SUOSIKKIELOKUVAT VUOSITTAIN

1930


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Twitterissä liikkui vuoden 2019 lopulla kysely eri vuosien suosikkielokuvista. En muista aiemmin tehneeni tuollaisia listoja, mutta koska puuha osoittautui sen verran hauskaksi, otin itsekin osaa kyselyketjuun. Listasin siihen alun perin suosikkejani vuosilta 1900-1930, mutta koska lyhytelokuvat ovat minulle vielä suhteellisen tuntematonta aluetta, päätin jättää elokuvan varhaiset vuodet sikseen. Tälle sivulle olen valinnut kolme merkkiteosta vuodelta 1930. Arvostelut on otettu vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastani 1000 Mykkäelokuvaa: Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta (Kustantamo Helmivyö) ja sen työn alla olevasta jatko-osasta.



Karel Anton: Tonka Šibenice
Lohduton kertomus maalta kaupunkiin muuttaneesta nuoresta naisesta, joka suostuu täyttämään murhasta tuomitun miehen viimeisen toiveen ja viettämään yön tämän kanssa. Siitä alkaa syöksykierre, jota ei pysty katkaisemaan mikään. Teuvo Tulion hurjia melodraamoja ennakoiva Tonka Šibenice on ihmiskohtaloiden elokuva, jossa menneisyyttä ei pysty pakenemaan, virheitä ei anneta anteeksi, eikä kenenkään onni voi olla pysyvää. Monenlaiset juonenkäänteet venyttävät päähenkilöiden tuskan äärimmilleen, lopputuloksen ollessa silti hieno ja täyteläinen.

Tonka Šibenice on toteutukseltaan mitä näyttävintä tšekkiläistä mykkäelokuvaa. Se yhdistelee sekä neuvostoliittolaisen että saksalaisen elokuvan parhaimpia ominaispiirteitä ja tekee sen hallitusti. Maaseudun avaruus ja valoisuus ovat täydellisiä vastakohtia kaupungin ahtaudelle ja synkkyydelle, jonka rakennusten seinille raskaina lankeavat varjot luovat entistä pelottavampaa tunnelmaa – pitkä jakso murhamiehen sellissä ansaitsee tältä osin erityismaininnan. Arkirealismi ja muutamat nopeat leikkausratkaisut tuovat puolestaan mieleen itänaapurimme parhaimmat elokuvantekijät.

Tonka Šibenice on ensimmäinen tšekkiläinen elokuva, johon lisättiin jälkikäteen kolmelle kielelle synkronoitu ääniraita (tšekki, saksa, ranska). Kaikki muu esitetään perinteisin mykkäelokuvin keinoin, mutta mukaan on liitetty kaksi Tonkan esittämää laulua, sekä kaksi ääniefektein höystettyä kohtausta (huvipuisto, helistin). Erno Koštálin säveltämä musiikki ei ole muun elokuvan tasoista.

Tuotanto: Antonfilm. Ohjaus: Karel Anton. Käsikirjoitus: Benno Vigny, Willy Haas (Egon Erwin Kischin tarinasta). Kuvaus: Eduard Hoesch. Lavastus: Hanuš Gödert, František Poneš. Musiikki: Erno Koštál.
Näyttelijät: Ita Rina (Tonka), Vera Baranovskaja (hänen äitinsä), Josef Rovenský (Prokupek, murhamies), Jack Mylong (Jan).

Tonka Šibenice                  Tonka Šibenice


Aleksandr Dovženko: Maa
Aleksandr Dovženkon viides ja viimeinen mykkäelokuva on samalla hänen tunnetuin teoksensa. Kansantarinaa muistuttava, lyyrinen kuvaus ukrainalaiskylästä on edelleenkin elinvoimainen ja ihailtava, sillä siinä on alkukantaista voimaa ja suurta luonnon ja ihmisen ykseyden ymmärrystä. Itse juoni kietoutuu lyhyen ajan ympärille maaseudun murrosaikaan, jolloin kylään hankitaan sen ensimmäinen traktori. Tämä ei tietenkään ole kaikkien mieleen, vaan seurauksena on epäluuloja ja ongelmia.

