THE VAMPIRE
1910-luvun vaihteessa, kaupunkilaistumisen ja siirtolaisuuden aikakaudella, elokuviin alkoi tulvia teatterista ja kirjallisuudesta tuttuja tarinoita onnettomista, usein uuteen maailmaan saapuvista henkilöistä, joita huiputettiin kerta toisensa jälkeen. Nuoret naiset joutuivat usein ihmiskauppiaiden kynsiin ja elokuvat kuten Valkoinen orjakauppa (1910) ja Traffic in Souls (1913) olivat erittäin suosittuja ympäri maailmaa. Nuoria miehiä jahtasivat puolestaan erilaiset huijarit, mutta jos pelipöydät ja salakapakat eivät kiinnostaneet, vampyyrit eli vampit eli miestennielijät ajoivat elämännälkäiset nuorukaiset usein vararikkoon. Näitä onnettomia käytettiin hyväksi juuri niin kauan kuin lompakossa riitti sisältöä ja sen jälkeen heidät hylättiin katuojaan ja ryhdyttiin metsästämään seuraavaa uhria. Elokuvahistorian ensimmäinen tunnettu vamppi oli Theda Bara, jonka kuuluisa kehotus ”Kiss me, my Fool!” on jäänyt syystäkin pysyvästi elokuvan historiaan.
Baran vamppielokuvaa A Fool There Was (1915) tuntemattomampi on sen sijaan Robert Vignolan vuonna 1913 Kalem-yhtiölle ohjaama The Vampire. Se kertoo maaseudulla asuvista nuorista, Haroldista ja Helenistä, joista ensin mainittu päättää lähteä suurkaupunkiin keräämään varallisuutta, jotta voisi viedä tyttöystävänsä vihille. Kaikki sujuu jonkin aikaa hyvin, kunnes Harold tutustuu ravintolaillan aikana Sybiliin, joka valloittaa hänet ensi silmäyksellä.
Koruttoman yksinkertainen, mutta kenties juuri siksi niin hyvin toimiva melodraama ei tarjoa katsojalle mitään uutta, mutta on kaikesta huolimatta varsin viehättävää elokuvakerrontaa. Elokuvantekijöiden vähäisen varallisuuden vuoksi he joutuivat kuvaamaan runsaasti materiaalia ulkoilmassa ja niinpä lopputuloksessa on kiitettävästi jaksoja New Yorkin katunäkymistä. Studiojaksot ovat sen sijaan monin paikoin alkeellisesti toteutettuja ja niistä on nähtävissä, kuinka kohtaukset on lavastettu taivasalle: verhot, pöytäliinat ja viherkasvit heiluvat tuulen voimasta. Myös varjot lankeavat muutamissa kohtauksissa hyvin paljastavasti. Nämä seikat tuskin haitannevat elokuvahistoriasta innokkaammin kiinnostuneita harrastajia, mutta muistettakoon, että juuri tällaisista virheistä aikoinaan Sylvillekin (1913) naureskeltiin.
The Vampiren kuuluisin yksittäinen jakso on Bert Frenchin ja Alice Eisin esittämä The Vampire Dance. Aikoinaan erittäin paheksuttuna pidetty esitys ei järkytä nykykatsojaa saati tarjoa tirkistelynhaluisille edes vähää siitä, mitä Asta Nielsen elokuvassa Kuilu (Afgrunden, 1910), mutta luo silti kiehtovan linkin aikalaissensuuriin ja moraalikäsityksiin – elokuvahistorioitsija Richard Koszarski kertoo, että kaksikko jopa pidätettiin New Yorkissa aiemmin samana vuonna ”sopimattoman esityksen” vuoksi. Onneksi he eivät aristelleet elokuvakameraa, jonka ansiosta tämä skandaalinkäryinen tanssiesitys on säilynyt meidänkin ihasteltavaksemme.
Tuotanto: Kalem Company
Ohjaus: Robert G. Vignola
Käsikirjoitus: Thomas H. Hunter, Robert G. Vignola
Kuvaus: George K. Hollister
Näyttelijät: Harry Millarde (Harold Brentwell), Marguerite Courtot (Helen), Alice Hollister (Sybil, vamppi), Harry Hallam (Martin, Haroldin työnantaja), Bert French, Alice Eis.
Kesto: 40 min.
Ensi-ilta: 15.10.1913 / ---