FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2018

27.8. - 2.9.2018


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ
Forssan Mykkäelokuvafestivaalien teemana on ensimmäinen maailmansota, tuleehan sen päättymisestä kuluneeksi sata vuotta. Ohjelmistoon on valittu mahdollisimman kattavasti erilaisia elokuvia aina urheista sotasankareista häpeilemättömään propagandaan ja sodan jälkeisen ajan kuvaamiseen. Sunnuntaiaamun erikoisnäytöksessä esitetään vuosikymmenten ajan näkemättömissä ollut Teuvo Puron Kihlaus (1922), jota säestää Manu Kerolan palkittu lyhytelokuva Harrbådan neito (2018). Lisäksi festivaaleilla julkistetaan uusi mykkäelokuvakirjani 1000 mykkäelokuvaa: sirpaleita elokuvan kulta-ajalta. Lipunmyynti ja esitysaikataulut on nähtävissä festivaalien kotisivulla.

ELOKUVAT PÄHKINÄNKUORESSA

Winsor McCay: The Sinking of Lusitania (1918)
22 kuukautta valmisteilla ollut kymmenminuuttinen lyhytelokuva on mielenkiintoinen osoitus, kuinka nyttemmin lastenelokuvien hallitsema genre valjastettiin propagandan käyttöön jo hyvin varhaisessa vaiheessa. RMS Lusitanian torpedointia käsittelevä The Sinking of Lusitania on taiteellisesti korkealaatuinen ja erittäin jännittävästi esitetty. McCay selostaa 1 198 ihmisen kuolemaan johtaneita tapahtumia hyökkäävien, paikoin jopa raivokkaiden välitekstien kautta. Animaatioelokuvan virstanpylväitä.

Irwin V. Willat: Behind the Door (1919)
Yksi kaikkein pahamaineisimmista amerikkalaisten tekemistä sotapropagandaelokuvista, sadismissaan ylittämätön ja edelleenkin hätkähdyttävä kuvaus saksalaiset sukujuuret omaavasta amerikkalaismiehestä, josta sukeutuu peto hänen menetettyään vaimonsa vihollisten leikkikaluksi. Vuoden 2016 Le Giornate del Cinema Muto -festivaalien puhutuin teos täytyy jokaisen mykkäelokuvan ystävän nähdä itse, sillä mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan tätä elokuvaa. Arvostelu.

Thomas H. Ince: Civilization (1916)
Ensimmäinen todella merkittävä sodanvastainen elokuva, aikansa suurtuotanto, jonka tarkoituksena oli osoittaa sodan mielettömyys ja armottomuus kotirintamalle. Kaksijakoisen elokuvan alkupuolisko on erittäin vaikuttavaa katsottavaa. Sodan lietsojien onnistuu vaientaa rauhan puolesta puhujien ääni ja unohtaa väliin jäävä tavallinen kansa, joka haluaisi vain elää arkeaan. Hulluus leimahtaa, sota vetää syövereihinsä kaiken ja Ince työryhmineen vyöryttää valkokankaalle unohtumatonta sotakuvastoa pakkovärväyksineen ja siviiliuhreineen. Loppupuolisko taistelukentillä kävelevine Kristus-hahmoineen on alkua heikompi, mutta kokonaisuus on silti vaikuttava. Vanhentunut arvostelu.

Raoul Walsh: Kilpakosijat (What Price Glory, 1926)
Kolme jatko-osaa poikinut Kilpakosijat menestyi Broadwaylla jo silloin, kun sota oli vielä aiheena kaukana muodista. King Vidorin Suuren paraatin muutettua kaiken myös Fox Film Corporation halusi tuottaa aiheeseen sopivan elokuvan. Tuloksena oli komea sotaeepos, joka sijoittuu korkealle mykän kauden sotaelokuvien joukossa. Mahtavasti toteutetut sotajaksot vuorottelevat idyllisten, paikoin lähes hartaiden rintaman taakse sijoittuvien kohtausten kanssa, joissa pientä lohtua sodan armottomuuteen tuovat onnen hetket paikallisten neitosten kanssa tai kaipuuta välittävät kirjeet kotipuolesta. Tunnerikkaassa loppukohtauksessa osoitetaan, että kunnioitus ja velvollisuus ovat sodassa aina etusijalla. Arvostelu.

F. Richard Jones: Yankee Doodle in Berlin (1919)
Ristiinpukeutumista, esineiden paiskomista, takapuolelle potkimista, kauniita naisia ja hauskaa sanailua – kaikki tämä on vain väritysainetta suurelle sennettmäiselle farssille, jossa naiseksi pukeutunut amerikkalaisagentti suorittaa vaarallista tehtävää saksalaisten päämajassa maailmansodan aikaan. Yankee Doodle in Berlin ei ole Suuren romanssin (1914) kaltainen hyperaktiivinen energiapommi, mutta takuuvarmaa viihdettä jokaiselle slapstick-komedian ystävälle. Aina yhtä railakkaasti ilmeilevä Ford Sterling on elementissään himokkaana keisarina ja tuleva komediaohjaaja Malcolm St. Clair täyttää vaivatta kruununprinssin kiiltävät saappaat. Sivuosissa nähdään monia aikansa komediatähtiä, myös uraansa vasta aloitellut James ”Jimmy” Finlayson. Arvostelu.

Kuvia Suomen vapaussodasta (1919)
Kolme lyhyttä aikalaisdokumenttia Suomen vapaussodasta ja sen tapahtumista.

