Loud Silents 2020

LOUD SILENTS 2020

STEAMPUNKIA, HOBO-ELÄMÄÄ JA NEUVOSTOELOKUVAN TUNTEMATTOMIA HELMIÄ


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Lokakuu on perinteisesti ollut mykkäelokuvaintoilijan juhlakuukausi, kiitos Pordenonessa järjestettävän Le Giornate del Cinema Muto -festivaalin. Tänä vuonna Pordenone järjestetään koronapandemian takia virtuaalisesti, mutta fyysistä elokuvankatselun nälkää voi tyydyttää vaivattomasti Loud Silentsin avulla. Tampereelta pääkaupunkiin ja sen aitiopaikalle Kino Reginaan muuttanut festivaali siirtyi uudelle paikalleen huhtikuusta, jolloin koronan ensimmäinen aalto runteli maailmaa ja laittoi kaikkien yleisötapahtumien järjestämisen mahdottomaksi.


Korona ei ole hellittänyt otettaan vieläkään, mutta erilaiset rajoitukset ovat edelleen voimassa. Festivaalijohtaja ja koko tapahtuman alullepanijoihin kuuluva Otto Kylmälä, mitkä ovat tunnelmat?
Vallitseva COVID-tilanne ja yleinen epävarmuus mietityttää tietenkin kaikkia, mutta olen kuitenkin äärimmäisen innostunut Helsingin ensimmäisestä versiosta ja tuntuu että täällä on paljon oikeaa yleisöä tapahtumalle. Viime viikolla Savoy-teatterin ja Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin kanssa yhteistyössä järjestetty Nosferatu-kinokonsertti todisti tämän. Loppuunmyyty näytös ja Helsingin Sanomien ylistävä arvio luovat uskoa yleiselle kysynnälle ja onnistuneille festivaaleille.

Olemme varautuneet tehostetusti yleisön turvallisuuteen. 250-paikkaisesta salissa paikkoja on vain erittäin rajoitetusti n. 70 myynnissä, näytösten välisiä vaihtoaikoja on kasvatettu, jota aulassa voidaan pitää tarvittavat turvavälit ja paikalla on maskeja ja käsidesiä. Kino Reginassa on ollut näytöksiä kesäkuusta lähtien tehostetuilla turvatoimilla ja vielä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. On siis täysin turvallista käydä nauttimassa elokuvista.

Loud Silents on jännittävä tapahtuma, koska se yhdistää musiikkia ja elokuvaa maassamme poikkeuksellisella rohkeudella. Rajoja rikotaan tavalla, johon ei olla paikoin varsin konservatiivisellakin mykkäelokuvakentällä totuttu. Tänäkin vuonna muusikoiden joukossa on monia nimekkäitä tekijöitä.
Olen erittäin ylpeä ja otettu että saimme tänä vuonna vihdoin suomalaisen jazzmusiikin legendan Tapani Rinteen festivaalivieraaksi. Hän säestää Kalatozovin dokumenttielokuva Svanetian suola, enkä malta odottaa, että kuulen hänen heleät äänimaisemat värittämässä Kalatozovin visuaalisia maisemia. Rullaavampaa ääripäätä edustaa ihanan Louis Brooksin tähdittämä seikkailuklassikko Beggars of Life, jossa junaradan jyskettä tulee komppaamaan suomalaisen kiertolaisbluesin kovin nimi Jo’ Buddy.


Beggars of Life                  Filibus

Svanetian suolasta päästäänkin suoraan Mihail Kalatozoviin, jonka tunnetuimmat teokset eli Kurjet lentävät (1957) ja Älä odota kirjettä (1960) valmistuivat ns. suojasään aikana. Miehen mykkäelokuvia ei kuitenkaan juuri tunneta. Onko näiden valinnalla joku syvällisempi tarkoitus vai halusitko vain tuoda kaikkien ulottuville ennestään tuntemattomia, mutta jo hyviksi havaitsemiasi nimikkeitä?
Kalatozovin mykkäelokuvat ovat äärimmäisen hiottuja timantteja, jotka kaikkien pitäisi nähdä. Hänen kuvaajataustan takia ne ovat visuaalista tykitystä ja huikeaa tarinankerrontaa. Olen jo pitkään halunnut tuoda hänen Suomessa ennennäkemättömiä mykkäelokuvia näytille. Esitimme keväällä Kino Reginassa ohjaajaretrospektiivin, jossa oli mukana myös hänen tunnetuimpia äänielokuvia ja nämä Loud Silents-näytökset olisivat kytkeytyneet myös osaksi sitä kokonaisuutta. Kuvaaja-Kalatozovilla on myös muutama huikea mykkäelokuvasuositus, mutta ne jääköön tuleville festareille.

Mario Roncoronin vuonna 1915 ohjaama Filibus on myös kiinnostava tuttavuus, eikä vähiten sen vuoksi, että se rikkoo italialaisena tuotantona ranskalaisten ja amerikkalaisten 1910-luvulla hallitseman rikoselokuvan genren. Elokuvan musiikista vastaa helsinkiläinen kvartetti AINON, jota kuvataan säestämänsä elokuvan tavoin leikkisäksi, yllätykselliseksi ja muuntautumiskykyiseksi. Esitys on todella ainutlaatuinen, sillä Filibusta ei ole nähty suomalaisilla valkokankailla pitkään aikaan, jos koskaan.
Filibus on äärimmäisen viihdyttävä ja hauska hittielokuva viime vuosien festarikentällä. Festivaalin agendana on tuoda aina sekä mykkäelokuvien että säestysmuotojen monimuotoisuutta esille. Jos jopa New York Times kirjoittaa ilmalaivalla surfailevasta italialaisesta jalokivivarkaasta, niin ei sitä voi jättää huomioimatta. Louis Feuilladen sarjaelokuvien hurmos on kiteytetty tässä lyhyempään muotoon.

Kotimaisia mykkäelokuvia ei festivaaleilla tänä vuonna nähdä, mutta tämä korjataan harvemmin esitetyillä kanadalaisilla nimikkeillä. Niistä perinteisempää mykkäelokuvalinjaa edustaa Nell Shipmanin vuonna 1918 ohjaama Back to God's Country, tuoreempaa ja kokeellisempaa osastoa puolestaan Guy Maddenin Brand upon the Brain! vuodelta 2006.
Nell Shipmanin elokuva muodostaa Guy Maddinin kanssa pienen kanadalaisteeman ohjelmistossa. Shipman on rikollisen vähän tunnettu tekijä, jota ollaan kuitenkin nostamassa suurempaan tietoisuuteen tasaisilla näytöksillä ympäri maailmaa. Hänen elokuviaan on esitetty viime vuosina mm. Il Cinema Ritrovato -festivaalilla Bolognassa, Italiassa. Shipman on käsittämätön tienraivaaja, tuottaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä mykkäkauden lyhyessä naistekijöiden listassa.


Loud Silents järjestetään 9. – 11.20. eli se on jo kulman takana. Hanki siis lippusi ajoissa, rajoitettujen yleisömäärien vuoksi ne saattavat loppua hyvinkin nopeasti. Kätevimmin pääset festivaaliasioita hoitamaan Loud Silentsin kotisivuilta.



© 2.10.2020 Kari Glödstaf