ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Vaikka Hollywood houkutteli eurooppalaisia elokuvantekijöitä puoleensa kuin hunaja kärpäsiä, oli liikenne satunnaista myös toiseen suuntaan. Kuuluisimpia Euroopassa uran tehneitä amerikkalaisia on todennäköisesti Arthur Robison (1883-1935), joka työskenteli Saksassa. Robisonin elokuvat eivät koskaan olleet suuren yleisön suosiossa, mutta kriitikoita ne usein miellyttivät ja Robisonia pidettiinkin saksalaisen elokuvan omaperäisenä taiturina. Jälkipolvet eivät sen sijaan hänestä tai hänen teoksistaan tiedä juuri mitään, sillä suurin osa Robisonin tuotannosta tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen.

Arthur Robisonin kuuluisin mykkäelokuva, vuonna 1923 valmistunut Varjoja kertoo kiertävästä silmänkääntäjästä (Alexander Granach), joka saapuu nimeämättömään kaupunkiin. Paikallisen kreivin talossa pidetään juhlia, jonne taikurikin pyrkii mukaan. Hän esittelee juhlien isännälle (Fritz Kortner) koko joukon varjokuvatemppuja ja lopulta isäntä heltyy päästämään muukalaisen mukaan. Mutta tunnelma juhlissa on kaikkea muuta kuin hilpeä: isännän vaimo (Ruth Weyher) liehittelee vieraita minkä ehtii ja tämä vihastuttaa hänen miestään suunnattomasti. Ilta näyttää ajautuvan traagiseen päätökseen, mutta siinä vaiheessa taikuri astuu mukaan kuvioihin.

Pieneen tilaan rajattu, erittäin intiimi Varjoja on teos, joka kiinnostanee ainakin kaikkia taiteellisemmasta ilmaisusta innostuneita katsojia. Murnaun Nosferatun (1922) varjoleikeistä vastanneen Fritz Arno Wagnerin panos on tämänkin elokuvan kohdalla suuri. Tarinan kuljetus ei ole kuitenkaan aivan niin juohevaa kuin mitä se voisi olla ja koska elokuvassa ei ole välitekstejä auttamassa katsojaa, ei tarkkaavaisuuden sovi herpaantua, sillä muuten saattaa menettää tarinan punaisen langan. Tarinan jännitys pysyy kuitenkin loppuun saakka yllä. Kaiken kaikkiaan Robison selviää vaativasta kokeilustaan varsin kiitettävästi.

Taide-elokuvasta kiinnostumattomalle Varjoja voi sen sijaan osoittautua raskaaksi ja jopa luotaantyöntäväksi. Hidas tarinankerronta ja vahvasti liioiteltu näytteleminen ovat vaikeasti sulateltavissa saksalaiseen elokuvatyyliin tottumattomalle katsojalle. Vastaavasti lopetus, jossa aamuauringon ensi säteet peittoavat painajaismaisen yön houreet on komea. Nimekkäästä näyttelijäkaartista kukaan ei nouse muita korkeammalle, vaan kaikki tekevät tasaisen varmaa, elokuvan tyylille uskollista työtä.

Vaikka Varjoja lasketaankin tänä päivänä merkittävien saksalaisten mykkäelokuvien joukkoon, ei se saanut valmistuessaan juuri lainkaan huomiota. Vaikea elokuva on kyseessä edelleenkin: sen omaperäisyys ja ennakkoluulottomuus on kieltämättä kiehtovaa, mutta kerronnan hidas tempo ja näyttelijöiden raskas elehtiminen tuntuvat vieraannuttavilta. Varjoja on elokuva, josta on mielipiteitä varmasti yhtä monta kuin katsojaakin – itse huomaan pitäväni siitä kerta kerralta enemmän, kunhan vain katselukertojen välillä on tarpeeksi kauan aikaa sulatella näkemäänsä.

SCHATTEN – EINE NÄCHTLICHE HALLUZINATION, 1923 Saksa

Tuotanto: Pan-Film Ohjaus: Arthur Robison Käsikirjoitus: Arthur Robison, Rudolf Schneider Kuvaus: Fritz Arno Wagner Lavastus: Albin Grau Musiikki: Ernst Riege Puvustus: Albin Grau
Näyttelijät: Alexander Granach (taikuri), Fritz Kortner (kreivi), Ruth Weyher (vaimo), Fritz Rasp (hovimestari), Gustav von Wangenheim (vaimon rakastaja)