D. W. Griffith: Isn’t Life Wonderful (1924)
Griffith oli kuvannut saksalaiset julmureina ja barbaareina sodan aikana tekemässään elokuvassa Maailman sydän (1918), mutta kuusi vuotta myöhemmin hänen sympatiansa olivat sekasortoon ajautuneen valtion puolella. Puolalaisemigranttien silmin kuvattu pienimuotoinen selviytymistarina on hänen parhaimpia töitään ja oiva osoitus siitä, ettei ohjaaja ollut epäonnistumisistaan huolimatta kadottanut havainnoitsijan kykyjään ja elokuvantekijän taitojaan. Griffithin viimeinen itsenäinen tuotanto ja viimeinen elokuva United Artistsille on samalla myös Carol Dempsterin paras roolityö. Arvostelu.

Aleksandr Dovženko: Arsenal (1929)
Yksi kaikkien aikojen suurimmista elokuvista, jonka jokainen kuva lyö kuin nyrkki. Ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin ja Ukrainan sisällissotaan keskittyvä mestariteos on vimmainen, voimakas ja rohkea näkemys Ukrainan tapahtumista 1910-luvun lopulla. Samalla se on myös ajaton osoitus siitä, kuinka puheita ja kokouksia voidaan pitää loputtomiin, mutta ennen kuin kaikki ajavat asiaansa yhteisin tavoittein ja vilpittömin sydämin, on tyydyttävää lopputulosta mahdotonta saavuttaa. Katsojan verkkokalvoille iäksi piirtyvä loppukohtaus puolestaan todistaa sen, että niin kauan kuin maailmassa on välinpitämättömyyttä ja sortoa, ei vallankumouksen liekkiä voi täysin sammuttaa. Arvostelu.

William A. Wellman: Siivet (Wings, 1927)
Kaikkien aikojen ensimmäisen parhaan elokuvan Oscar-palkinnon kevään 1929 gaalassa voittanut Siivet nosti maailmansodan ilmaan, irti taistelukentiltä. Kahden aluksi toisiaan inhoavan, mutta lopulta syvästi ystävystyvän amerikkalaisnuoren sotaseikkailu on teknisesti edelleen loistelias. Realistiset, motorisoiduilla kameroilla kuvatut lentojaksot ovat mahtavasti toteutettuja ja satojen rintamalla taistelleiden sotilaiden avulla luodut maasotajaksot lajityyppinsä parhaimmistoa - varsinkin liittoutuneiden viimeinen suurhyökkäys on mieleenpainuva ja vaikuttava. Myös juhlajakso Pariisissa on kuuluisa, eikä vähiten samppanjakupliensa ja pitkän, ravintolapöytien yli kulkevan kamera-ajon ansiosta. Wellman tekee lyhyen esiintymisen kuolevana sotilaana ja Carl von Haartman vilahtaa saksalaisen upseerin roolissa. Suuri amerikkalaisten rakastama sotaelokuva. Arvostelu.

Manu Kerola: Harrbådan neito (2018)
Manu Kerolan ohjaama lyhytelokuva kertoo vanhan kokkolalaisen aavetarinan kahdesta miehestä ja yhdestä naisesta, joista yksi katoaa mystisesti pimeän viinan ostomatkalla. Alun perin 8 millimetrin mustavalkoiselle filmille kuvattu Harrbådan neito on mykkäelokuvafestivaaleilla viime vuonna vierailleen Kerolan tuorein elokuvaohjaus.

Teuvo Puro: Kihlaus (1922)
Aleksis Kiven kansankomedia on filmattu kolmasti. Niistä ensimmäinen, Viipurissa tuotettu versio (1920) on kenties iäksi kadonnut, eikä tätä toisena valmistunuttakaan Suomi-Filmin tuotantoa ole nähty missään vuosikymmeniin. Nyt me esitämme sen festivaalien erikoisnäytöksessä. Kraatari Aapelin ja Herrojen Eevan kihlajaispäivä ei mene aivan suunnitelmien mukaan, sillä parille tulee peruuttamatonta riitaa jo ennen juhlatapahtumaa. Elokuvan rekonstruoinnissa mukana ollut Kari Glödstaf kertoo ennen näytöksen alkua, kuinka kaikki prosessin aikana oikein tapahtuikaan. Arvostelu.

King Vidor: Suuri paraati (The Big Parade, 1925)
Ensimmäinen merkittävä ja realistinen amerikkalainen sotaelokuva valmistui vastikään Broadwaylla suosituiksi nousseiden sota-aiheisten näytelmien vanavedessä. Tuotannonjohtajana toiminut Irving Thalberg antoi ohjaaja King Vidorille huomattavan budjetin sekä studion täyden tuen ja värväsi sotilasasiantuntijoiksi joukon rintamalla palvelleita dokumentaristeja ja veteraaneja. Vidor puolestaan halusi riisua elokuvastaan kaiken patriotismin ja glamourin ja kertoa todenmukaisen tarinan sotilaasta, joka ei halunnut sotaan, mutta ei osannut oikein vastustaakaan sitä riittävästi kamppaillakseen koneistoa vastaan. Lopputulos vaikutti pysyvästi koko lajityypin kehitykseen. Elokuva oli valtava menestys ympäri maailmaa ja elokuvan lasketaan tuottaneen siihen sijoitetut rahat pelkällä ensimmäisellä esityskierroksellaan kymmenkertaisesti takaisin. Sille myönnettiin Photoplayn Medal of Honor -palkinto, joka oli Oscareita edeltävän ajan korkein mahdollinen amerikkalaiselle elokuvalle myönnetty huomionosoitus ja Suuren paraatin menestys jatkui myös äänielokuvan aikakaudella. Arvostelu.



© 6.8.2018 Kari Glödstaf