SUOSIKKIELOKUVAT VUOSITTAIN

1921


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Twitterissä liikkui vuoden 2019 lopulla kysely eri vuosien suosikkielokuvista. En muista aiemmin tehneeni tuollaisia listoja, mutta koska puuha osoittautui sen verran hauskaksi, otin itsekin osaa kyselyketjuun. Listasin siihen alun perin suosikkejani vuosilta 1900-1930, mutta koska lyhytelokuvat ovat minulle vielä suhteellisen tuntematonta aluetta, päätin jättää elokuvan varhaiset vuodet sikseen. Tälle sivulle olen valinnut kolme merkkiteosta vuodelta 1921. Arvostelut on otettu vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastani 1000 Mykkäelokuvaa: Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta (Kustantamo Helmivyö) ja sen työn alla olevasta jatko-osasta.



Charles Chaplin: Chaplinin poika
Oodi ystävyydelle, vanhemmuudelle ja vastuulle. Chaplinin ensimmäisen pitkän elokuvan taustalla oli vahvan omaelämäkerrallisen latauksen lisäksi paitsi onnea myös surua. Hän löysi Jackie Cooganin sattumalta vaudevillenäytöksestä, mutta toisaalta Chaplinin ensimmäinen lapsi kuoli vain muutaman päivän ikäisenä. Näitä molempia hän yhdisteli unohtumattomasti elokuvassaan, joka nosti komedian genrenä aivan uudelle tasolle. Tämän jälkeen muutkin koomikot halusivat kokeilla taitojaan kokoillan tuotannoissa.

Chaplinin pojan päähenkilöt ovat Kulkuri ja hänen löytämänsä orpolapsi, joiden arki on yksinkertaista selviytymistä päivästä toiseen. Heidän elämänsä ei ole kuitenkaan niin köyhää kuin voisi kuvitella, sillä heillä on toisensa, eikä mikään voi korvata hyvän ystävän seuraa ja tukea. Ennen pitkää pojan äiti, joka on noussut vuosien saatossa huomattavaan asemaan, alkaa kaivata lastaan ja yrittää löytää tämän saadakseen hänet takaisin.

Chaplinin poika lupaa alkutekstissään naurua ja ehkä myös kyyneleenkin, ja niitä molempia se myös tarjoaa ansiokkaasti. Kukapa ei muistaisi parivaljakkoa päivätyössään, jossa toinen korjaa ikkunoita sitä mukaa kuin toinen kivittää niitä rikki? Entäpä kohtaus, jossa lastensuojeluviranomaiset saapuvat noutamaan poikaa ja Kulkuri taistelee tiensä yli kaupungin kattojen saadakseen lapsen takaisin? Unohtumattoman, joskin mielipiteet vahvasti jakavan unijakson flirttailevana enkelinä esiintyy Chaplinin tuleva vaimo Lita Grey.

Elokuvan menestys oli valtava ja sitä levitettiin seuraavien vuosien aikana ympäri maailmaa. Jackie Cooganista tuli koko maailman ihailema lapsitähti, jonka suloudesta Hollywood otti kaiken mahdollisen irti seuraavien vuosien aikana. Menestyksestä huolimatta Chaplin ei ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen, vaan palasi elokuvansa pariin vuonna 1971 ja poisti siitä useita kohtauksia. Lisäksi hän sävelsi siihen uuden musiikin, joka kuuluu hänen uransa parhaisiin.

Tuotanto: Charles Chaplin Productions (First Nationalille). Tuottaja: Charles Chaplin. Ohjaus: Charles Chaplin. Käsikirjoitus: Charles Chaplin. Kuvaus. Roland Totheroh. Lavastus: Charles D. Hall. Musiikki: Charles Chaplin (1971).
Näyttelijät: Charles Chaplin (Kulkuri), Jackie Coogan (poika), Edna Purviance (nainen), Carl Miller (taiteilija), Jack Coogan Sr. (taskuvaras/paholainen), Henry Bergman (professori Guido/yömajan pitäjä), Tom Wilson (poliisi), Lita Grey (flirttaileva enkeli).

The Kid                  The Kid


Henry King: Sukunsa sankari
Henry Kingin 1920-luvun suurin mestariteos päätyi alun perin D. W. Griffithille, joka oli ostanut Joseph Hergesheimerin novellin filmausoikeudet pian sen ilmestymisen jälkeen. Griffith tuli myöhemmin toisiin ajatuksiin ja myi oikeudet oman tuotantoyhtiön perustamista suunnitelleelle Richard Barthelmessille. Näin Sukunsa sankarista tuli vuosikymmenen loppuun asti toimineen Inspiration Picturesin esikoisteos.

Sukunsa sankari on kertomus vastuusta, velvollisuudesta, kunniasta ja kostosta. Se sijoittuu paratiisimaiseen Greeenstreamin pikkukaupunkiin, jonka rauhaa saapuu järkyttämään kolme vankikarkuria. He mukiloivat teini-ikäisen David Kinemonin veljen raajarikoksi, jonka seurauksena tilanteesta järkyttynyt isä kuolee sydänkohtaukseen. Davidista tulee nyt perheenpää ja elättäjä, mutta hänen velvollisuutenaan on ennen pitkää myös kostaa tapahtunut. Loppuhuipentuma käydään syrjäisellä mökillä, jossa paha on murskattava vaikka oman hengenmenon uhalla, ettei se pääse myrkyttämään lopullisesti paratiisin maaperää.

