KENTUCKY PRIDE
John Fordin mykkäelokuvauraa ei pidetä kovinkaan ylevänä. Rautahepo (1924) ja Kolme huonoa miestä (1926) tuntuvat läpäisevän mykkäelokuvafanien tiukan seulan aikakauden westernhienouksia listattaessa, mutta muilta osin Fordin elokuvat jäävät hyvin vähälle huomiolle. Tämä ei mielestäni tee hänelle oikeutta, sillä vaikka aivan kuolemattomia mestariteoksia ei vielä noina vuosina syntynytkään, ovat monet Fordin teoksista tyylikkäitä ja lämminhenkisiä, usein varsin persoonallisiakin tuttavuuksia. Kuten vaikkapa Kentuckyn vihreille nurmille ja pöliseville laukkaradoille sijoittuva Kentucky Pride, Forssan XVI Mykkäelokuvafestivaalien todellinen yllätysmenestys.
Anna Sewellin menestysromaanin Uljas Musta (1877) kertojatyyliä jäljittelevän Kentucky Priden päähenkilö on Virginia’s Future, loistavan tulevaisuuden omannut hevonen, jonka kilpaura päättyy loukkaantumiseen laukkakisoissa. Loukkaantumisen ja omistajansa konkurssin vuoksi lopetustuomion saanut hevonen säästyy hevostenhoitajan Mike Donovanin (J. Farrell MacDonald) juonittelujen ansiosta ja päätyy uudelle tallille, jossa saa myös jälkikasvua. Elämä hymyilee, mutta ei kuitenkaan kauan, sillä pian tie vie taas toisaalle.
Häpeilemättömän sentimentaalinen, paikka paikoin etenkin välitekstiensä osalta jopa liiallisuuksiin menevä Kentucky Pride tuo uutta väriä Fordin filmografiaan. Amerikkalaismestarin rakkaus perheeseen, maahan ja sen historiaan on tullut esille hänen aiemmissa elokuvissaan, mutta tämän myötä listaan voidaan liittää myös rakkaus hevosiin. Ford nostaa toistuvasti esiin ihmisluonnon raadollisuuden ja kylmyyden luontokappaleiden pitäjänä: tässä elokuvassa ainoastaan todellinen eläinten ystävä kohtelee hevosta muutenkin kuin tuotantoeläimenä. Toisinaan Ford sortuu liioitteluun ja sormella osoittamiseen, mutta samalla hän tietysti myös nostattaa tunnelmaa loppuhuipentumaa varten. Aivan täysiä pisteitä Ford ei eläinrakkaudesta kuitenkaan saa, sen verran törkeästi työryhmä hoitaa Virginia’s Futuren loukkaantumiseen johtavan hevosen kaatamisen - se tehdään selkeästi nähtävissä olevan narun avulla eikä jockeyn toimesta.
Vaikka keskeisimmässä osassa ovatkin hevoset, on Kentucky Pride myös kertomus menetyksestä, häpeästä ja uudesta onnesta. Virginia’s Futuren ensimmäinen omistaja, Henry B. Walthallin esittämä herra Beaumont pelaa rahansa kohtalokkaassa laukkakilpailussa ja menettää sen seurauksena sekä talonsa että vaimonsa. Mies ottaa tapahtuneen sen verran raskaasti, että päättää häipyä maisemista ja lähettää pienen tyttärensä asumaan hevostenhoitaja Donovanin luo. Myöhemmin hän tulee takaisin ja saavuttaa talousrintamalla vielä menestystäkin. Tästä huolimatta Beaumontin koettelemukset jäävät toisarvoisiksi hevosten rinnalla, mikä myös osoittaa Fordin tunteneen huomattavasti enemmän kiinnostusta nelijalkaisten kohtaloihin.
Kentucky Pride jäi ilmestyessään lähes täysin huomiotta, eikä siitä liiemmin kirjoiteta Fordin uraa ja teoksia käsittelevissä kirjoissakaan. Se on enemmän kuin sääli, sillä kyseessä on erittäin viihdyttävä, kepeällä huumorilla höystetty hyvän mielen elokuva, joka osoittaa Fordin pystyneen jo tuolloin tekemään muunkinlaista kuin rutiininomaista studioelokuvaa.
Tuotanto: Fox Film Corporation
Ohjaus: John Ford
Käsikirjoitus: Dorothy Yost
Kuvaus: George Schneiderman, Edmund Reek
Leikkaus: Elizabeth Pickett
Välitekstit: Elizabeth Pickett
Näyttelijät: J. Farrell MacDonald (Donovan), Henry B. Walthall (hra Beaumont), Gertrude Astor (hänen vaimonsa), Peaches Jackson (Virginia Beaumont), Malcolm Waite (Carter), Winston Miller (Danny Donovan), Belle Stoddard (rva Donovan), Man o’ War