Loud Silents 2018

LOUD SILENTS 2018

HIRVIÖITÄ, NAPARETKEILYÄ JA MYKÄN KAUDEN EROTIIKKAA


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Niin totta kuin koittaa huhtikuu, koittaa myös Tampereella järjestettävä Loud Silents -mykkäelokuvatapahtuma, joka aloittaa omalla kohdallani aina uuden mykkäelokuvavuoden. Vaikka en olekaan päässyt vierailemaan Tampereella muutamaan vuoteen, olen alusta alkaen ihaillut tekijäryhmän intoa luoda omaa konseptiaan– tarkoittipa tämä sitten säestystä tai elokuvavalintoja, Loud Silents on rohkea ja ennakkoluuloton mykkäelokuvafestivaali ihan koko maailman elokuvakartalla.

Tämän vuoden festivaaliohjelmisto julkaistiin pian maaliskuun puolen välin jälkeen. Tarjolla on tuttuun tapaan kuolemattomia klassikoita, mutta myös todella harvoin nähtyjä erikoisuuksia, joista silmiin pistävimpänä lauantai-illan erotiikkaelokuvien kavalkadi. Ennen kuin kysymme festivaalin taiteellisen johtajan Otto Kylmälän mietteitä sen tarkemmin, on miestä syytä onnitella kompaktin ohjelmiston luomisesta.


Kuinka helppoa oli saada kokoon näin kattava ja laadukas ohjelmisto?
- Minkä tahansa festivaalin ohjelmistosuunnittelu on onnekasta palapeliä. Osa tälle vuodelle kaavailluista ideoista siirtyi ensi vuoteen, mutta moni saatiin toteutettua jo tänä vuonna niin kuin halusimmekin. Kuten aina, monipuolisuus on meille tärkeää. Meillä on muihin festivaaleihin verrattuna aika vähän näytöksiä, joten on haastavaa edustaa mahdollisimman paljon erilaisia teemoja, elokuvia ja musiikkityylejä tiukkojen raamien sisällä. Vaikka näytöksiä on vähän, on jokainen niistä todellinen spektaakkeli.

Teillä on ollut ohjelmistossanne kaikenlaisia erikoisuuksia aina viime keväiseen MM95-näytökseen asti. Tänä vuonna rikotte raja-aitoja esittämällä mykän aikakauden aikuisviihdettä. Sitä on kiekolla saatavana varsin helposti, mutta teatterinäytökset ovat olleet harvassa. Mistä idea tällaiseen erikoisuuteen?
- Idea lähti elokuvateatteri Ilveksen värikkäästä historiasta. Loud Silents on alusta asti järjestetty Tampereen Ylioppilasteatterilla, joka oli aikoinaan legendaarinen elokuvateatteri Ilves. Tämän jälkeen siellä on pitänyt majaansa I-klubi ja 70-luvulla siellä esitettiin eroottisia elokuvia. Loud Silents omalla tavallaan yhdistää nämä kaikki vaiheet - elokuvat, musiikin, performativiisuuden ja pornon - yhden nimikkeen alle.
- Lisäksi itse koen tärkeänä näyttää 20-luvun eroottisia elokuvia. Muuten ihmisillä on väärä käsitys tuosta ajasta jotenkin viattomana tai puritaanisena. Näytöksen ilottelevat elokuvat osoittavat, että seksi on kiinnostanut aina!

Toinen huomattava elokuva on Asta Nielsenin ja Urban Gadin Saksassa tekemä Suffragette (1913), joka on ajankohtainen etenkin näin moninaisten tasa-arvoliikkeiden aikakaudella. Toimiko #metoo -liike lähtölaukauksena Suffragettelle, siinäkin käsitellään naista ja tämän asemaa miesten hallitsemassa yhteiskunnassa?
- #metoo-liike ei varsinaisesti toiminut lähtölaukauksena Suffragetten valinnalle. Minusta elokuva on mielenkiintoinen ja ajankohtainen, ja sitä se olisi ollut myös pari vuotta sitten ennen liikettä. Eniten itseäni kiehtoo myös se seikka, että kun elokuva kuvattiin 1913 Saksassa, naisilla ei ollut äänioikeutta, vaan he saivat sen vasta 5 vuotta myöhemmin. Toivoisin että nykyäänkin tehtäisiin elokuvia, jossa nostettaisiin esille epäkohtia jotka viiden vuoden päästä ovat lakeja ja sadan vuoden päästä itsestäänselvyyksiä. Näin saataisiin todella vaikuttavia elokuvia!

Festivaalit huipentuvat sunnuntai-iltana esitettävään The Docks of New York -klassikkoon, jota säestää 20 soittajan sähkökitara-armeija. Mistä tällainen massiivisen kitaravallin rakentaminen sai ideansa?
- Olen jo vuosia halunnut tuoda Alex Hoggin festivaaleilla. Aikaisemmin puhe on ollut hänen Minima-orkesteristaan, mutta kun päätimme että hän tulee vetämään tänä vuonna mestarikurssia, halusin tehdä jotain erilaista verrattuna kolmen viime vuoden mestarikurssinäytöksiin. Alex itse on ollut osana monen kitaristin kokoonpanoa Englannissa jossa säveltäjänä toimi Portisheadin Adrian Utleyn. Tästä syystä kitaravallin rakentaminen tuntui loogiselta. Lisäksi koska toimimme Manserockin pääkaupungissa, oli Docks of New Yorkin kaltaisesta työläiselokuvasta enemmän kuin soveliasta tehdä kuuskielisten juhla.


Edellä mainittujen elokuvien lisäksi perjantain ohjelmistossa on Helsingissä jo kahdesti loppuunmyyty Golem: miten hän tuli maailmaan (1920), jota säestää rapduo Draama-Helmi ja Chhrlie sekä belgialaisen post-rockyhtyeen We Stood Like Kingsin säestämä Koyaanisqatsi (1982). Lauantaina esitetään puolestaan kaikkien aikojen dinosauruselokuviin lukeutuva The Lost World (1925) säestäjänään kuusihenkinen Maajo ja sunnuntaina ihastellaan Robert Falcon Scottin etelänaparetken (1910-1913) kuvamateriaalia The Great White Silencen (1924) seurassa, tamperelais-helsinkiläisen Utun säestämänä.

Tällä kattauksella on hyvä aloittaa mykkäelokuvakausi 2018. Lisätietoja ja lippuja saa tapahtuman kotisivuilta.



© 4.4.2018 Kari Glödstaf