SUOSIKKIELOKUVAT VUOSITTAIN

1915


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Twitterissä liikkui vuoden 2019 lopulla kysely eri vuosien suosikkielokuvista. En muista aiemmin tehneeni tuollaisia listoja, mutta koska puuha osoittautui sen verran hauskaksi, otin itsekin osaa kyselyketjuun. Listasin siihen alun perin suosikkejani vuosilta 1900-1930, mutta koska lyhytelokuvat ovat minulle vielä suhteellisen tuntematonta aluetta, päätin jättää elokuvan varhaiset vuodet sikseen. Tälle sivulle olen valinnut kolme merkkiteosta vuodelta 1915. Arvostelut on otettu vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastani 1000 Mykkäelokuvaa: Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta (Kustantamo Helmivyö) ja sen työn alla olevasta jatko-osasta.



Cecil B. DeMille: Norsunluukuningas (The Cheat)
Cecil B. DeMillen kenties hienoin mykän kauden elokuva valmistui rutiininomaisesti, mutta kohosi taiteellisen ja persoonallisen toteutuksensa ansiosta muiden aikalaismelodraamojen yläpuolelle saaden etenkin ranskalaisen elokuvayleisön hullaantumaan näkemästään. Päähenkilö on seurapiirikaunotar, joka menettää Punaiselta Ristiltä saamansa hyväntekeväisyysvarat pörssikaupoissa ja joutuu rikkaan burmalaismiljonäärin kiristyksen uhriksi. Chiaroscuroon eli valohämyn käyttö on ennakkoluulotonta, väkivalta kaunistelematonta ja monet kohtauksista unohtumattomia – kuuluisimpana se, jossa Hayakawan esittämä miljonääri polttomerkitsee naisen omaisuudekseen. Rasistisuudestaan huolimatta Norsunluukuningas on komea teos, joka ”enteilee melodraamana DeMillen tulevia hillittömyyksiä, mutta säilyttää kamarielokuvan kurinalaisuuden outona tutkielmana seksin ja sadismin vallasta ihmisen yli” (Peter von Bagh).

Alkuperäisessä levitysversiossa nuorukainen oli japanilainen, mutta vuoden 1918 uudelleenjulkaisuun hänen kansallisuutensa vaihdettiin burmalaiseksi, sillä Japani ja Yhdysvallat toimivat liittolaisina sodassa. Aihe on filmattu kolmesti uudelleen (1923, 1931, 1937) ja siitä on tehty myös näytelmä sekä ensimmäinen elokuvaan perustuva ooppera La Forfaiture (1921). Viimeksi mainitun menestys jäi vähäiseksi ja sitä esitettiin ainoastaan kolme kertaa.

Tuotanto: Jesse L. Lasky Feature Play Company. Tuottaja: Jesse L. Lasky. Ohjaus: Cecil B. DeMille. Käsikirjoitus: Hector Turnbull, Jeanie Macpherson. Kuvaus: Alvin Wyckoff. Lavastus: Wilfred Buckland.
Näyttelijät: Fannie Ward (Edith Hardy), Sessue Hayakawa (Hishuru Tori, vuoden 1918 uudelleenjulkaisussa Haka Arakau), Jack Dean (Richard Hardy), James Neill (Jones), Utaka Abe (Torin/Arakaun lakeija), Hazel Childers (rouva Reynolds), Dana Ong (piirisyyttäjä), Arthur H. Williams (tuomari).

The Cheat                  The Cheat


Louis Feuillade: Les Vampires I-X
1910-luvun parhaan sarjafilmin päähenkilö on Paris Chroniclen toimittaja Philippe Guérande, joka on ottanut ystävänsä Oscar Mazametten kanssa tehtäväksi selvittää häikäilemättömän, vampyyreiksi kutsutun rikollisliigan toimia. Mitä pidemmälle parivaljakon tutkimukset etenevät, sitä monimutkaisemmaksi ne käyvät ja ystävysten henki on useammin kuin kerran hiuskarvan varassa.

