SUOSIKKIELOKUVAT VUOSITTAIN

1932


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Twitterissä liikkui vuoden 2019 lopulla kysely eri vuosien suosikkielokuvista. En muista aiemmin tehneeni tuollaisia listoja, mutta koska puuha osoittautui sen verran hauskaksi, otin itsekin osaa kyselyketjuun. Listasin siihen alun perin suosikkejani vuosilta 1900-1930, mutta koska lyhytelokuvat ovat minulle vielä suhteellisen tuntematonta aluetta, päätin jättää elokuvan varhaiset vuodet sikseen. Tälle sivulle olen valinnut kolme merkkiteosta vuodelta 1932. Arvostelut on otettu vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastani 1000 Mykkäelokuvaa: Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta (Kustantamo Helmivyö) ja sen työn alla olevasta jatko-osasta.



Shi Dongshan: Fen dou
Nuoresta tytöstä ja hänen kahdesta ihailijastaan kertova Fen dou on hienoin koskaan tehty kiinalainen Hollywood-melodraama. Ohjaaja Shi Dongshan lainailee häpeilemättömästi amerikkalaisia virkaveljiään ja luo rakkautta pursuavan teoksen, jossa hän käyttää yhtä lailla hyväkseen saksalaisen ekspressionismin komeita valaisuratkaisuja kuin Frank Borzagen Seitsemännessä taivaassa (1927) -mestariteoksen porrashissiäkin. Kiinan maaseutu tallentuu Henry Kingin ja F. W. Murnaun elokuvien veroisella tavalla ja sotajaksossa on kaikuja King Vidorin Suuresta paraatista (1925). Lopputulos on silti raikas, joskin kliimaksi jää hyvästä yrityksestä huolimatta hieman laimeaksi.

Fen dou oli 16-vuotiaalle naispääosanesittäjälle Yanyan Chenille matkalippu tähteyteen ja hänen uransa jatkuikin aina 1980-luvulle asti. Ohjaaja Dongshan nautti suurmenestyksestä etenkin 1940-luvulla, mutta ajautui sittemmin poliittisen kritiikin maalitauluksi ja teki lopulta itsemurhan vuonna 1955.

Tuotanto: United Photoplay Service/Lianhua Film Studio. Ohjaus: Shi Donghsan. Käsikirjoitus: Shi Dongshan. Kuvaus: Ke Zhou.
Näyttelijät: Junli Zheng (Zheng), Congmei Yuan (Yuan), Yanyan Chen (Yan).



Jan Koelinga: De Steeg
Yksikelainen Rotterdamin syrjäkortteleihin sijoittuva kaupunkisinfonia on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka paljon tällaisten elokuvien restauroiminen ja esille tuominen merkitsee jälkipolville. Lajityyppinsä helmiin lukeutuva De Steeg on vahvojen kuvien varaan rakennettu kokonaisuus, jonka alkuvoima lumoaa vieläkin. Vaikka elämä satamakaupungin slummeissa on kurjaa ja ihmisten köyhyys nähtävissä kaikkialla, löytää Koelinga kuviinsa myös kauneutta ja ihmisten välille vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ainoana kauneusvirheenä pidän lopun turhankin selkeää symboliikkaa, sillä ohjaajan näkemys näiden lasten jo tuhoutuneesta elämästä on tullut siihen mennessä riittävän hyvin selväksi.

Tuotanto: Jan Koelinga. Musiikki: Arthur P. Bauer, Hartveld Kvartet. Äänitys: Philips’ Cine Sonor.

De Steeg                  De Steeg


Yasujiro Ozu: Umarete wa mita keredo
Yasujiro Ozun mykän kauden ihailluin ja suosituin elokuva kertoo kahden uudelle asuinalueelle vanhempiensa kanssa muuttaneen pojan elämästä ja kasvukivuista. Loistavana lasten ohjaajana muistettu Ozu esittää erittäin varmaotteisesti poikien sosiaalisten suhteiden, paikan ja arvostuksen saamisen ja sen hyväksi käyttämisen. Elokuva käsittelee myös lasten suhdetta vanhempiinsa – todellinen myrsky nousee, kun pojat ymmärtävät isänsä vähäisen aseman työyhteisössään. Vakavia kipukohtia kevennetään onnistuneen huumorin keinoin ja lopussa pojat hyväksyvät isänsä käytöksen ja ymmärtävät hänen toimineen vain kaikkien parasta ajatellen. Ozu filmasi aiheen uudelleen nimellä Hyvää huomenta (1959), mutta niin miellyttävä kuin se onkin, ei siinä ole samanlaista taikaa kuin mykkäfilmatisoinnissa.

Tuotanto: Shochiku. Ohjaus: Yasujiro Ozu. Käsikirjoitus: Akira Fushimi (James Makin eli Ozun aiheesta). Kuvaus: Hideo Mohara. Leikkaus: Hideo Mohara Lavastus: Takejiro Tsunoda, Yoshiro Kimura.
Näyttelijät: Tatsuo Saito (Yoshii), Mitsuko Yoshikawa (hänen vaimonsa), Hideo Sugawara (Ryoichi, pojista vanhempi), Tomio Aoki (Keiji, pojista nuorempi), Takeshi Sakamoto (Iwasaki), Teruyo Hayami (Fujin, hänen vaimonsa), Seiichi Kato (Taro), Chishu Ryu (elokuvaprojektorin käyttäjä), Shoichi Kofujita (lähettipoika).

Umarete wa mita keredo                  Umarete wa mita keredo


© 23.2.2020 Kari Glödstaf