Afgrunden

KUILU

Tuhon partaalla


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Venäjällä oli Vera Holodnaja, Italialla Lyda Borelli ja Francesca Bertini, Yhdysvalloilla Mary Pickford ja Florence Lawrence – aikansa tähtinäyttelijöitä jokainen. Pickfordia lukuun ottamatta yksikään heistä ei ollut kuitenkaan tanskalaisen Asta Nielsenin veroinen maailmantähti ja yleisön suosikki. Tanskalaisen elokuvan suuruudenajan ensi metreillä pinnalle nousseen Nielsenin suosio pysyi korkealla aina vuoteen 1932, jolloin ”Die Asta” lopetti näyttelemisen. Hän teki urallaan yli 80 elokuvaa, joista valtaosan Saksassa.

Teatterissa jo pikkutyttönä aloittaneen Nielsenin ensimmäinen elokuvarooli oli melodraamassa Kuilu (1910). Urban Gadin ohjaama teos kertoo nuoresta Magda Vangista (Nielsen), joka suostuu sulhasensa (Robert Dinesen) kesävieraaksi tämän perheen huvilalle. Lähistölle saapuu kiertävä Fortum-sirkus, jonka lassonpyörittäjän Rudolfin (Poul Reumert) matkaan Magda pian lähtee. Ennen pitkää hän saa kuitenkin huomata, ettei ole suinkaan ainoa nainen, jota Rudolf tapailee.

Afgrunden                  Afgrunden

Sirkus ja teatterimiljöö kuvattiin mykkäelokuvissa monesti eksoottisiksi ja paheellisiksi maailmoiksi, jotka olivat jäykkien moraalikoodien hallitseman yhteiskunnan täydellisiä vastakohtia. Näin myös Kuilussa, jonka sirkusmaailmassa on vahva eroottinen vire. Tämä konkretisoituu Nielsenin ja Reumertin lassotanssissa, jossa tiukkaan, lähes läpikuultavaan asuun pukeutunut Nielsen esittää viettelyn, jonka rohkeus ja estottomuus vakuuttavat edelleen. Monille aikalaisille kohtaus oli liikaa, sillä Norjassa elokuva kiellettiin ja Ruotsissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa se joutui sensuurin kynsiin. Poistettu materiaali on sittemmin palautettu elokuvaan.

Olipa kyseessä sitten ohjaaja tai tähti, ensimmäisen elokuvan saatavuus on aina tärkeää, sillä kukapa ei haluaisi nähdä kehityskaarta alusta alkaen? Asta Nielsenin kohdalla voidaan puhua erittäin varmaotteisesta debytantista, Lillian Gishin ja Greta Garbon tavoin elokuvanäyttelemisen jo alusta alkaen suvereenisti hallinneesta näyttelijästä. Huomattavaa on, kuinka tyylikkäästi ja itsevarmasti Nielsen tulkitsee Magda Vangin muuttumisen siveellisestä neidosta alamäkeen ajautuneeksi rakastajattareksi. Miesnäyttelijöiden hahmoissa ei ole samanlaista pelitilaa, joten he jäävät tyystin Nielsenin varjoon.

Afgrunden                  Afgrunden

Elokuva jakautuu kahteen erilaiseen maailmaan. Toisaalla on Kööpenhamina, sen puistot, kadut ja kahvilat. Kaltaiseni historiasta viehättynyt henkilö ei voi kuin ihailla näitä jaksoja, joissa kadonnut maailma esiintyy näin selvästi ja aidosti. Toisaalla on lavastein luotu ahdas ja tunkkainen asuinmiljöö, jota ei ole kuitenkaan käytetty yhtä onnistuneesti. Sisätilakohtaukset rajoittuvat muutamaan kömpelösti ja halvasti rakennettuun huoneeseen, jonka seinät heiluvat jokaisen oven läimäytyksen seurauksena.

Kuilu on mielenkiintoinen annos elokuvan historiaa. Se osoittaa selkeästi, miksi tanskalainen elokuva oli tuohon aikaan johtavassa asemassa. Nykykatsojan silmissä jo turhankin tyypillinen tarina toimii kaikesta huolimatta hyvin, vanhaa Kööpenhaminaa esitellään kauniisti, Asta Nielsen on erinomainen pääosassa ja Urban Gad ohjaa varmaotteisesti – siinä ovat tämän elokuvan suurimmat vahvuudet.

AFGRUNDEN, 1910 Tanska

Tuotanto: Kosmorama Ohjaus: Urban Gad Käsikirjoitus: Urban Gad Kuvaus: Alfred Lind
Näyttelijät: Asta Nielsen (Magda Vang), Robert Dinesen (Knud Svane, Magdan sulhanen), Poul Reimert (Rudolf Stern, sirkusesiintyjä), Hans Neergaard (Magdan isä), Emilie Sannom (Lilly d’Estrelle, laulajatar), Oscar Stribolt (tarjoilija), Arne Weel (vieras puistossa)



© 6.11.2011 Kari Glödstaf