”Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja”, sanoi kirjailija Mark Twain aikoinaan ja hänen kuuluisaa kommenttiaan voidaan edelleen soveltaa myös viihteen keräämisen pariin, sillä sen enempää cd-levy, kirja kuin elokuvienkaan fyysiset tallenteet eivät vieläkään kuolleet. Itse asiassa tilanne on ainakin mykkäelokuvien kohdalla erittäin varmalla pohjalla, sen verran kaikkea mukavaa viime vuoteenkin mahtui.
Kickstarter-joukkorahoituskampanjat jatkuivat etenkin Yhdysvalloissa. Marion Davies, Douglas McLean, John H. Collins ja muutamat muut saivat omat julkaisunsa ja tätä nykyä esimerkiksi Daviesin uraan tutustuminen on huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa vielä viisi vuotta sitten. Isommilla budjeteilla operoivista julkaisijoista kannattaa mainita ainakin KINO Lorber, joka päivitti dvd-katalogiaan Blu-rayksi sekä Criterion, joka jatkoi paitsi Chaplin-sarjaansa, toi sinikiekolle Josef von Sternbergin mykkäelokuvat sekä Häxanin (1922). Cohen Media siirtää Buster Keatonin elokuvia Blu-raylle ja saman tekee Masters of Cinema Euroopassa.
Amerikkalainen Flicker Alley ansaitsee julkaisijoiden epävirallisen ykköspalkinnon, sillä se toi markkinoille paitsi Richard Oswaldin Baskervillen koiran (1929) sekä Paul Lenin viimeiset mykkäelokuvat Nauruihminen (1928) ja Viimeinen varoitus (1929), myös täydellisen version Friedrich Ermlerin mestariteoksesta Imperiumin sirpale (1929). Eikä Flicker Alleyn tahti näytä hiipuvan, sillä vuoden 2020 julkaisuluetteloon kuuluu mm. Vsevolod Pudovkinin vallankumoustrilogia, jota ei ole vielä toistaiseksi ollut Blu-rayllä saatavana. Erityismaininnan ansaitsevat puolestaan meksikolaiset julkaisijat, joiden ansiosta maan mykkäelokuvaperintöön tutustuminen onnistuu nyt myös kotisohvalta käsin.
Tämä hetken erikoisuus on Paul Wegenerin ja Carl Boesen Golem: miten hän tuli maailmaan (1920). Siinähän ei ole mitään outoa, että elokuvia julkaistaan valtameren molemmin puolin lähes samanaikaisesti, mutta mielenkiintoista Golemin tapauksessa on, että KINOn ja Masters of Cineman lisäksi markkinoille on tulossa vielä kolmaskin versio tästä kauhuklassikosta. Saksalainen Edition Filmmuseum suunnittelee tiettävästi sellaista julkaisua, jossa olisi mukana myös Wegenerin vuonna 1914 ohjaaman version säilyneet osuudet. Tämä lisämateriaali puuttuu kaikista aiemmista julkaisuista, mikä nostaa Edition Filmmuseumin version kertaheitolla kaikkein kiinnostavimmaksi. Intoa laannuttanee korkeintaan se, että ainakaan toistaiseksi yhtiö ei ole tehnyt julkaisuistaan Blu-ray -versioita, vaan on pysytellyt hyväksi havaitsemassaan dvd:ssä.
Vuoden yllättäjiä ovat Tanskan ja Suomen elokuva-arkistot, jotka siirsivät hallussaan olevia mykkäelokuvia kaikkien ulottuville nettiin. KAVI:n vuonna 2018 julkaisema Suomi-Filmi -kokoelma sisältää kaikkiaan kolmisenkymmentä mykkäelokuvaa, kun taas tanskalaisen DFI:n striimauspalvelu lupaa tarjota yli 400 nimikettä lyhytelokuvista kokoillan tuotantoihin. Tanskalainen mykkäelokuva tuleekin olemaan Mykkäelokuvasivuston ensisijainen tutkimuskohde vuonna 2020.
