ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Moni elokuvaharrastaja rypisti otsaansa vuonna 1998, kun Gus van Santin ohjaama Psyko tuli teattereihin. Ei pelkästään siksi, että hän olisi ihmetellyt Sir Alfred Hitchcockin vuonna 1960 ohjaaman kauhuklassikon uudelleenfilmaamista kokonaisuudessaan, vaan myös siksi, että elokuva oli tehty lähes kohtaus kohtaukselta alkuperäisteoksen mukaisesti. Näin ollen sillä ei tuntunut olevan mitään uutta sanottavaa Hitchcockin teoksesta, joten van Santin näkemys on jäänyt useimpien mieleen yhtenä vaatimattomimmista uudelleenfilmatisoinneista.

Vastaavanlaista tekniikkaa on käytetty hyvin paljon aiemminkin ja ilmeisen onnistuneesti. Aarhusissa toiminut tanskalainen Fotorama nimittäin tuotti keväällä 1910 elokuvan Den hvide slavehandel, joka oli kolmen kelan kestossaan ennennäkemättömän pitkä teos. Nuoren naisen joutumista ihmiskauppiaiden kynsiin pidettiin jännittävänä ja onnistuneena, joten se keräsi nopeasti suuret lipputulot. Fotoraman kilpailija, Nordisk Films Kompagni, halusi saada myös osansa elokuvan menestyksestä, mutta toisin kuin voisi kuvitella, ei lähtenyt tekemään omaa tarinaansa tuolloin hyvin suositusta aiheesta. Yhtiön johtaja ja tanskalaisen elokuvan merkkimies Ole Olsen määräsi ohjaaja August Blomin elokuvateatteriin kirjoittamaan ylös kaikki elokuvan tapahtumat kohtaus kohtaukselta ja filmaamaan ne sen jälkeen Nordiskilla omaksi elokuvakseen. Mainittakoon, että tanskalaisen elokuvan suurmiehiin lukeutunut Viggo Larsen oli ohjannut hyvin samankaltaisen teoksen jo vuonna 1907 nimellä Den Hvide Slavinde, joihin molempien yhtiöiden tuotokset oikeastaan pohjautuvat.

Valkoinen orjakauppa kertoo köyhän perheen tyttärestä, Annasta (Ellen Diedrich), jonka isä huomaa lehdessä työpaikkailmoituksen. Anna lähtee haastateltavaksi, vaikka hänen ystävänsä Georg (Lauritz Olsen) hieman vastusteleekin. Lopulta koko perhe iloitsee työpaikan saamisen vuoksi. Pian perille päästyään Annalle selviää, että kyseessä ei ole suinkaan mikään kotiapulaisen työ, vaan hänet pakotetaan prostituutioon. Kauhuissaan olevan Annan onnistuu lähettää viesti kotiin ja pian Georg lähtee selvittämään tilannetta.

Valkoinen orjakauppa on kiinnostava elokuva. Se ei herättäne katsojissa enää samanlaista innostusta kuin ilmestyessään, mutta kestää hyvin vertailun muihin aikalaisiinsa jopa siinä määrin, että sitä voi pitää yhtenä hienoimmista valmistusvuotensa teoksista. Onneksemme voimme vertailla sitä paikka paikoin myös Alfred Cohnin Fotoramalle ohjaamaan versioon, josta on säilynyt kuuden minuutin mittainen fragmentti. Säilyneiden kohtausten perusteella on helppo myöntää Blomin olleen askeleen virkaveljeään edellään ja työstäneen kulloisetkin tapahtumat hallitummiksi kokonaisuuksiksi. Hyvänä esimerkkinä käy takaa-ajo, josta Blom on saanut huomattavasti Cohnia enemmän irti.

Meille suomalaisille lisäarvoa antaa mahdollisuus vertailla näitä molempia tanskalaistuotantoja omaan, Teuvo Puron vuonna 1911 ohjaamaan, mutta vasta vuonna 1913 ensi-iltansa saaneeseen Sylviin. Vaikka elokuvien suomalaisia ensi-iltapäivämääriä ei ole kummankaan teoksen kohdalla saatavilla, on silti mahdollista, että ne on esitetty Helsingissä, jossa erilaisia valkoiseen orjakauppaan keskittyneitä elokuvia esitettiin ahkerasti syksyn 1910 ja kevään 1911 välillä. Tyyliltään molemmat ovat hyvin Sylvin kaltaisia niin kuvakooltaan kuin lavasteiltaankin. Elokuvat katsomalla voimme myös todeta, ettei Sylvi ollut tekoaikanaan lähellekään niin vanhanaikaisesti tehty elokuva kuin mitä myöhemmin on annettu olettaa.

Nordisk Films Kompagnin versio sai ensi-iltansa elokuun alussa. Yhtiö ei edes yrittänyt peitellä plagiointia, vaan jopa kirjoitti eräälle teatterinomistajalle elokuvan olevan ”toteutettu aivan samalla tavalla kuin Fotoraman versio” sekä näyttelijöiden olevan ”parempia kuin aiemmassa elokuvassa”. Aiheesta nousi pienimuotoinen kohu, joka saatiin kuitenkin sovittua oikeuslaitoksen ulkopuolella, Nordiskin antaessa Fotoramalle tiettyjen elokuviensa levitysoikeudet kaikkiin Pohjoismaihin. Tätä sopimusta yhtiö joutui myöhemmin katumaan, kun ensimmäinen maailmansota katkaisi Tanskan markkinat muualle Eurooppaan. Valkoisesta orjakaupasta se kääri silti sievoiset voitot etenkin ulkomaan markkinoilta, jonne sillä oli paremmat suhteet kuin Fotoramalla.

DEN HVIDE SLAVEHANDEL, 1910 Tanska

Tuotanto: Nordisk Films Kompagni Ohjaus: August Blom Käsikirjoitus: Louis Schmidt Kuvaus: Axel Sørensen
Näyttelijät: Ellen Diedrich (Anna), Lauritz Olsen (Georg), Otto Lagoni (Annan isä), Julie Henriksen (Annan äiti), Victor Fabian, Einar Zangenberg, Svend Bille, Ella la Cour.
Kesto: 33 min.
Ensi-ilta: 2.8.1910 / ---

Kuvakaappaukset ja elokuva: Valkoinen orjakauppa