SUOSIKKIELOKUVAT VUOSITTAIN

1929


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Twitterissä liikkui vuoden 2019 lopulla kysely eri vuosien suosikkielokuvista. En muista aiemmin tehneeni tuollaisia listoja, mutta koska puuha osoittautui sen verran hauskaksi, otin itsekin osaa kyselyketjuun. Listasin siihen alun perin suosikkejani vuosilta 1900-1930, mutta koska lyhytelokuvat ovat minulle vielä suhteellisen tuntematonta aluetta, päätin jättää elokuvan varhaiset vuodet sikseen. Tälle sivulle olen valinnut kolme merkkiteosta vuodelta 1929. Arvostelut on otettu vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastani 1000 Mykkäelokuvaa: Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta (Kustantamo Helmivyö) ja sen työn alla olevasta jatko-osasta.



Frank Borzage: Päivänsäde
Yksi kaikkien aikojen kauneimmista mykkäelokuvista valmistui sekä mykkä- että part talking -versiona. Pyörätuolissa istuvan nuoren sotaveteraanin ja viereisellä farmilla asuvan köyhän tytön romanssi on hienostuneesti toteutettu ja sen loppuhuipentuma hohtavan, kaiken puhdistavan lumen keskellä ylittää tunnetasolla jopa Seitsemännen taivaan (1927) rakastavaisten jälleennäkemisen. Visuaalinen ilme muistuttaa F. W. Murnauta olematta kuitenkaan yhtä selkeä kumarrus saksalaismestarin taidoille kuin Kadun enkeli (1928). Charles Farrellin ja Janet Gaynorin kemiat toimivat täydellisesti ja Guinn ”Big Boy” Williams säestää heitä oivasti.

Päivänsäde sai ilmestyessään huonon vastaanoton, sillä pienimuotoinen rakkauselokuva ei kiinnostanut äänielokuvasta hullaantunutta amerikkalaisyleisöä. Euroopassa menestys oli parempaa ja tuolloin vielä kriitikkona toiminut Marcel Carné nosti Päivänsäteen mestariteosten joukkoon. Elokuva katosi vuosikymmeniksi, kunnes sen mykkäversio löytyi 1990-luvulla Hollannista. Äänellä varustettu versio on edelleen kateissa.

Tuotanto: Fox Film Corporation. Tuottaja: Frank Borzage. Ohjaus: Frank Borzage. Käsikirjoitus: Sonya Levien, (Tristram Tupperin tarinasta). Kuvaus: Chester Lyons, William Cooper Smith. Lavastus: Harry Oliver. Leikkaus: Katherine Hilliker, H. H. Caldwell. Puvustus: Sam Benson. Välitekstit: Katherine Hilliker, H. H. Caldwell. Ääniversion dialogi: John Hunter Booth. Äänitys: Joseph Aiken.
Näyttelijät: Charles Farrell (Timothy Osborn), Janet Gaynor (Mary Tucker), Guinn ”Big Boy” Wil-liams (Martin Wrenn), Paul Fix (Joe), Hedwiga Reicher (rouva Tucker), Gloria Grey (Mary Smith).

Lucky Star                  Lucky Star


Aleksandr Dovženko: Arsenal
Mestariteos, jonka jokainen kuva lyö kuin nyrkki. Ensimmäiseen maailmansotaan ja sen jälkimaininkeihin keskittyvä Arsenal on vimmainen, voimakas ja rohkea näkemys Ukrainan tapahtumista 1910-luvun lopulla. Samalla se on myös ajaton osoitus siitä, kuinka puheita ja kokouksia voidaan pitää loputtomiin, mutta ennen kuin kaikki ajavat asiaansa yhteisin tavoittein ja vilpittömin sydämin, on tyydyttävää lopputulosta mahdotonta saavuttaa. Katsojan verkkokalvoille iäksi piirtyvä loppukohtaus puolestaan todistaa sen, että niin kauan kuin maailmassa on välinpitämättömyyttä ja sortoa, ei vallankumouksen liekkiä voi täysin sammuttaa.

Tuotanto: VUFKU (Odessa). Ohjaus: Aleksandr Dovženko. Käsikirjoitus: Aleksandr Dovženko. Leikkaus: Aleksandr Dovženko. Kuvaus: Danylo Demutski. Lavastus: Isaak Špinel, Vladimir Müller. Musiikki: Igor Pelza.
Näyttelijät: Semjon Svašenko (Tymis), Ambrose Butšma (saksalainen sotilas), Mykola Nademski (virkamies), D. Erdman (saksalainen upseeri), M. Kutshinski (Petljura), O. Merlatti (Sadovski), A. Jevdakov (tsaari Nikolai II).

Arsenal                  Arsenal


Jean Grémillon: Gardiens de phare
Isä ja poika lähtevät kuukaudeksi majakalle töihin, jossa poikaan iskee vesikauhu mantereella tapahtuneen koiran hyökkäyksen seurauksena. Jean Grémillonin Gardiens de phare lukeutuu mykän kauden tuntemattomiin mestariteoksiin ja on toistaiseksi jäänyt pienten piirien mannaksi – näin siitäkin huolimatta, että se ulottaa lonkeronsa yhtä lailla Stanley Kubrickin Hohtoon (1980) kuin David Lynchin unihoureisiinkin. Kuvaajakaksikko on tehnyt loistavaa työtä ja niinpä jokainen otos henkii outoa, katsojan levottomaksi tekevää tunnelmaa. Ohjaaja suunnitteli säveltävänsä elokuvaan uuden musiikin, mutta hän ehti kuolla ennen sen valmistumista. Huonosti oli käydä elokuvallekin, sen kateissa oleva kopio löydettiin Tanskasta vasta vuonna 1954.

”Koskaan ei ole dokumentaarisesta lähestymistavasta edetty hienommin abstraktin elokuvan suuntaan toiminnan ja draaman jännittävyyden kärsimättä.” (Antti Alanen).

Tuotanto: Société des Films du Grand Guignol. Ohjaus: Jean Grémillon. Käsikirjoitus: Jacques Feyder (Paul Autierin ja Paul Cloqueminin näytelmän pohjalta). Kuvaus: Jean Jouannetaud, Georges Périnal. Lavastus: André Barsacq. Leikkaus: Jean Grémillon.
Näyttelijät: Geymond Vital (Yvon Bréhan), Paul Fromet (hänen isänsä), Génica Athanasiou (Marie), Gabrielle Fontan (hänen äitinsä).

Gardiens de phare                  Gardiens de phare


© 16.2.2020 Kari Glödstaf