www.mykkaelokuvat.com

Näyttelijöitä

ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ
© 3.9.2006
Kari Glödstaf

FORSSAN MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT 2006, YHTEENVETO

Seitsemättä kertaa järjestetyt Forssan kansainväliset mykkäelokuvafestivaalit on jälleen kerran saatu onnistuneesti päätökseen ja on yhteenvedon aika. Kaksipäiväisiksi muuntuneet festivaalit tarjosivat jälleen kerran koko joukon ihastuttavia elokuvia 1920-luvulta. Ainoana esityspaikkana toimi 100-vuotias Elävien kuvien teatteri. Yhteen esityspaikkaan keskittyminen on erittäin hyvä asia, näin tunnelma pysyy tiiviinä koko festivaalien ajan eikä harmittavia päällekkäisnäytöksiä pääse luonnollisestikaan syntymään.

Festivaalien avauselokuvana nähtiin saksalaisen elokuvan suuriin mestareihin lukeutuneen Fritz Langin agenttielokuva Vakoilija (Spione) vuodelta 1928. Esityskopiona toimi amerikkalainen vientiversio, joka on kestoltaan hieman alle tunnin lyhyempi kuin alkuperäinen saksalaisversio. Suoraviivaisen Vakoilijan jälkeen oli aika tarttua hieman syvempään draamaan ruotsalaisen Victor Sjöströmin Hän joka saa korvapuustit (He Who Gets Slapped, 1924) –elokuvan myötä. Tässä sirkusmaailmaan sijoittuvassa elokuvassa oli tunnetta ja herkkyyttä yllin kyllin ja Sjöströmin mestariteos saikin runsaasti ylistyssanoja osakseen. Illan viimeinen elokuva ei vetänyt katsojia kahden aiemman näytöksen lailla, mutta oli elokuvana varmasti aivan yhtä palkitseva. Tod Browningin omintakeinen kolmiodraama Kädetön Alfonso (The Unknown, 1927) sävähdyttää aina – valitettavasti teknisen puolen ongelmat heikensivät hieman elokuvan tehoa.

Elävien kuvien teatteri

Lauantai lähti käyntiin vauhdikkaasti kolmen Buster Keatonin lyhytelokuvan voimin. Katsojilla oli hauskaa, kun Keaton viritteli yllättävän vaikeaa romanssia naapurin tyttöön (Neighbors, 1920), toimi rikkaan miehen henkivartijana (The High Sign, 1921) sekä yritti rakentaa nuorikkonsa kanssa ensimmäistä yhteistä kotia (One Week, 1920). Laatukomedialla jatkettiin Sidney Franklinin Hänen siskonsa Pariisista (Her Sister from Paris, 1925) –elokuvan parissa. Constance Talmadgen ja Ronald Colmanin tähdittämä elokuva keräsi yleisöä varsin mukavasti.

Näiden muutaman erittäin vauhdikkaan ja hauskan komedian jälkeen oli suuremman tuotannon vuoro. Universalin harvemmin nähty Nauruihminen (The Man Who Laughs, 1928) herätti ihastusta monessa katsojassa ja myös elokuvan säestyksestä huolehtinut Heikki Elon orkesteri keräsi runsaasti kehuja. Romanttisen kauhudraaman jälkeen siirryttiin hieman intiimimmän elokuvan, Victor Sjöströmin aina mestarillisen Pohjoismyrskyn (The Wind, 1928) pariin. Omintakeisesta, mutta kuitenkin erittäin miellyttävästä säestyksestä vastasi festivaalien ensikertalaiset, Härkätien kamarimuusikot. Tämän jälkeen olikin enää yksi elokuva jäljellä. Harvoin nähty versio Suuren oopperan kummituksesta (The Phantom of the Opera, 1925) keräsi salin aivan ääriään myöten täyteen. Festivaalit päättyivät erittäin näyttävään, sata vuotta täyttäneen Elävien kuvien teatterin kunniaksi järjestettyyn ilotulitukseen. Tämän loppuhuipennuksen tarjosi Kari Tapola.

Vaikka mykkäelokuvafestivaalit ovatkin vakiinnuttaneet asemansa ja järjestämisajankohtansa, tämänvuotisen ennakkomainonnan pitkittyminen jopa elokuun puolelle harmittaa. Hieman pidempi mainonta-aika ei olisi pahitteeksi, jotta festivaaleille tulevat ehtisivät tutustua rauhassa ennakkoon niin esitysrunkoon kuin elokuviinkin. Toivottavasti tämä oli vain ohimenevä ilmiö informaation kulussa. Lisäksi muutamaa katsojaa selvästi häiritsi tekstityskoneen käytössä ilmenneet vaikeudet. Tästäkin epäkohdasta on tosin pienellä harjoittelulla helppo päästä eroon.

Nämä pienet ongelmat eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että festivaalit olivat jälleen kerran laadukkaat niin järjestelyiden kuin esitettyjen elokuvienkin osalta. Festivaalien järjestäjille ja muille tapahtuman parissa työskenteleville pitää nostaa hattua siitä pyyteettömästä työstä, jota he mykkäelokuvien ystävien hyväksi tekevät vuosi toisensa jälkeen. Toivottavasti ensi syksynä nähdään jälleen laadukasta mykkäelokuvaa Forssassa.

Projektorihuone