”Hän elää! Grand Dieu! Rikos ei koskaan kuole, se palaa takaisin.”
Drakenhjelmin suku on isännöinyt Rautakylän herraskartanoa jo yli 150 vuoden ajan. Sen nykyinen isäntä, iäkäs paroni Magnus Drakenhjelm (Adolf Lindfors) on elänyt jo pitkään rekisteröimättömässä suhteessa taloudenhoitajansa Lisetten (Naimi Kari) kanssa ja heillä on myös yhteinen poika, Sebastian (Axel Slangus). Paronin sairastuttua vakavasti Lisette on alkanut huolestua kaiken menettämisestä, joten hän vaatii Sebastianin avustuksella paronia kirjoittamaan kirjeen pastorille pyytääkseen tätä tulemaan kartanolle hääseremoniaa varten. Juuri kun Sebastian on lähtenyt noutamaan pastoria, paikalle saapuu myrskyltä suojaa hakeva kolmikko, joka sekoittaa avioliittosuunnitelmat perin pohjin.
Hyvään vauhtiin jo parin ensimmäisen vuoden aikana päässyt Suomi-Filmi koki ensimmäiset merkittävät henkilöstömuutoksensa vuonna 1923, jolloin yhtiön merkittävimmäksi ohjaajaksi noussut Teuvo Puro siirtyi Tampereen Teatterin johtajaksi. Tämä tarkoitti ohjausvastuun siirtymistä siihen asti enemmän taustalla pysytelleelle Erkki Karulle, joka vastasikin haasteeseen komeasti: vuonna 1923 ensi-iltansa saaneet Koskenlaskijan morsian, Nummisuutarit ja Kun isällä on hammassärky muodostavat edelleenkin yhden vaikuttavimmista elokuvasarjoista maamme historiassa. Aivan kaikkea ei liiketoimista vastannut Karukaan ehtinyt tehdä, joten ohjaustöitä annettiin myös muille Suomi-Filmin keskeisille osaajille. Yksi heistä oli lavastajamestari Carl Fager, joka sai tehtäväkseen ohjata Zacharias Topeliuksen pienoisromaaniin perustuvan Rautakylän vanhan paroonin.
Rautakylän vanha parooni on vaikuttava kertomus itsekkyydestä ja vallanhimosta, menneisyyden haamujen paljastumisesta, anteeksiannosta ja vanhojen syntien sovittamisesta. Keskiössä on paroni Magnus Drakenhjelmin nuoruuden ilkeät teot, joilla hän on pilannut veljeensä rakastuneen nuoren naisen elämän. Kiusaa tehdessään hän on puhunut tämän perinnöttömäksi vain kostaakseen naisen kylmäkiskoisuuden itseään kohtaan. Paronin onneksi nainen on antanut jo tapahtuneen anteeksi, joten Drakenhjelm saa viimeisillä hetkillään rauhan, jota on kaivannut koko elämänsä. Loppua kohden juoni hieman leviää, kun kaikkien hahmojen kohtalot täytyy selvittää. Siitä huolimatta Rautakylän vanha parooni on kokonaisuutena hyvin viihdyttävä elokuva.
Fager ohjaa elokuvaa varmaotteisesti. Hän ei kiirehdi, vaan pitää kerronnan sujuvana ja eteenpäin virtaavana. Yhteistyö kuvaaja Frans Ekebomin kanssa on saumatonta ja tyyliltään tasapainoista. Varjot tanssivat vanhan kartanon seinillä kuin saksalaistuotannoissa konsanaan, mutta hyvällä maulla ilman liioittelua. Mukaan liitetyt jaksot Kustaa III:n hovista ovat teatterimaisuudestaan huolimatta toimivia, susilauman hyökkäys Näsijärven jäällä tuo puolestaan mieleen seuraavana vuonna ensi-iltansa saaneen ruotsalaisklassikon Gösta Berlingin taru (1924). Adolf Lindforsin tulkinta kuolemaa tekevästä paronista on suomalaisen mykkäelokuvan suuria roolisuorituksia, mutta myös Naimi Kari ja Ida Brander tekevät hienoa työtä. Nuori Joel Rinne esittää pienen osan pastori Richard von Dahlenina.
Rautakylän vanha parooni sai ilmestyessään keskinkertaisen vastaanoton ja sen yleisömenestys jäi melko vaatimattomaksi. Vuosikymmeniä piilossa ollut elokuva on tätä nykyä kohonnut silti lähes myyttiseen asemaan ja se tuntuu olevan yksi odotetuimmista tulevan Suomi-Filmin suurkokoelman teoksista. Odotuksille on katetta, sillä kyseessä on tyylikäs taideteos, joka todistaa Carl Fagerin hallinneen lavastamisen lisäksi myös ohjaamisen.
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Ohjaus: Carl Fager
Käsikirjoitus: Carl Fager (Zacharias Topeliuksen pienoisromaanista)
Kuvaus: Frans Ekebom
Lavastus: Carl Fager
Leikkaus: Frans Ekebom
Näyttelijät: Adolf Lindfors (paroni Magnus Drakenhjelm), Felix Borg (Magnus Drakenhjelm nuorena), Einar Rinne (paroni Gustaf Drakenhjelm), Naimi Kari (Lisette Hallström, taloudenhoitaja), Aili Kari (Lisette Hallström nuorena), Axel Slangus (Sebastian Hallström), Ida Brander (rouva Ebba Hjelm, os. Reutercrona), Catherine Will (Ebba Reutercrona nuorena), Arna Högdahl (Lotten Ringius), Emil Lindh (Tuomas), Joel Rinne (pastori Richard von Dahlen)