Le Giornate del Cinema Muto 2020

LE GIORNATE DEL CINEMA MUTO 2020

YHTEENVETO


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Alkuvuodesta 2020 alkanut ja toistaiseksi keskeytyksettä jatkunut koronapandemia on laittanut koko maailman ahtaalle. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös taloudelliset tappiot ovat olleet valtavia, sillä kaikkialla on jouduttu tekemään erilaisia rajoituksia, joilla taudin etenemistä on yritetty jarruttaa. Osansa ovat saaneet luonnollisesti myös elokuvafestivaalit, joista useimmat on tosin pyritty järjestämään edes jollain tavoin. Isoista mykkäelokuvatapahtumista peruttiin tältä vuodelta ainoastaan San Francisco Silent Film Festival, kun taas Bolognassa järjestettävä Il Cinema Ritrovato siirrettiin kesäkuun lopusta elokuulle. Bonn Stummfilmtage toteutettiin rajoitettujen yleisömäärien lisäksi striimauksilla, joiden avulla kotiin jääneiden katsojien oli mahdollista seurata noin puolet ohjelmistosta. Pordenonessa järjestettävä Le Giornate del Cinema Muto valitsi pelkän striimaamisen, joten yleisöä ei tämän vuoden festivaalille päästetty lainkaan. Virtuaalisen festivaalipassin hinta vaihteli 10 eurosta aina 200 euroon ja sillä pääsi katsomaan jokaista lähetystä.

Pordenonen ohjelmisto koostui tänäkin vuonna elokuvista, erilaisista keskusteluista ja esittelyistä. Näistä ensin mainittujen osuus oli yllättävän vähäinen, sillä ohjelmistoon oli valikoitunut ainoastaan 11 esitystä, joista 8 kokoillan elokuvaa ja 3 lyhytelokuvakoostetta. Itse odotin kieltämättä enemmän ja etenkin lähetyksiä myös aamupäiville, joilla olisi täyttänyt ohjelmakarttaa vaivatta. Nyt ohjelmisto alkoi iltapäivällä kello 16 jälkeen ja ainoa elokuvastriimi useimmiten vasta iltauutisten jälkeen. Onneksi kulloinenkin lähetys oli mahdollista katsoa täyden vuorokauden ajan, joten työssäkäyvänkin oli mahdollista osallistua juhliin.


Le Giornate del Cinema Muto 2020                  Le Giornate del Cinema Muto 2020

Kahdeksasta kokoillan elokuvasta on syytä nostaa esiin Colin Campbellin ohjaama Where Lights are Low (1921) tähtenään Sessue Hayakawa, Ruan Lingyun viimeiseksi valkokangasesiintymiseksi jäänyt Guofeng (1935), Ranskasta löydetty kreikkalaiskomedia Oi Apachines ton Athinon (1930, ylh. vas.) sekä italialainen La tempesta in un cranio (1921), jossa elämäänsä tylsistyneen aristokraatin ystävät päättävät parantaa hänet alakulostaan. Mukana oli myös merkittäviä restaurointeja: kreikkalaislöydön lisäksi uuden ilmeen olivat saaneet Cecil B. DeMillen ohjaama Mary Pickford -draama A Romance of the Redwoods (1917, ylh. oik.) sekä G. W. Pabstin Harhateillä (Abwege, 1928). Lyhytelokuvakoosteissa nähtiin matkakuvauksia, viktoriaanisen ajan ajankohtaisasioita sekä tietenkin komediaa, josta vastasivat tällä kertaa Stan Laurel ja Oliver Hardy ajalta ennen Ohukaista ja Paksukaista. Elokuvalähetysten jälkeen oli mahdollista osallistua virtuaaliseen vuoropuheluun, jossa äänessä oli festivaalihenkilökunnan lisäksi myös kulloisenkin teoksen säestäjä.

Pordenonen mykkäelokuvafestivaalit ovat kuitenkin muutakin kuin elokuvia. Niinpä sekä muusikoille omistettu Pordenone Masterclass -sarja että elokuvakirjoille omistettu Filmfair Book Presentation saivat esilläoloaikaa. Masterclass-sarjassa keskusteltiin festivaalin nimekkäimpien tekijöiden kanssa mykkäelokuvamusiikin tekemisestä, Book Presentation -osiossa puolestaan esiteltiin tämän ja viime vuoden kirjauutuuksia. Itse olen hankkinut tuoreimmista kirjoista vasta yhden, amerikkalaisen Steve Massan kirjoittaman Rediscovering Roscoe: The Films of ”Fatty” Arbuckle (2019), jota voin suositella varauksetta kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Striimien kapellimestarina toimi festivaalien johtaja Jay Weissberg, jonka leppoisa ja samalla innostunut persoona viritti katsojan vaivattomasti juhlatunnelmaan. Alustukset sisälsivät usein myös kuvamateriaalia kaupungista, jonne jokainen olisi varmasti mielellään myös tänä vuonna matkustanut. Toivottavasti ensi syksynä tilanne on nykyistä parempi, sillä vaikka striimausmahdollisuus on hyvä vaihtoehto elokuvafestivaalien seuraamiseen, on paikan päällä kaikki huomattavasti rikkaampaa.


+ sopivan vaihteleva ohjelmisto
+ harvinaisuudet
+ Jay Weissbergin innostavat alustukset
+ festivaalitunnelmaan oli helppo päästä virtuaalisestikin

- elokuvien rajallinen määrä, myös aamupäiville olisi voinut sijoittaa jotain



© 11.10.2020 Kari Glödstaf