VAIHDOKAS


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Lämmin suhtautumiseni kotimaisiin mykkäelokuviin ei ole pitkäikäistä, sillä vielä ensimmäisinä Forssan vuosinani jätin poikkeuksetta kotimaisten elokuvien esitykset väliin – jopa niissä tapauksissa, joissa elokuvasta ei ollut olemassa minkäänlaista julkaisua. Näin kävi myös vuoden 2007 festivaaleilla, jolloin ylenkatsoin molempia suomalaisnäytöksiä, Teuvo Puron Vaihdokasta (1927) ja Jaakko Korhosen esikoisohjausta Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1931). Näkökulmani suomalaiseen mykkäelokuvaa on radikaalisti muuttunut noista vuosista ja onneksi olen sittemmin saanut nähdä molemmat tuolloin vähättelemäni teokset.

Vaihdokas sijoittuu Ruuhkakosken tehdasmiljööseen, jossa yhtiön pääjohtaja, konsuli Lumiala, on saanut kuulla matkoilta palattuaan, että hänen vaimonsa on palkannut yhtiöön uuden konttoriapulaisen ilman hänen lupaansa. Kyseinen nuorimies, Oras nimeltään, tuntuu olevan hänen vaimolleen läheinen, eikä konsuli voi ymmärtää miksi. Hän itse pitää nuorukaista pelkkänä kiusankappaleena. Vähitellen tämän menneisyydestä alkaa paljastua asioita, jotka sekoittavat perheyhteisön arjen.

Vaihdokas                  Vaihdokas

Teuvo Puron viimeiseksi ohjaustyöksi jäänyt Vaihdokas sai valmistuttuaan paljon kehuja siitä, että se sijoittui iänikuisten maaseutukuvausten sijaan moderniin ympäristöön. Kuusankoskella kuvatun elokuvan yleisilme onkin varsin pirteä, sillä maisemanvaihdos on tehty onnistuneesti. Monessa liemessä keitetty, kekseliäs ja taitava Frans Ekebom tekee kameransa takana jälleen kerran laatutyötä ja restauroidun printin hillitty värisävytys antaa elokuvalle kauniin loppusilauksen.

Selma Anttilan samannimiseen näytelmään (1912) perustuvan elokuvan keskipiste on rauhalliseen tehdasympäristöön jostain saapunut, kiivasluonteinen nuorukainen Oras, joka on luonteeltaan kaikkea sitä mitä konsuli Lumialan perhe ei ole. Hän on kylmäkiskoinen ja nulikkamaisesti kiukutteleva ja vähät välittää saamastaan avusta tai huomiosta. Hän on kuin tehtaiden vieressä pauhaava koski, jota voi hillitä mutta ei kahlita saati kesyttää – aina siihen saakka kunnes epäuskottava loppuratkaisu kääntää asiat päälaelleen. Alkuperäinen lopetus olisi ollut mielestäni tehokkaampi ja uskottavampi, mutta suomalaiseen mykkäelokuvaan täydellisen ennenkuulumaton.

Vaihdokas                  Vaihdokas

Näyttelijät ovat pääsääntöisesti onnistuneita rooleissaan, ainoastaan Anna-Liisassa (1922) loistaneen Helmi Lindelöfin raskas elehtiminen on paikoin häiritsevää. Ilmari Unho Oraksena ja Birgit Hästesko hänen mielitiettynään Orvokkina ovat sen sijaan erittäin hyviä, vaikka heidän rakkauskohtauksensa ovat paikoin vähintäänkin erikoisia. Vanhaa suosikkiani, Mimmi Lähteenojaa, olisi katsellut tälläkin kertaa pidempään, mutta hänelle on tarjolla vain sivuosa.

Vaihdokas menestyi lippuluukuilla vain kohtalaisesti ja vaikka elokuvalla on myös vahvuutensa, on siitä kokonaisuutena todettava, ettei se pärjää Puron parhaille ohjaustöille juuri millään saralla. Kaunis ja virheetön ulkoasu ei nimittäin onnistu peittämään onttoa, lukuisia kertoja nähtyä tarinaa ja sen heikkouksia. Aika oli ajanut kotimaisen elokuvan pioneeriajan merkittävimmän ohjaajan ohi, jonka ”ohjaustöissään viljelemä mahtipontinen korostelu ja teatraalinen alleviivaus olivat jo elokuvataiteen tehokeinoina aikansa eläneitä” (Kari Uusitalo). Puro palasi takaisin teatterinjohtajaksi, eikä ohjannut Vaihdokkaan jälkeen enää yhtään elokuvaa.

ELOKUVAN NIMI, vv maa

Tuotanto: Suomi-Filmi Oy Ohjaus: Teuvo Puro Käsikirjoitus: Carl Fager (Selma Anttilan näytelmän pohjalta) Kuvaus: Frans Ekebom Lavastus: Carl Fager
Näyttelijät: Helmi Lindelöf (Anna Lumiala, konsulin vaimo), Sven Relander (konsuli August Lumiala, Ruuhkakosken tehtaitten pääjohtaja), Hilja Jorma (Maria, lastenkodin johtajatar), Ilmari Unho (Oras, apulainen tehtaan konttorista), Mimmi Lähteenoja (Susika eli Suska), Birgit Hästesko (Orvokki), Hemmo Kallio (Haukka, lastenkodin vahtimestari), Lilja Haltia (Silja Lumiala, konsulin tytär)

Lähdemateriaali ja kuvat: KAVI



© 10.5.2014 Kari Glödstaf