Vuoden merkittävin elokuviin liittyvä tapaus koettiin syksyllä, kun tamperelainen Loud Silents -festivaali ilmoitti siirtyvänsä kotikaupungistaan Helsinkiin, Kino Reginan tiloihin. Vuonna 2013 perustettu festivaali on kasvattanut suosiotaan tasaista tahtia ja luonut vuosien aikana lukuisia unohtumattomia elokuvatapahtumia Tampereen Ylioppilasteatterilla. Nähtäväksi jää, kuinka yleisö ottaa muutoksen vastaan, mutta Loud Silentsin taiteellinen johtaja Otto Kylmälä ainakin uskoo muuton olevan askel parempaan:
”Loud Silents -festivaalin kaltaiselle tapahtumalle kasvun rajat ovat jo selvästi vastassa Tampereella. Loud Silents on alusta saakka perustunut luovaan suuruudenhulluuteen, mitä uusi yhteistyö alleviivaa. KAVI ja Kino Regina ovat täydellinen koti Loud Silentsille, koska ne mahdollistavat elokuvahistorian esittämisen kaikissa mahdollisissa formaateissa. Muutolla Helsinkiin todennäköisesti tuplaamme näytösten katsojamäärän”, Kylmälä kommentoi lokakuussa annetussa muuttoilmoituksessa.
Forssan Mykkäelokuvafestivaalit jatkaa omaa menestyskulkuaan. 20-vuotista taivaltaan juhlinut, Pohjoismaiden vanhin mykkäelokuvatapahtuma oli ottanut teemaksi 1920-luvun gangstereineen ja flappereineen, mikä oli myös yleisön mieleen. Loppuunmyydyt näytökset ja urheilutalo Feeniksissä järjestetty juhlanäytös toimivat taas kerran todisteena mykän elokuvan kestävästä suosiosta maassamme. Itseäni lämmitti erityisesti elokuvaneuvos Kari Uusitalon läsnäolo: ikinuori Uusitalo saapui kutsuvieraana paikalle esittelemään Erkki Karun ”kirotun” salonkikomedian Suvinen satu (1925). Uusitalohan on tiettävästi ainoa elossa oleva elokuvahistorioitsija, joka ehti nähdä Karun teoksen ennen kuin se pääsi 1960-luvulla pahoin tuhoutumaan. Uuden katseluversion koostajana mieltäni lämmitti tietysti myös se, että Uusitalo hyväksyi uuden rekonstruktion moitteetta.
Ulkomaiset festivaalit jäivät tänä vuonna vähemmälle, mutta kenties jo lähiaikoina pääsen vierailemaan Bolognassakin. Myös englantilaiset mykkäelokuvafestivaalit kiinnostaisivat, mutta toistaiseksi teen vain jokasyksyisiä pyhiinvaellusmatkoja Italian Pordenoneen. Isommista elokuvakonserteista mainittakoon vielä keväisen Loud Silentsin avausnäytös Laulu tulipunaisesta kukasta (1919) ja Kymi Sinfoniettan kaksoisesitys Uudesta Babylonista (1929). Kotimainen Filmihullu-lehti käsitteli mykkäelokuvia ainakin parissa loppuvuoden numerossaan, Petter Lindberg teki puolestaan Yle Areenaan ruotsinkielisen dokumenttikuunnelmasarjan Mina nio liv - adelsmannen Carl von Haartmans förunderliga äventyr.
Vuosi 2019 oli siis erittäin rikas. Toivoa sopii, että 2020 jatkaa samoilla linjoilla – itse odotan edelleenkin, saako CineMuseum vietyä Mack Sennett -kokoelmaa tai The Arbuckle Anthologya maaliin asti. Jälkimmäisen onnistumista puoltaa vahvasti se, että Steve Massan kirjoittama Rediscovering Roscoe: The Films of ”Fatty” Arbuckle julkaistiin joulukuussa. Tuskinpa tällaista järkälettä tuotaisiin markkinoille ilman vahvaa elokuvallista antia.