Julmasta tarinastaan huolimatta Sukunsa sankari on mitä kauneinta elokuvaa. Maaseudulla nuoruutensa elänyt King vei työryhmänsä alkuperäistarinan tapahtumapaikoille Virginiaan, koska vain siten hän katsoi saavansa elokuvaan ajan ja paikan hengen aidoimmillaan. King oli oikeassa: pienetkin yksityiskohdat on esitetty niin uskottavasti, että Sukunsa sankari on kuin katsaus jo ammoin kadonneeseen maailmaan sellaisena kuin se on oikeasti ollut.

Sukunsa sankari oli välitön menestys niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Photoplay-lehti palkitsi sen vuoden parhaana elokuvana ja Billboard listasi Kingin mestariteoksen vuoden kymmenen parhaan elokuvan joukkoon. Se teki suuren vaikutuksen paitsi Vsevolod Pudovkiniin, myös Harold Lloydiin, joka käytti tanssiaiskohtausta komediassaan Ujo poika (1924) ja muokkasi lopulta koko juonen sopivaksi mestariteokseensa Pikkuveli (1927). John G. Blystone ohjasi tuntemattomaksi jääneen äänielokuvaversion vuonna 1930.

Tuotanto: Inspiration Pictures. Tuottaja: Henry King. Ohjaus: Henry King. Käsikirjoitus: Edmund Goulding, Henry King (Joseph Hergesheimerin novellista). Kuvaus: Henry Cronjager. Leikkaus: W. Duncan Mansfield.
Näyttelijät: Richard Barthelmess (David Kinemon), Gladys Hulette (Esther Hatburn), Walter P. Lewis (Iscah Hatburn), Ernest Torrence (Luke Hatburn), Ralph Yearsley (Saul Hatburn), Forrest Robinson (isoisä), Edmund Gurney (Hunter Kinemon), Warner Richmond (Allen Kinemon), Marion Abbott (äiti Kinemon), Patterson Dial (Rose Kinemon).

Tol’able David                  Tol’able David


Victor Sjöström: Ajomies
Selma Lagerlöfin vuonna 1912 kirjoittama ja Victor Sjöströmin yhdeksän vuotta myöhemmin ohjaama Ajomies on kertomus alkoholiin mieltyneestä laitapuolen kulkijasta David Holmista, joka kuolee juuri, kun vuosi vaihtuu. Vanhan legendan mukaan tuolloin kuolleesta henkilöstä tulee ajomies, kuolleiden sieluja vuoden ajan keräävä Kuoleman pyyteetön palvelija, jolla ei ole valtaa elävien tekoihin. Kun ajomies saapuu noutamaan Davidin sielua, tämä tunnistaa tulijan entiseksi ystäväkseen Georgesiksi. Ennen kuin Davidin on aika päättää maallinen vaelluksensa lopullisesti, hän käy Georgesin kanssa elämäntaipaleensa läpi nähdäkseen, mitä on itselleen ja läheisilleen tehnyt.

Ajomies on sekä kertomuksena että elokuvana monitasoinen ja sitä pidetään yhtenä taiteenalansa merkittävimmistä ja eniten vaikuttaneista teoksista. Kuvastoltaan se edustaa selkeästi kauhua, ovathan viikatetta kantava ja aaverattaineen paikalle saapuva Kuoleman apumies tuttuja näkyjä jo vuosisatojen ajalta. Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin kristillisiä arvoja – anteeksiannon ja katumuksen tärkeyttä – painottava tarina siitä, kuinka kaikki tekomme vaikuttavat ympäristöömme ja kuinka aina on mahdollista kääntää elämässä uusi, puhdas sivu. Ja onhan Ajomies tietysti myös suuri rakkauselokuva, jossa rakkauden kohde ei ole enempää eikä vähempää kuin itse elämä.

Ajomies on suurenmoinen elokuva myös ulkoisilta avuiltaan. Päällekkäisotoksin toteutetut jaksot, joissa David ja Georges kulkevat elävien maailmassa, ovat matemaattisen tarkkoja ja täynnä kekseliäitä yksityiskohtia – suotta ei kuvaajana toiminutta Julius Jaenzonia pidetty mestarina alallaan. Svensk Filmindustrin päälavastaja Axel Esbensen on apulaisineen luonut puolestaan täysin uskottavan miljöön, jossa voi aistia savunkatkuisten kapakoiden tai vaatimattomien köyhälistöasuntojen kylmyyden joka solullaan. Visio yöstä, pakkasesta, kuolemasta ja elämänliekin hiipumisesta on unohtumaton. Charles Chaplin piti Ajomiestä yhtenä maailman parhaista elokuvista. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä.

Elokuva menestyi loistavasti myös kansainvälisillä markkinoilla. Tarina on sittemmin filmattu kahdesti uudelleen (1939, 1958) mutta ilman alkuperäisen menestystä. Ingmar Bergman ohjasi Per Olov Enquistin Kuvantekijät-näytelmän pohjalta Ajomiehen teosta kertovan televisioelokuvan vuonna 2000.

Tuotanto: Svensk Filmindustri. Ohjaus: Victor Sjöström. Käsikirjoitus: Victor Sjöström (Selma Lagerlöfin tarinasta). Kuvaus: Julius Jaenzon. Lavastus: Axel Esbensen, Alexander Bakó. Musiikki: Ture Rangström.
Näyttelijät: Victor Sjöström (David Holm), Hilda Borgström (rouva Holm), Tore Svennberg (Georges), Astrid Holm (sisar Edit), Concordia Selander (hänen äitinsä), Lisa Lundholm (Maria).

Körkarlen                  Körkarlen


© 9.2.2020 Kari Glödstaf