Maa sai ylistävän vastaanoton Ukrainassa, mutta muualla Neuvostoliitossa sitä arvosteltiin rajusti. Elokuva joutui sensuurin kynsiin ja puoluelinjan kriitikot sivalsivat sitä terävin sanankääntein, jonka seurauksena Dovženko kertoi ”ikääntyneensä ja harmaantuneensa kirjaimellisesti yhdessä yössä”. Arvostelu on sittemmin muuttunut arvostukseksi ja Dovženkon mestariteos on saanut kriitikkomainintoja Sight & Soundin vuosikymmenittäin järjestämässä parhaiden elokuvien äänestyksessä. Alkuperäinen negatiivi tuhoutui toisessa maailmansodassa, mutta sensuurin poistamat kohtaukset on saatu palautettua mukaan elokuvaan.

Tuotanto: VUFKU. Ohjaus: Aleksandr Dovženko. Käsikirjoitus: Aleksandr Dovženko. Kuvaus: Danilo Demutski. Lavastus: Vasili Kritševski. Musiikki: Leonid Revutski.
Näyttelijät: Stepan Škurat (Opanas Trubenko), Semjon Svašenko (Vasil), Julia Solntseva (Opanasin tytär), Elena Maksimova (Natalka, Vasilin morsian), Ivan Franko (Arhip Belokon, kulakki), Pjotr Masoha (Homa, hänen poikansa), Nikolaj Nademski (Semjon-vanhus), Vladimir Mihailov (pappi).

Zemlja                  Zemlja


F. W. Murnau: Suurkaupungin tyttö
"Hyväksyin Hollywoodin tarjouksen, sillä uskon aina voivani oppia uutta ja Amerikka antaa minulle mahdollisuuden kehittää taidettani." (F. W. Murnau).

Suurin odotuksin Hollywoodiin saapuneen Murnaun ura elokuvakaupungissa oli ohi muutamassa vuodessa. Hän ehti tehdä Foxille ainoastaan kolme elokuvaa, joista yksikään ei menestynyt odotetunlaisesti. Studiopäällikkö William Foxin ja Murnaun näkemykset alkoivat mennä yhä pahemmin ristiin ja kun yhtiö halusi tehdä keskeneräisestä Suurkaupungin tytöstä äänielokuvan, Murnau sai tarpeekseen ja irtisanoi sopimuksensa. Yhtiö kuvautti elokuvaan lisää materiaalia ja lisäsi siihen äänijaksoja ennen kuin laski sen markkinoille. Ääniversio on tätä nykyä kadonnut.

Suurkaupungin tyttö on kaikista tekemiseen liittyvistä vaikeuksista huolimatta hieno elokuva. Maaseudulla asuvan nuorukaisen ja kaupunkilaiskaunottaren vaikeaksi osoittautuva rakkaustarina on vakuuttavasti kerrottu, eikä tunnerikas loppuhuipentumakaan ole liian imelä. Charles Farrell ja Mary Duncan tekevät pääosissa saumatonta yhteistyötä, eivätkä David Torrence ja Richard Alexander ole tahoillaan yhtään sen huonompia. Mestariteos, joka on suotta jäänyt Auringonnousun (1927) varjoon.

Tuotanto: Fox Film Corporation. Tuottaja: William Fox. Ohjaus: F. W. Murnau. Käsikirjoitus: Berthold Viertel, Marion Orth (Elliott Lesterin näytelmästä). Kuvaus: Ernest Palmer. Lavastus: Harry Oliver. Leikkaus: Katharine Hilliker, H. H. Caldwell. Puvustus: Sophie Wachner. Välitekstit: Katharine Hilliker, H. H. Caldwell. Ääniversion dialogi: Elliott Lester. Ä: Harold Hobson.
Näyttelijät: Charles Farrell (Lem Tustine), Mary Duncan (Kate), David Torrence (Lemin isä), Edith Yorke (Lemin äiti), Anne Shirley (Mary Tustine), Tom McGuire (Matey), Richard Alexander (Mac).

City Girl                  City Girl


© 23.2.2020 Kari Glödstaf