Forssan XXI Mykkäelokuvafestivaalit

FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2020

YHTEENVETO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Lähes kaikkia kulttuuritapahtumia tänä vuonna kurittanut koronapandemia oli lähellä ulottaa kouransa myös Forssan Mykkäelokuvafestivaaleille, kun pari viikkoa aiemmin Aluehallintoviraston antama tiedote oli lähellä rajata sisätiloissa järjestettävien tapahtumien osallistujamäärän 50 henkilöön. Onneksi tiedote todettiin pian virheelliseksi, sillä niin pienellä katsojamäärällä olisi festivaalien järjestäminen ollut mahdotonta. Sosiaali- ja terveysministeriö korjasi tiedotteen oikeaksi ja salli tapahtumiin 500 hengen osallistujamäärän, jonka seurauksena myös Forssan festivaalit voitiin järjestää.

Forssan Mykkäelokuvafestivaalien ohjelmisto koostui tänä syksynä kahdesta teemasta. Ensimmäisenä teemana oli japanilaiset elokuvat, joita ei ollut Forssassa aiemmin esitetty ainoatakaan. Niinpä Elävienkuvien Teatterin valkokankaalla nähtiin Mikio Narusen komea Yogoto no yume (1933), Teinosuke Kinugasan kokeellinen Kurutta Ippeji (1926) sekä Tomu Uchidan realismiin painottuva Keisatsukan (1933). Kaikki kolme elokuvaa keräsivät täydet salit ja yleisö antoi suoraa palautetta, jonka perusteella japanilaisen elokuvan toinen teemavuosi on enemmän kuin toivottu.

Festivaalien toinen teema kietoutui kadonneiden elokuvien ympärille. King Vidorin Naisten hurmaaja (1926), Mauritz Stillerin Gränsfolken (1913), Ohukaisen ja Paksukaisen Vuosisadan taistelu (1927) ja muut viikonlopun aikana esitetyt erikoisuudet ovat kärsineet monenlaista tuhoa vuosikymmenten aikana, mutta kuin ihmeen kaupalla pystytty kursimaan esityskelpoisiksi. Toisinaan niitä on löydetty mitä ihmeellisimmistä paikoista (Gränsfolken, Baskervillen koira), toisinaan niitä on löydetty satunnaisista elokuvakokoelmista (Vuosisadan taistelu, Kurutta Ippeji) tai arkistojen kätköistä (Naisten hurmaaja). Omaksi elokuvalliseksi kohokohdaksi nostan Kurutta Ippejin, jonka katkeamaton kuvavirta yhdistettynä todella kekseliääseen musiikkiin loi hypnoottisen elämyksen. Myös liioittelematon ja hillitty Keisatsukan, Universalin kauhuelokuvaestetiikkaa ennakoiva Baskervillen koira sekä aina loistavan Roscoe Arbucklen Kädet ylös jäivät pysyvästi mielee n.

Forssan XXI Mykkäelokuvafestivaalit                  Forssan XXI Mykkäelokuvafestivaalit

Festivaaleilla esitettiin myös neljä amatöörielokuvaa. Näistä ensimmäisenä sai vuoronsa kadonneeksi merkityn kotimaisen Vasikan häntä (1908) -elokuvan innostamana syntynyt samanniminen legoanimaatio. Lauantaiaamun yllätysnäytös keräsi paikalle puoli salillista yleisöä, kuten myös sunnuntaiaamun varsinainen amatöörisikermäkin. Kari Paanasen Hymy (2020), Dean Portnoj’n Kutsumaton vieras (2019) ja Laila Niemisen Teehetki (2018) saivat kaikki osakseen ansaittua ihailua ja sekä Paananen että käsikirjoittajansa Niklas Iskaniuksen kanssa matkassa ollut Nieminen saivat vastailla kiinnostuneiden katsojien monenlaisiin kysymyksiin. Lyhytelokuvatuokio toi taas kerran esiin sen, että tällaisilla amatöörihetkillä on aina kysyntää.

Forssan Mykkäelokuvafestivaalit onnistui erinomaisesti myös katsojamäärässä mitattuna, vaikka järjestäjät pelkäsivätkin etukäteen pahinta. Lipunmyynti ei juurikaan jäänyt edellisistä vuosista, ainoastaan Karl Fagerin ohjaamassa Rautakylän vanhassa paroonissa (1923) oli tavanomaista väljempää. Tämäkään ei johdu elokuvan huonosta tasosta, vaan siitä, että vuosikymmeniä rapaa niskaansa saaneen kotimaisen mykkäelokuvan arvostus on edelleen lähes olematonta – ansaitsemattomasti. Forssan Mykkäelokuvafestivaalit lupautuu tekemään tulevaisuudessakin työtä, jotta tästä epäkohdasta päästään eroon.


FESTIVAALEILLA ESITETYT AMATÖÖRIELOKUVAT
Tero Hurme & Kari Glödstaf: Vasikan häntä (2020)
Laila Nieminen: Teehetki (2018)

FESTIVAALEILLA ESITETYT ELOKUVAT JA SÄESTÄJÄT
Snake Duo: Naisten hurmaaja (Bardelys the Magnificent, 1926)
Tuomo Sorri: Baskervillen koira (Der Hund von Baskerville, 1929)
Sanna Pietiäisen orkesteri: Yogoto no yume (1933)
Hillel Tokazier: Ohukainen ja Paksukainen kavalkadi
Joonas Widenius: Espanjalainen tanssijatar (The Spanish Dancer, 1923)
Teho Majamäki ja Tapani Rinne: Gränsfolken (1913)
Trio Mutual: By Indian Post (1919) & Kädet ylös (The Round-Up, 1920)
Janne Storm ja Tero Holopainen: Kurutta Ippeji (1926)
Kari Mäkirannan orkesteri: Rautakylän vanha parooni (1923)
Minni Ilmosen orkesteri: Keisatsukan (1933)


© 7.9.2020 Kari Glödstaf