SUOSIKKIELOKUVAT VUOSITTAIN

1912


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Twitterissä liikkui vuoden 2019 lopulla kysely eri vuosien suosikkielokuvista. En muista aiemmin tehneeni tuollaisia listoja, mutta koska puuha osoittautui sen verran hauskaksi, otin itsekin osaa kyselyketjuun. Listasin siihen alun perin suosikkejani vuosilta 1900-1930, mutta koska lyhytelokuvat ovat minulle vielä suhteellisen tuntematonta aluetta, päätin jättää elokuvan varhaiset vuodet sikseen. Tälle sivulle olen valinnut kolme merkkiteosta vuodelta 1912. Arvostelut on otettu vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastani 1000 Mykkäelokuvaa: Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta (Kustantamo Helmivyö) ja sen työn alla olevasta jatko-osasta.



Urban Gad: Jenny parka (Die Arme Jenny)
Elokuvan historia – jos tosielämäkin – on täynnä tarinoita rikkaiden poikamiesten rakastajattariksi heittäytyvistä köyhistä tytöistä, jotka suhteen päättyessä tapaavat useimmiten päätyä pohjalle. Asta Nielsenin ja Urban Gadin yhteistyönä syntynyt Jenny parka on näiden elokuvien eliittiä. Elokuva onnistuu luomaan täydellisen aikaportin kuvaamaansa aikakauteen ja sen ihmisiin, aivan kuin tämä kaikki olisikin todellisten tapahtumien pohjalta luotua elokuvaa. Gad painottaa arkirealismia liittämällä mukaan runsaasti ulkoilmakohtauksia ja kaupunkikuvia, kuten hänellä oli poikkeuksetta tapana. Myös sisätilojen käyttö on hallittua ja mieleen tulevatkin monet D. W. Griffithin Biographille ohjaamat sosiaaliset draamat.

Jenny parka on ikiaikainen tarina rahan mahdista ja siitä, kuinka köyhän on hyväksyttävä parempiosaisten laatimat pelisäännöt. Yksi elokuvan avainkohtauksista nähdään, kun Jenny ja hänen entinen rakastajansa kohtaavat asunnon ulko-ovella. Välitekstin mukaan ”työläisnaisellakin on ylpeytensä”. Niin hienoa kuin se onkin, että Jenny pystyy torjumaan häntä nöyryyttäneen miehen lähentelyt ja hallitsemaan tilanteen hetken aikaa, hän lyö tällä yksinkertaisella eleellä viimeisen sinetin kohtalolleen. Hyväksymällä miehen Jenny olisi tietysti myynyt itsensä, mutta ainakin hänellä olisi ollut aikaa miettiä seuraavaa siirtoaan. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, vaikka tässä tapauksessa se kuulostaa erityisen julmalta.

Tuotanto: Deutsche Bioscop GmbH. Tuottaja: Urban Gad. Ohjaus: Urban Gad. Käsikirjoitus: Urban Gad. Kuvaus: Guido Seeber. Lavastus: Robert A. Dietrich.
Näyttelijät: Asta Nielsen (Jenny Schmidt), Leo Peukert (Eduard Reinhold), Emil Albes (Jennyn isä), Paula Helmert (Jennyn äiti), Hans Staufen (tarjoilija Fritz Hellmann).

Die Arme Jenny                  Die Arme Jenny


D. W. Griffith: The New York Hat
Kuoleva äiti uskoutuu seurakuntansa nuorelle pastorille ja kertoo, että hän on säästänyt hieman rahaa tyttärensä hyväksi. Kukaan ei saa äidin toivomuksen mukaan kuitenkaan tietää rahojen alkuperää, ei edes hänen tyttärensä. Kun tytön isä kieltäytyy ostamasta tälle uutta muodikasta hattua, päättää pastori ostaa sen äitivainaan rahoilla. Pian ilkeämieliset juorut vihjailevat pastorin ja tytön suhteesta.

Pieni kaupunki, pienet piirit, suuret juorut ja epäilykset – noitavainot mieleen tuova kertomus on vahva osoitus juoruilun mahdista ja väärien johtopäätösten tuhoavasta voimasta. Samalla se on myös tarina sukupolvien välisistä eroista: hattu toimii tytön kohdalla vertauskuvana kauneudelle, aikuisuudelle ja arvokkuudelle, kun taas iäkkäille naisille se on kevytmielisyyden ja koreilun ilmentymä. Anita Loosin kirjoittama tarina jäi Mary Pickfordin viimeiseksi Biograph-tuotannoksi, kun taas Lionel Barrymorelle se merkitsi ensimmäisen pääroolin myötä lopullista nousua yhtiön merkittävien näyttelijöiden joukkoon.

Tuotanto: Biograph Company. Ohjaus: D. W. Griffith. Käsikirjoitus: Anita Loos, Frances Marion. Kuvaus: G. W. Bitzer.
Näyttelijät: Mary Pickford (neiti Mollie Goodhue), Charles Hill Mailes (hänen isänsä), Kate Bruce (hänen äitinsä), Lionel Barrymore (pastori Bolton), Alfred Paget (tohtori), Claire McDowell, Mae Marsh, Clara T. Bracy (juoruilijoita), Lillian Gish, Jack Pickford, Robert Harron (nuoria kirkon ulkopuolella).

The New York Hat                  The New York Hat


Wladyslaw Starewicz: Mest kinmatografitšeskogo operatora (Kameramiehen kosto)
Kekseliäistä hyönteisanimaatioistaan muistetun Wladyslaw Starewiczin kuuluisin teos on hyönteisten välinen intohimodraama. Se kertoo puolisoaan pettävästä kovakuoriaisesta, joka matkustaa säännöllisesti kaupunkiin tapaamaan yökerhon tanssijattarena työskentelevää sudenkorentoa. Eräänä iltana mustasukkainen kovakuoriainen kohtelee töykeästi muuatta heinäsirkkaa tietämättä tämän olevan elokuvakameran omistaja. Kostonhimoinen heinäsirkka päättää kuvata kovakuoriaisen toimet ja paljastaa ne elokuvanäytöksessä sen puolisolle, jolla ei myöskään ole täysin puhtaita jauhoja pussissaan. Humoristinen, kerronnallisesti hallittu, animaatioltaan mestarillinen ja hahmoiltaan runsas elokuva on yksi seitsemännen taiteen ällistyttävimmistä teoksista. Jo pelkästään taidemaalarina työskentelevän kovakuoriaisen ateljee on näkemisen arvoinen.

Tuotanto: A. Hanžonkov & Co. Ohjaus: Wladyslaw Starewicz. Käsikirjoitus: Wladyslaw Starewicz. Kuvaus: Wladyslaw Starewicz. Lavastus: Wladyslaw Starewicz.

Mest kinmatografitšeskogo operatora                  Mest kinmatografitšeskogo operatora


© 2.2.2020 Kari Glödstaf