Sherlock Jr.

SHERLOCK JR.

Kovaa kyytiä ja kaunokaisia


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Kun Buster Keaton sai viiden kuukauden työskentelyn jälkeen valmiiksi kolmannen pitkän komediansa, Sherlock Jr:n, piti tähti sitä parhaana tekemänään elokuvana. Keatonin tyrmistykseksi sen enempää yleisö kuin kriitikotkaan eivät suhtautuneet siihen samoin, vaan monille se esittäytyi vain vähäpätöisenä välityönä hienon Vieraanvaraisuutta (1923) –elokuvan jälkimainingeissa. Sherlock Jr:lle kävi siis aivan samoin kuin Kenraalillekin (1926) tuli käymään: teoksen arvo tunnustettiin vasta vuosia myöhemmin. Nykyään Sherlock Jr. luetaan paitsi yhdeksi Keatonin, myös koko mykän kauden suurimmista komedioista.

Keaton esittää nuorta elokuvakoneen käyttäjää, joka opiskelee samanaikaisesti salapoliisiksi sekä rakastaa tietysti kaunista tyttöä (Kathryn McGuire). Ainoa ongelma matkassa on, että Busterilla on niljakas kilpakosija (Ward Crane), joka kaiken lisäksi lavastaa Busterin syylliseksi tytön isän kultakellon katoamiseen. Tämän seurauksena nuorukainen saa porttikiellon rakastettunsa kotiin, eikä romanssi tytön kanssa tunnu enää mahdolliselta. Pettynyt Buster palaa takaisin elokuvateatteriin, jossa on alkamaisillaan nyyhkyelokuvan esitys. Laitettuaan elokuvan käyntiin Buster nukahtaa ja tempautuu vauhdikkaaseen uneen, jossa päivän tapahtumat ja meneillään oleva elokuva sekoittuvat keskenään.

Sherlock Jr.                  Sherlock Jr.

Sherlock Jr:n saama vastaanotto tuntuu kieltämättä hivenen oudolta, sillä vielä vuosikymmeniä valmistumisensa jälkeenkin se ihastuttaa jokaisella osa-alueellaan. Perustarina on sopivan yksinkertainen ja erittäin lennokkaasti toteutettu. Keatonin loistava työryhmä on pitänyt huolen siitä, että tarinassa riittää toinen toistaan kekseliäämpiä vitsejä ja huimapäisiä toimintajaksoja, joista varsinkin jälkimmäisiä ihastelee mielellään. Mainitsemisen arvoinen on lopun pitkä moottoripyöräajo, jonka kuuluisimmassa otoksessa Keaton ylittää katkenneen sillan kuorma-autojen kattojen avulla. Kohtaus oli toteutettava erityisellä tarkkuudella, sillä loukkaantumisen vaara oli suuri. Tosiasiassa kuvaukset eivät sujuneet aivan toivotulla tavalla, sillä kohtauksessa, jossa Keaton laskeutuu junanvaunun katolta vesisäiliön putkea pitkin, hän mursi niskansa. Vamma selvisi kuitenkin vasta vuosia myöhemmin, joten tapahtuma on elokuvassa sellaisenaan.

Keatonin eriskummalliset ja omaperäiset elokuvat ovat poikkeuksetta hyvin surrealistisia ja Sherlock Jr. on tässä suhteessa aivan ylitsepääsemätön mestariteos, täydellinen jatkumo tähden vimmaisille lyhytelokuville. Elokuva elokuvassa, saati uni elokuvassa ei ollut suinkaan ensimmäinen laatuaan, mutta tässä tapauksessa elämän, unen ja elokuvan sekoittaminen on tehty fantastisesti. Tämän kaiken teknisen taituruuden keskellä Sherlock Jr. näyttäytyy myös itse taiteenalaa lämminhenkisesti ivailevana teoksena, joka näyttää, kuinka helppoa ja vaivatonta elämä valkokankaalla onkaan tavalliseen arkeen verrattuna.

SHERLOCK JR., 1924 Yhdysvallat

Tuotanto: Buster Keaton Productions Ohjaus: Buster Keaton Käsikirjoitus: Clyde Bruckman, Jean C. Havez, Joseph A. Mitchell Kuvaus: Byron Houck, Elgin Lessley Lavastus: Fred Gabourie Leikkaus: Buster Keaton
Näyttelijät: Buster Keaton (Sherlock Jr. / projektoristi), Kathryn McGuire (tyttö), Joe Keaton (tytön isä), Erwin Connelly (hovimestari / yleismies), Ward Crane (kilpakosija / konna), Jane Connelly (tytön äiti)



© 17.1.2008 Kari Glödstaf