Forssan XX Mykkäelokuvafestivaalit

FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2019

YHTEENVETO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Jokainen tapahtumajärjestäjä tietää tunteen, kun mikään ei onnistu ja jokainen yritys kääntää kurssia johtaa entistä pahempaan kurimukseen, josta ei tunnu olevan poispääsyä. Vastavuoroisesti hän tietää myös tunteen, jolloin kaikki rullaa alusta loppuun täysin vaivatta ja ilman kitkaa ja kun tapahtuma on ohi, hän voi katsoa tyytyväisenä taaksepäin ja todeta kaiken menneen juuri siten kuin oli toivonut ja tarkoittanut. Näin meille kävi tänä vuonna Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla.

20-vuotisjuhliaan viettävät Mykkäelokuvafestivaalit kietoutuivat pääasiallisesti gangstereista ja kaunottarista kertovien elokuvien ympärille. Mukaan oli tosin otettu kaksi poikkeustapausta, Erkki Karun vuonna 1925 ohjaama salonkikomedia Suvinen satu sekä Harold Lloydin tunnetuin komedia, hänen neljäntenä pitkänä elokuvanaan valmistunut Turvallisuus viimeiseksi (tunnetaan myös nimillä Tuhannen dollarin nousukas ja Harold iskukunnossa, 1923). Ensin mainittua saapui alustamaan elokuvaneuvos Kari Uusitalo, joka oli nähnyt Suvisen sadun 1960-luvun lopussa juuri ennen sen tuhoutumista. Nyt nähty rekonstruktio sai elokuvaneuvoksen hyväksynnän osakseen, sillä tämän parempaan kuosiin Suvista satua ei ainakaan tällä haavaa ole mahdollista laittaa. Harold Lloydin mestariteos esitettiin puolestaan urheilutalo Feeniksissä järjestetyssä juhlanäytöksessä, jota säesti Helsingin poliisisoittokunta kapellimestarinaan Heikki Elo. Elo oli säveltänyt ja sovittanut elokuvaan aivan uuden musiikin, joka soi loisteliaasti aina ensimmäisestä kohtauksesta viimeiseen.

Lloydin juhlaelokuvaa lukuun ottamatta muut näytökset olivat perinteiseen tapaan Elävienkuvien Teatterissa, jonka ainutlaatuinen miljöö keräsi tänäkin vuonna festivaaliyleisöltä ihastuneita kommentteja – ja miksipä ei olisi kerännyt, eihän Suomessa ole toista vastaavanlaista teatteria, jossa voisi heittäytyä sadan vuoden takaisten elokuvien maailmaan yhtä perusteellisesti ja vaivatta. Katsojien viihtyvyyteen takavuosina tehdyt panostukset ovat olleet kaikin puolin onnistuneita ja tänä päivänä Elävienkuvien Teatterissa voi nautiskella huoletta hieman pidemmästäkin elokuvasta.

Juhlavuoden festivaalit polkaistiin käyntiin Malcolm St. Clairin komedialla The Show-Off (1925), jossa Ford Sterlingin esittämä suunpieksäjä saattaa rakastettunsa perheen pahoihin talousvaikeuksiin, ennen kuin onnistuu luovimaan heidät takaisin turvallisille vesille. En ollut ajatellut elokuvaa mitenkään poliittisesti, mutta erään festivaalien vakiovieraan mielipiteen myötä Sterlingin esittämän mahtailijan käytös linkittyi vaivatta yhden aikamme merkittävimmän poliitikon olemukseen. Tämän jälkeen The Show-Off näyttäytynee hieman erilaisena komediana kuin aiemmin, joskaan en usko, että tosielämän mahtailija laittaa asiat samalla tavalla kuntoon kuin Sterling tahollaan.

Forssan XX Mykkäelokuvafestivaalit                  Forssan XX Mykkäelokuvafestivaalit

The Show-Offin jälkeen heittäydyttiin Amerikan erämaamiljööseen, jossa aina ihastuttava Clara Bow pyöritteli kahta miestä elokuvassa Synti joka houkuttelee (Mantrap, 1926). Iloisesti ja kepeästi kulkevan romanttisen komedian jälkeen oli festivaalien ensimmäisten gangsterielokuvien vuoro: ensin D. W. Griffithin New Yorkissa kuvaama The Musketeers of Pig Alley (1912) ja heti perään Wallace Worsleyn Yhteiskunnan vihollinen (The Penalty, 1920), jossa Lon Chaney tekee yhden uransa hurjimmista roolisuorituksista jalkansa menettäneenä gangsteripäällikkönä.

Lauantaiaamuisin esitetyt kotimaiset harrastajaelokuvat ovat vaihtuneet tätä nykyä keskustelutilaisuuksiksi. Viime vuonna tapahtumapaikalla oli kirjaesittely, nyt käytiin puolestaan läpi teemaan liittyvien gangstereiden ja flapper-tyttöjen elokuvahistoriaa. Reilun puolen tunnin mittaisen ohjelmanumeron jälkeen siirryttiin takaisin elokuvien pariin kolmen lyhytkomedian voimin. Roscoe ”Fatty” Arbuckle (Fatty Joins the Force, 1913), Larry Semon (Oh! What a Man, 1927) ja festivaalien ensiesiintymisensä tehnyt Charley Chase (The Caretaker’s Daughter, 1925) saivat aikaan miellyttävän flow’n, joka jatkui koko päivän. Loppuunmyydyt näytökset seurasivat toinen toistaan ja kun ilta huipentui Josef von Sternbergin komeaan Alamaailmaan (Underworld, 1927), ei festivaaliyleisössä ollut todennäköisesti yhtään katsojaa, joka ei olisi ihastunut näkemäänsä.

Juhlavuoden kattaus oli kaikin puolin onnistunut. Elokuvat osuivat nappiin, säestäjät tekivät jälleen kerran laatutyötä ja järjestelyt toimivat moitteetta. Festivaaliyleisöltä tuli kannustusta ja kiitosta kautta linjan ja joukosta nopeasti yhyttämäni uudet vieraat olivat tapahtumasta haltioituneita ja lupasivat tulla heti ensi vuonna uudestaan. Tällaisten kommenttien myötä on hyvä alkaa suunnitella ensi vuoden tapahtumaa.

Forssan 20. Mykkäelokuvafestivaalien ohjelmisto ja muusikot:
Malcolm St. Clair: The Show-Off (Janne Kuusinen)
Victor Fleming: Synti joka houkuttelee (Jonathan Hutchings, Jack Hutchings, Claude Bouillin)
D. W. Griffith: The Musketeers of Pig Alley + Wallace Worsley: Yhteiskunnan vihollinen (Janne Storm, Tero Holopainen)
George Nichols: Fatty Joins the Force + Larry Semon: Oh! What a Man + Leo McCarey: The Caretaker’s Daughter (Hillel Tokazier)
Frank Urson: Chicago (Sanna Pietiäinen orkestereineen)
William A. Seiter: Pieni syntinen (Trio Mutual)
Erkki Karu: Suvinen satu (Jarmo Saari, Olavi Louhivuori)
Josef von Sternberg: Alamaailma (Kari Mäkirannan orkesteri)
Fred C. Newmeyer, Sam Taylor: Turvallisuus viimeiseksi (Helsingin poliisisoittokunta, kapellimestarina Heikki Elo)



© 2.9.2019 Kari Glödstaf