My Cousin

MY COUSIN


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Jos elokuva oli vielä 1910-luvun alussa teatterimaailman äpärälapsi, jonka näyttelijöitä ja tekijöitä halveksittiin ylevämmäksi luokitellun taiteen piirissä, olivat näkökannat hioutuneet vuosikymmenen loppuun tultaessa melkoisesti. Elokuvatuottajat ymmärsivät näet palkata tuotantoihinsa kuuluisia teatterinäyttelijöitä – Sarah Bernhard, Ethel Barrymore, Eleanor Duse – ja saada sitä kautta lievennettyä juopaa kahden taiteenalan välillä. Aikojen saatossa tällaisista siirtymistä tuli entistä yleisempiä ja hyväksytympiä.

Napolilaissyntyinen Enrico Caruso oli maailmankuulu oopperatähti, jonka vakituisiin esiintymispaikkoihin kuuluivat niin Milanon La Scala kuin New Yorkin Metropolitankin. Ei siis ihme, että tuottajasuuruus Jesse L. Lasky iski Carusoon silmänsä ja tarjosi hänelle erinomaista kahden elokuvan mittaista sopimusta, joista molemmista tähdelle maksettiin 100 000 dollarin korvaus. Caruso suostui tarjoukseen empimättä, mutta loppujen lopuksi kaikki meni pieleen. Ensimmäisenä valmistunut My Cousin (1918) oli lipputuloissa mitattuna paha epäonnistuminen, eikä toisena valmistunutta elokuvaa The Splendid Romance levitetty tiettävästi kuin kansainvälisillä markkinoilla. Elokuva on tiettävästi kadonnut.

My Cousin                  My Cousin

My Cousinin tapahtumat sijoittuvat New Yorkin Little Italyyn, jossa köyhä taiteilija Tommaso Longo tekee kipsikopioita kuuluisista veistoksista. Muun työnsä ohessa hän valmistaa rintakuvaa kuuluisasta oopperalaulajasta Carolista, jota hän mainostaa serkukseen. Tommason epäonneksi Caroli ei kuitenkaan tunnista häntä heidän tavatessaan, joten Tommasosta tulee yhteisönsä silmissä valehtelija, jonka seurassa ei halua loppujen lopuksi olla kukaan.

Ennalta-arvattavilla juonenkäänteillä varustettu ja stereotyyppisillä italialaiskuvauksilla kuorrutettu My Cousin ei ole latteuksistaan huolimatta yhtään hassumpi elokuva. Sen juoni kulkee ripeästi ja näyttelijöissä on riittävästi särmää hahmojensa esittämiseen – varsinkin Caruson valkokangaskarisma on vangitsevaa. Huolellisen ja uskottavan toteutuksensa ansiosta My Cousin on myös oiva lisä siirtolaisuudesta kertovien elokuvien joukkoon, vaikka aavistus rähjäisyyttä ei olisikaan ollut pahitteeksi. Loppua kohden juoni leviää ja etenkin viimeiset hetket ovat laimeita. Loppu on kuitenkin helppo hyväksyä, onhan tekijöiden tarkoituksena ollut saada katsoja poistumaan teatterista leveä hymy huulillaan.

My Cousin on ollut jo pitkään saatavana DVD:llä ja se on myös katsottavissa Youtubessa. Molemmat versiot kannattaa kuitenkin kiertää kaukaa, sillä vaikka ne näyttävät olevankin materiaalinsa osalta ehjiä, on niiden esitysnopeus aivan liian nopea ja kuvan laatukin jättää toivomisen varaa – tästä todisteena kuvakaappaukset. Bolognassa esitetty restaurointi oli sen sijaan kaikin puolen hienoa katsottavaa ja siksi toivonkin, että Caruson ainoasta mykkäelokuvasta saataisiin joskus hieno ja kattava kotiformaattijulkaisu.

MY COUSIN, 1918 Yhdysvallat

Tuotanto: Famous Players-Lasky Corporation Ohjaus: Edward José Käsikirjoitus: Margaret Turnbull (omasta näytelmästään) Kuvaus: Hal Young
Näyttelijät: Enrico Caruso (Tommasso Longo/Cesare Caroli), Carolina White (Rosa Ventura), William Ricciardi (Pietro Ventura), Henry Leone (Roberto Lombardi), William Bray (Ludovico), Salvatore Fucito (pianisti), Bruno Zirato (sihteeri)



© 15.8.2021 Kari Glödstaf