SUOSIKKIELOKUVAT VUOSITTAIN

1914


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Twitterissä liikkui vuoden 2019 lopulla kysely eri vuosien suosikkielokuvista. En muista aiemmin tehneeni tuollaisia listoja, mutta koska puuha osoittautui sen verran hauskaksi, otin itsekin osaa kyselyketjuun. Listasin siihen alun perin suosikkejani vuosilta 1900-1930, mutta koska lyhytelokuvat ovat minulle vielä suhteellisen tuntematonta aluetta, päätin jättää elokuvan varhaiset vuodet sikseen. Tälle sivulle olen valinnut kolme merkkiteosta vuodelta 1914. Arvostelut on otettu vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastani 1000 Mykkäelokuvaa: Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta (Kustantamo Helmivyö) ja sen työn alla olevasta jatko-osasta.



Jevgeni Bauer: Suurkaupungin lapsi (Ditja bolšogo goroda)
Elokuvahistorian julmimpiin nöyryytyskertomuksiin lukeutuva Suurkaupungin lapsi kertoo jo lapsena orvoksi jääneestä ompelijatar Manetškasta, joka antautuu rikkaan poikamiehen Viktorin käsivarsille. Onnea kestää vain hetken, sillä Manetška kietoo miehen pikkusormensa ympärille, ajaa hänet tuhlailevaisuudellaan perikatoon ja lopulta itsemurhaan. Denise J. Youngblood pitää tätä Bauerin pääteoksiin lukeutuvaa elokuvaa erikoisena jo pelkästään siksi, ”ettei siinä ole ainoatakaan sympaattista tai hyveellistä hahmoa” ja ”niistä puuttuvat amerikkalaisille elokuville tyypilliset kliseet, joista voisi päätellä toisen olevan hyvä henkilö ja toisen paha.”

Kuvalliselta ilmaisultaan rikkaan mestariteoksen lopetus on ohjaajansa kylmäävimpiä. Pohjalle ajautunut Viktor saapuu tapaamaan Manetškaa vielä kerran, tulee torjutuksi ja ampuu itsensä naisen asunnon portaille. Sen sijaan että tämä järkyttyisi tapahtuneesta, hän astuu kuolleen miehensä ruumiin yli välinpitämättömästi ja toteaa ystävilleen: ”Sanotaan, että vainajan näkeminen tuo onnea. Maximiin, hyvät naiset ja herrat, ettemme myöhästy.”

Tuotanto: A. Hanžonkov & Co. Ohjaus: Jevgeni Bauer. Lavastus: Jevgeni Bauer. Kuvaus: Boris Zavelev.
Näyttelijät: Jelena Smirnova (Manetška/Mary), Nina Kozljaninova (Manetška lapsena), Mihail Salarov (Viktor Kravtsov), Arseni Bibikov (Kramskoi, hänen ystävänsä), Leonid Iost (Viktorin lakeija), Emma Bauer (tanssijatar).

Ditja bolšogo goroda                  Ditja bolšogo goroda


Louis Feuillade: Fantômas
Ranskalainen Louis Feuillade ei ollut suinkaan ensimmäinen sarjafilmejä tehnyt ohjaaja, mutta hänen teoksensa ovat paitsi kestäneet parhaiten aikaa, myös säilyneet parhaiten jälkipolville. Gaumontin suurohjaaja ehti tehdä uransa aikana noin 700 nimikettä, joista tunnetuimpiin lukeutuvaa Fantômasia pidetään yhtenä hänen parhaistaan.

Pierre Souvestren ja Marcel Allanin luoma Fantômas on häikäilemätön rikollinen ja murhamies, joka toimii joukkioineen ympäri Ranskaa. Valepukujen mestarina tunnettu Fantômas pitää virkavaltaa jatkuvasti pilkkanaan, vaikka pariisilaiskomisario Juve yrittääkin toimittajaystävänsä Fandorin kanssa saada hänet tilille tekosistaan.

