Prostitutka

PROSTITUTKA


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”Älä itke. Tällainen on kohtalomme.”

Neuvostoliiton mallivaltiossa ei ollut sen enempää rikollisia, murhaajia kuin prostituoitujakaan, ne kun olivat vain kapitalistisen länsimaailman ongelmia. Jokainen varmasti tietää asioiden oikean laidan, mutta jos näin ei ole, kannattaa tutustua näyttelijänä yli kolme vuosikymmentä toimineen Oleg Frelikhin vuonna 1927 ohjaamaan Prostitutkaan. Hetkeä aiemmin perustetun Belgoskinon ensimmäinen tuotanto on kunnianhimoinen, mutta latteisiin ratkaisuihin lopulta sortuva aikalaiskuvaus.

Maailman vanhinta ammattia harjoittavan, nuoren ja viehättävän Liuba Shatrovan (E. Jarosh) tarinassa on yhtymäkohtia G. W. Pabstin kaksi vuotta aiemmin ohjaamaan Ilottomaan katuun (1925), joskin sillä erotuksella, että Prostitutka on rankemman materiaalinsa osalta aidompi ja vähemmän teennäinen. Sivutarina miehensä kuoleman vuoksi prostituoiduksi ajautuvasta perheenäidistä tuo puolestaan mieleen Victor Sjöströmin Ingeborg Holmin (1913), vaikka ei tälle ruotsalaiselle mestariteokselle pärjääkään.

Prostitutka                  Prostitutka

NEP-ajan realismia henkivän Prostitutkan ihastuttavinta antia on sen konstailematon alkupuolisko. Pietarin kaduilla ja pienissä yksityisasunnoissa kuvattu elokuva näyttää maailman karuna ja kylmänä, rahamiesten ja -naisten hallitsemana paikkana, jossa köyhät tytöt joutuvat pian eksyksiin. Naisseuraa hakevat liikemiehet, ivallisesti nauravat asiakkaat, auttavaa kättä pulaan joutuville tytöille tarjoavat ihmiskauppiaat, tyttökatalogit, lääkärintarkastukset… Puoleenväliin asti Prostitutka vaikuttaa erittäin tasapainoiselta ja varmasti tehdyltä elokuvalta.

Alamäki alkaa kun Liuba löytää kunniallista työtä ja pääsee häntä myyvän naisen kontrollista eroon. Jos kerran työnsaanti on niin helppoa, mikseivät kaikki kaduilla parveilevat prostituoidut jätä ammattiaan? Selitykseksi ei riitä ihmiskauppiaiden julmuus tai henkilöpapereiden menettäminen, sillä tässä elokuvassa sutenöörit ovat kaikkea muuta kuin julmia ja väkivaltaisia. Liuban saama mahdollisuus tuntuukin sen vuoksi hyvin halvalta juonenkäänteeltä, jolla on haluttu osoittaa, että jokaisella kadun naisella on mahdollisuus parempaan elämään.

Prostitutka                  Prostitutka

Toinen merkittävä heikkous on elokuvan alleviivaavuus ja etenkin kohtaus, jossa Liuballe ja muille langenneille kerrotaan juurta jaksain prostituution taustat ja seuraukset on valitettavan korni. Sillä on varmasti ollut paikkansa elokuvaa tehdessä – kuten edellisen vuosikymmenen amerikkalaisillakin valistuselokuvilla – mutta tämän olisi voinut tehdä vähemmän päällekäyvästi ja tyylikkäämmin. Nyt mukaan liitetty informaatiojakso on aivan liian pitkä ja perusteellinen. Onneksi sentään loppuratkaisua ei ole vesitetty.

Prostitutka on elokuva, joka ei oikein tiedä mitä se haluaisi olla – kaunistelematon aikalaiskuvaus vai paremmasta huomisesta sorretuimmallekin toivoa antava melodraama. Se antaa odottaa itseltään paljon, mutta loppujen lopuksi sen anti on varsin vähäistä. Siksi elokuvaa voikin suositella vain kuriositeettina.

PROSTITUTKA, 1927 Neuvostoliitto

Tuotanto: Belgoskino Ohjaus: Oleg Frelikh Käsikirjoitus: E. Demidovitš, Noi Galkin Kuvaus: N. Winkler (Animaattori: A. Naydih) Lavastus: Dani, A. Smirnov Leikkaus: Esfir Sub Välitekstit: Viktor Shklovski
Näyttelijät: E. Jarosh (Liuba Shatrova), Olga Bonus (täti Varvara), Ivan Lagutin (Vasili Dmitri), Pavel Tamm (Kondratjev, teurastaja), V. Jaroslavtsev (Peter Stupin), Mark Donskoi, L. Krasina, Vera Orlova, E. Sheremetjeva



© 1.6.2015 Kari Glödstaf