Ranskalaisen elokuvan ”toisen sukupolven” ehkäpä kuuluisimman mestarin, sarjafilmien kuninkaan Louis Feuilladen kymmenosainen Les Vampires jatkaa siitä mihin ohjaaja edellisvuonna valmistuneella Fantomasilla jäi. Tällä kertaa hän on ottanut tekijänä aiempaa suuremman roolin, sillä Les Vampires on kokonaan hänen omasta kynästään - ehkä juuri siksi Feuillade pääsee tässä elokuvassa aiempaa syvemmälle hahmoihin ja tapahtumiin. Mielenkiintoiset, juonta värittävät yksityiskohdat – näppärät valeasut, lavastetut kuolemantapaukset, väärät identiteetit, ryöstöt erilaisine strategioineen, lukuisat kekseliäät pakokeinot – eivät ole itsetarkoituksellisia ja niinpä lähes seitsemän tunnin mittainen kokonaisuus pysyy ensiluokkaisesti koossa.

Vaikka Les Vampires on täynnä mainioita hahmoja ja hienoja roolisuorituksia, se on jäänyt elämään erityisesti Musidoran (oik. Jeanne Roques) läpimurtoelokuvana. Hänen esittämänsä Irma Vep (anagrammi sanasta vampire) on muodokas, seksuaalisesti virittynyt, lukemattomien valeasujen hallitsija ja vieläpä häikäilemättömän julma eli lähes kaikilla tavoin tuon ajan elokuvien naishahmoista poikkeava. Musidora lumosi aikalaisensa ja on edelleenkin yksi tunnetuimmista mykän elokuvan hahmoista.

Tuotanto: Gaumont. Tuottaja: Louis Feuillade. Ohjaus: Louis Feuillade. Käsikirjoitus: Louis Feuillade. Kuvaus: useita, mm. Manichoux, Guérin.
Näyttelijät: Edouard Mathé (Philippe Guérande), Marcel Levesque (Oscar Mazamette), Musidora (Irma Vep), Louise Lagrange (Jane Brémontier, Philippen morsian), Jean Ayme (ensimmäinen suurvampyyri, tri Nox), Stacia Naperkowska (Marfa Koutiloff), Louis Leubas (toinen suurvampyyri Satanas), Fernand Hermann (Juan-José Moreno).

Les Vampires                  Les Vampires


D. W. Griffith: Kansakunnan synty (The Birth of a Nation)
D. W. Griffith oli etelävaltioiden everstin poika, joka oli lapsesta lähtien ammentanut sisällissodan tarinoita. Niinpä hänelle oli luonnollista jo elokuvauransa varhaisessa vaiheessa kertoa sotatapahtumista hävinneiden ja nöyryytettyjen silmin katsottuna. Useiden lyhytelokuvien jälkeen hän oli valmis tarttumaan aiheeseen myös pitkän elokuvan keinoin ja tuloksena oli kolmetuntinen järkäle, jonka tekemiseen Griffith uhrasi paitsi kaikki voimansa, myös kaiken saatavilla olleen rahoituksen aina omia näyttelijöitään myöten. Riskinotto kannatti, sillä Kansakunnan synty osoittautui maailmanmenestykseksi, jollaista ei ollut aiemmin koettu. Thomas Dixonin romaanin ja näytelmän pohjalta elokuvalliseksi merkkipaaluksi kasvanut Kansakunnan synty on edelleenkin erittäin vaikuttava teos, mutta valitettavasti se muistetaan nykyään aivan muista kuin elokuvallisista ansioista.