Yli viisituntinen, viiteen osaan jaettu Fantômas on erittäin ammattimainen eikä läheskään niin primitiivinen tuotanto kuin mitä tämän ikäiseltä teokselta voisi helposti olettaa. Juonessa on satunnaista tyhjäkäyntiä, mutta ei millään muotoa häiritsevästi. Pitkälti aidossa kaupunkiympäristössä kuvattu elokuva on kiehtova aikamatka maailmansotaan valmistautuvaan Eurooppaan – seuraavana vuonna valmistuneessa Les Vampiresissa ympäristö on jo aavemainen, kun sota on autioittanut Pariisin kadut. Fantômasin hahmo ja René Navarren roolisuoritus ovat todennäköisesti vaikuttaneet Fritz Langin tohtori Mabuseen ja Rudolf Klein-Roggen hahmotelmaan saksalaisesta mestaririkollisesta (1922).

Tuotanto: Gaumont. Tuottaja: Louis Feuillade. Ohjaus: Louis Feuillade. Käsikirjoitus: Louis Feuillade (Pierre Souvestren ja Marcel Allanin romaanisarjasta). Kuvaus: Guerin. Leikkaus: Guerin.
Näyttelijät: René Navarre (Fantômas), Edmond Breon (komisario Juve), Georges Melchior (Jerôme Fandor), Jane Faber (ruhtinatar Danidoff), Yvette Andreyor (Joséphine), Andre Luguet (Jacques Dollon), Luitz Morat (Thomery), Naudier (Nibet), Morlas (Nestor), Martial (Ribonard).

Fantômas                  Fantômas


Maurice Tourneur: The Wishing Ring
Idylliseen vanhan ajan Englantiin sijoittuva komediallinen draama on tekijänsä kauneimpia töitä, yksinkertainen ja hienostunut kertomus iäkkään jaarlin hulivilipojasta, joka on kaikkea muuta kuin mitä isä toivoo. Niinpä hän lähettää pojan pois kotoa ja painottaa, ettei takaisin ole tulemista ennen kuin tämä on ”ansainnut puolikkaan kruunun ja todistanut olevansa luottamuksen arvoinen”. Paljon ehtii tapahtua, ennen kuin poika on täyttänyt isänsä toiveen, mutta lopulta perhe kokoontuu juhlapöydän ääreen yhtenäisenä ja kaiken anteeksiantaneena.

The Wishing Ring tavoittaa jotain oleellista niin kuvaamastaan aikakaudesta kuin ympäristöstään, aivan kuten D. W. Griffith muutamaa vuotta myöhemmin maalaisdraamoissaan. Toisin kuin Griffith, joka kuvasi elokuvansa tuntemallaan maaseudulla, Tourneur loi vanhan englantilaisen maalaiskylän Fort Leen studioille New Jerseyhin – illuusio on niin todenmukainen, että voidaan puhua todellisesta lavastustaiteen taidonnäytteestä. Valmistumisvuotensa suuriin teoksiin lukeutuvalla The Wishing Ringillä on runsaasti ihailijoita ja Peter von Baghin mukaan kyseessä on ”amerikkalaisen elokuvan siihenastinen mestariteos, keinoiltaan hämmästyttävän moderni, koruton, raikas ja lämmin komedia, jossa hulvaton pelleily yhdistyy kevään ja nuoruuden magiaan”.

Tuotanto: Shubert Film Corporation. Tuottaja: William A. Brady. Ohjaus: Maurice Tourneur. Käsikirjoitus: Maurice Tourneur (Owen Davisin näytelmästä). Kuvaus: John van den Broek.
Näyttelijät: Vivian Martin (Sally), Alec B. Francis (Batesonin jaarli), Chester Barnett (Giles, hänen poikansa), Gyp Williams (orpo), Simeon Wiltsie (kirkkoherra), Walter Morton (hra Annesley)

The Wishing Ring                  The Wishing Ring


© 2.2.2020 Kari Glödstaf