DIE STADT OHNE JUDEN
”Voimme olla tyytyväisiä. Kaikki ulkomaalaiset ovat jättäneet maan.”
Utopia-nimisen valtion valtakunnankansleri puhuu innostuneelle väkijoukolle. Maa on saatu viimeinkin puhdistettua juutalaisista ja se voi kääntää uuden, puhtaan sivun tulevaisuutta ajatellen. Työttömyys on selätetty ja vaikka koko tapahtumaketju onkin aiheuttanut kärsimystä itse kullekin asianosaiselle, on kaikki varmasti ollut sen arvoista. Vai onko? Kukaan on tuskin ajatellut asiaa sen pitemmälle, sillä teolla on laajemmat seuraukset kuin osattiin kuvitellakaan.
G. W. Pabstin Ilottoman kadun (1925) pohjana olleen romaanin kirjoittajana muistettu Hugo Bettauer oli aikoinaan valtavan suosittu kirjailija. Tulevan natsipuolueen jäsenen, Otto Rothstockin luoteihin keväällä 1925 kuollut kirjailija oli peloton ja tarkkanäköinen ympäristönsä tutkiskelija ja kuvaaja, jonka visiot osoittautuivat valitettavan usein tosiksi. Vuonna 1922 valmistunut, tekijänsä menestyneimmäksi teokseksi kasvanut Die Stadt ohne Juden (”Kaupunki ilman juutalaisia”) on historian myöhempien tapahtumien varjossa synkkääkin synkempi.
Die Stadt ohne Juden ilmestyi elokuvana kesällä 1924 ja vuosikymmenen loppuun mennessä sitä oli levitetty useaan eri maahan aina Yhdysvaltoja myöten. Arvostelijoiden mukaan se seuraa kirjan tapahtumia varsin tarkasti, joskin Wien on vaihtunut Utopiaksi ja loppuratkaisu on viimeisten käänteiden osalta vesitetty. Se on kieltämättä varsin outo, mutta kenties siihen on ollut syynsä elokuvaa tehtäessä. Mielenkiinnolla odotan, mitä uutta pariisilaiselta kirpputorilta vuosi sitten löydetty alkuperäinen kopio tarjoaa. Tällä hetkellä Itävallan elokuva-arkistossa restauroitavana oleva elokuva palautetaan parrasvaloihin syksyllä 2017. Toivottavasti aiemmista versioista puuttuvat minuutit tarjoavat arvostelemaani printtiä täyteläisemmän lopputuloksen, sillä ainakin sen perusteella tarinasta jää muutamia hämmentäviä yksityiskohtia selvittämättä.
Elokuvana Die Stadt ohne Juden on vahvoihin kuviin nojaava teos, jonka parasta antia ovat Wienin kadulla esitetyt mielenosoitukset ja marssit. Ihmisten kiihko ja raivo juutalaiskysymyksessä on pelottavan todenmukaisesti esitetty. Mukaan on yhytetty myös kaikuja saksalaisesta ekspressionismista, mutta muilta osin naapurimaan kuvaustekniset uudistukset eivät ole vielä ehtineet rajan toiselle puolelle. Synkkää aihetta kevennetään muutamilla koomisilla hahmoilla ja tapahtumilla, jotka eivät tuo sisältöön mitään uutta tai mullistavaa. Kokonaisuutta tarkastellen Die Stadt ohne Juden on kuitenkin niin kiinnostava pala elokuvahistoriaa, ettei sitä kannata ohittaa, mikäli mahdollisuus sen näkemiseen tulee.
Tuotanto: H. K. Breslauer-Film
Ohjaus: Hans Karl Breslauer
Käsikirjoitus: H. K. Breslauer, Ida Jenbach (Hugo Bettauerin romaanista)
Kuvaus: Hugo Eywo
Lavastus: Julius von Borsody
Näyttelijät: Johannes Riemann (Leo Strakosch), Hans Moser (Bernart), Karl Tema (Linder), Anny Miletty (Lotte Linder), Eugen Neufeld (valtakunnankansleri), Ferdinand Mayerhofer (Volbert), Mizi Griebl (hänen vaimonsa)