Sisällissodan aatosta alkava ja sodan jälkeiseen jälleenrakennusaikaan päättyvä Kansakunnan synty oli Griffithin sen astisen uran merkittävin teos, jossa mikään ei saanut olla puolivillaista. Niinpä hän luki runsaasti sisällissotaraportteja ja sodasta kertovaa kirjallisuutta sekä tutki Matthew Bradyn valokuvia päästäkseen mahdollisimman autenttiseen lopputulokseen. Lukuisten apulaisohjaajiensa avulla Griffith rekonstruoi valkokankaalle niin Petersburgin taistelun, rauhansopimuksen allekirjoittamisen kuin Lincolnin murhankin. Toiminnan keskellä on sijaa myös kauneudelle ja hiljaisuudelle, kuten Griffithillä aina. Tällaisenaan Kansakunnan synty olisi edelleen elokuvien aatelia.

Elokuvalla on kuitenkin myös varjopuolensa. Vaikka Griffith lievensi alkuperäismateriaalia, on lopputulos edelleen avoimen rasistinen ja vieläpä hyvin räikeällä tavalla. Griffithin kuvauksessa mustien oikeuksia ajava pohjoisen Austin Stoneman on naiivi eikä näe tekojensa seurauksia. Hänen avustajansa Silas Lynch on puolestaan Stonemanin tytärtä himoitseva peto, joka haluaa alistaa etelän asukkaat mustien vallan alle. Itse mustat Griffith esittää tyhminä ja sivistymättöminä barbaareina, jotka saivat tehdä orjuuden poistaneessa valtiossa mitä halusivat. Kun he saavat sodan jälkeen äänioikeuden ja mahdollisuuden päästä valtuustoon, ajautuu koko etelä ennennäkemättömään kriisiin. Poliittisissa istunnoissa mustat päättäjät juovat viinaa, pitävät paljaita jalkojaan pöydillä ja vähät välittävät yhteiskuntarauhasta ja -rakenteista. Valkoiset ovat heidän silmissään roskajoukkoa, jota voi kohdella mielensä mukaan ja niinpä kaupungin kaduilla valkoiset joutuvat mustien terrorin uhriksi ilman, että heillä on kunnon mahdollisuuksia puolustautua. Lopulta etelävaltioiden eversti ja tarinan päähenkilö Ben Cameron perustaa Ku Klux Klanin, joka laittaa kaupungin järjestykseen.

Kansakunnan synty sai jättimenestyksestään huolimatta aikaan myös kaaoksen, sillä sen esityksiin liittyi niin mielenosoituksia kuin rotumellakoitakin. Sensoritkaan eivät jättäneet elokuvaa rauhaan, mikä sai Griffithin kirjoittamaan kuuluisan puheenvuoronsa sananvapaudesta ja sen säilyttämisestä. Ku Klux Klanin romantisointi puolestaan johti siihen, että klaani sai uuden herätyksen myötä jatkaa toimintaansa. Ristiriitaisuuksistaan huolimatta Kansakunnan synnyn voittokulkua ei pysäyttänyt mikään ja varovaisesti arvellaankin sen kuuluvan edelleen maailman katsotuimpien elokuvien joukkoon.

Tuotanto: David W. Griffith Corp., Majestic Motion Picture Co. Tuottaja: D. W. Griffith. Ohjaus: D. W. Griffith. Käsikirjoitus: D. W. Griffith, Frank E. Woods (Thomas Dixonin romaanista ja näytelmästä). Kuvaus: G. W. Bitzer. Leikkaus: James Smith, Rose Smith. Musiikki: Joseph Carl Breil. Puvustus: Robert Goldstein.
Näyttelijät: Henry B. Walthall (eversti Ben Cameron), Miriam Cooper (Margaret Cameron), Mae Marsh (Flora Cameron), Josephine Crowell (rva Cameron), Spottiswoode Aitken (tohtori Cameron), J. A. Beringer (Wade Cameron), Lillian Gish (Elsie Stoneman), Robert Harron (Tod Stoneman), George Siegmann (Silas Lynch), Walter Long (Gus), Joseph Henabery (Lincoln), Raoul Walsh (John Wilkes Booth).

The Birth of a Nation                  The Birth of a Nation


© 2.2.2020 Kari Glödstaf