaimien asiantuntijana – kukaan elokuvan nähneistä ei voi unohtaa Keatonin tee-se-itse -veneen nerokasta sillanalittamistapaa. Busterin seikkailu Pohjoisnavalla on tummanpuhuva komedia, jossa uni ja todellisuus sekoittuvat erikoisella tavalla. Muutamat Keatonin gageista näyttävät päätyneen Chaplinin Kultakuumeeseen (1925).

Gustaf Molander: Hänen englantilainen vaimonsa (Hans engelska fru, 1927)
Vain muutamat suomalaiset elokuvantekijät pääsivät mykkäkaudella kokeilemaan taitojaan ulkomaille ja silloinkin tie vei yleensä Ruotsiin. Niin kävi myös Mauritz Stillerin ystäviin lukeutuneelle Urho Somersalmelle, joka niitti menestystä Pohjanlahden molemmin puolin. Gustaf Molanderin ohjaama ja erittäin harvoin missään esitetty Hänen englantilainen vaimonsa antaa perspektiiviä ruotsalaisen elokuvan ajasta Stillerin ja Sjöströmin jälkeen. Somersalmen rinnalla loistavat tähtinäyttelijät Lil Dagover ja Gösta Ekman.

Carl von Haartman: Kajastus (1930)
”Suomen Erich von Stroheimina” muistetun von Haartmanin toinen ohjaustyö on pikkutarkasti ja mitään säästämättä syntynyt kuvaus helmikuun manifestin (1899) jälkimyrskyistä. Aiheen etäisen viileä käsittelytapa kirvoitti aikanaan vastalauseita, mutta on sittemmin osoittautunut onnistuneeksi valinnaksi, sillä isänmaallisuuden kiihkossa syntyneet elokuvat tapaavat vanhentua ennen aikojaan. Naispääosaa esittävä Elsa Sederberg meni pian kuvausten päätyttyä naimisiin von Haartmanin kanssa, mutta avio-onnesta ei tullut pitkäaikaista, sillä nuori vaimo menehtyi keuhkotautiin vuonna 1934.

Clyde Bruckman: Kenraali (The General, 1926)
Sight & Soundin maailman parhaat elokuvat kärkikymmenikössä kahdesti (1972, 1982) vieraillut ja American Film Instituten maailman parhaaksi mykkäkomediaksi valitsema Kenraali oli ilmestyessään todellinen fiasko: siitä eivät pitäneet sen enempää yleisö kuin kriitikotkaan ja Keaton suri suosikkielokuvansa kohtaloa kuolemaansa asti. Tänä päivänä kaikki on toisin: veturinkuljettaja Johnnie Grayn seikkailut sisällissodan melskeissä ovat intiimiä ja rakastetuinta elokuvakomiikkaa parhaimmillaan. Elokuva esitetään myös tiistaina 22.8. ja torstaina 24.8.

Mauritz Stiller: Juha (Johan, 1921)
Ruotsin Lapissa kuvattu ”valon oodi, jonka kompositio perustuu auringon ja veden loistoon” (Antti Alanen). Stillerin mahtavimpiin teoksiin lukeutuva Juha hehkuu luonnon kauneutta ja elämän voimaa aivan samalla tavoin kuin Laulu tulipunaisesta kukasta (1919) tai Gösta Berlingin taru (1924). Myös tarina toimii moitteetta ja Stiller käyttää päähenkilöiden keskinäisten suhteiden kuvaamisessa useita kekseliäitä vertauskuvia.

Carl Theodor Dreyer: Lehtiä paholaisen kirjasta (Blade af Satans bog, 1920)
Neljästä episodista koostuva suurelokuva valmistui D. W. Griffithin Suvaitsemattomuuden (1916) hengessä, tosin sillä erotuksella, että Dreyerin teoksessa tarinat eivät limity toisiinsa, vaan ne kerrotaan yhtäjaksoisesti alusta loppuun. Jaksot sijoittuvat Jeesuksen kuolinpäiviin, inkvisition Espanjaan, Ranskan vallankumoukseen ja Suomen sisällissotaan. Suomi-episodi herätti meillä runsaasti pahennusta ja joutui sensuurin poistamaksi, mutta on sittemmin noussut elokuvan kenties kuuluisimmaksi jaksoksi.

Erkki Karu & Eero Leväluoma: Finlandia (1922)
KAVI:n suurrestaurointi RSO:n esittämänä. Kuuteen osaan jaettu katsaus kotimaastamme esittelee Suomen metsäteollisuutta, Helsinkiä, urheiluelämää, viheriäitä niittyjä ja peltoja, armeijaa sekä koskia. Ainutlaatuinen kuvaus ensimmäisiä itsenäisyyden vuosiaan viettävästä Suomesta oli menestys myös kansainvälisesti: siitä valmistettiin kopioita ainakin seitsemänä erikielisenä versiona ja sitä esitettiin Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Englannissa, Espanjassa, Hollannissa, Italiassa, Itävallassa, Kiinassa, Latviassa, Norjassa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa, Tšekkoslovakiassa, Unkarissa, Virossa, Venäjällä ja Ruotsissa. Erkki Karu totesi vuonna 1932, että ”Suomi-Filmin Finlandia-elokuvan on nähnyt ulkomailla n. 6 miljoonaa ihmistä. Kenenkäs toisen kirjaa on siellä niin paljon luettu kuin tätä meidän kuvakirjaamme?"



© 6.8.2017 Kari Glödstaf