Mykkäelokuvavuosi 2025 oli rikas, lähestulkoon ylitsepursuava. Pelot fyysisten julkaisuiden loppumisesta ovat edelleenkin olemassa, mutta ainakin toistaiseksi niitä tuodaan markkinoille kiitettävää tahtia. Jopa Euroopassa, vaikka täällä isoimmat julkaisijat ovatkin vähentäneet nimikkeiden määrää – suurimmista suurin, eli Masters of Cinema, tuntuu tätä nykyä keskittyvän pelkkiin aasialaisiin elokuviin. Kenties he lataavat paukkuja viimevuotisen kaltaiseen Feuillade-boksiin tai sitten ovat päättäneet keskittyä mykkäelokuvien osalta UHD-julkaisuihin, jotta saamme ties monennenko Tohtori Caligarin kabinetin, Nosferatun tai Kenraalin kokoelmiimme.
Vuoden odotetuin julkaisu oli tietenkin ranskalaisten markkinoille tuoma Napoleon ja nimenomaan sen Grande Version, jonka edellisvuoden restaurointi tuli myyntiin marraskuussa kaikkiaan kolmen erilaisen myyntiversion voimin. Erityistä pettymystä monille aiheutti se, ettei julkaisussa ollut englanninkielistä käännöstä sen enempää itse elokuvassa kuin ekstroissakaan. Itseäni tämä ei haittaa, koska Napoleonin tarina on sen verran tuttu, mutta ymmärrän monien fanien harmituksen – etenkin, kun englanninkielistä julkaisua ei taida ihan hetkeen olla luvassa.
Huomattavasti onnistuneempi oli australialaisen [Imprint]-yhtiön julkaisema, kaikki Sir Alfred Hitchcockin mykkäelokuvat sisältävä boksi The Hitchcock 9, jota tosin painettiin (ainakin näin ensi alkuun) ainoastaan 1000 kappaletta. Ne tuntuivat menevän kuin kuumille kiville, sillä nettikauppa näytti loppuunmyytyä tuotetta jo parin päivän jälkeen. Itse ehdin omani hankkia, tosin siihen tutustuminen alkaa vasta vuoden 2026 puolella. Pikaisesti vilkaistuna laatu näyttää olevan priimaa niin elokuvien restauroinnin kuin lisämateriaalienkin osalta.
Eivätkä elokuvajulkaisut ja -ostokset tähän jääneet. Vuoden aikana mukaan tarttui Flicker Alleyn laadukkaat Blu-rayt elokuvista Behind the Door (1919), Syvyyden kätkössä (1920), Elämän valhe (1923), Hän joka saa korvapuustit (1924), Kuningasten kuningas (1927) ja This is Francis X. Bushman (2021). Edition Filmmuseumia tuin hankkimalla Die Straßen (1923), Pragilaisylioppilaan (1926) ja Alraunen (1928) dvd-julkaisut, vaikka maailmalla olisi ollut Blu-raytäkin tarjolla. Film Preservation Societyn Clara Bow -tupla Hän, joka suudella saa (1926) ja Hanki itsellesi mies (1927) vaikuttaa ainakin pikaisella vilkaisulla laatujulkaisulta. Kinon Grass: A Nation’s Battle for Life (1925) ja Chang: A Drama of the Wilderness (1927) -tuplajulkaisu jäi vielä tilaamatta, samoin Flicker Alleyn Laurel & Hardy: Year Three, josta odotan Masters of Cineman eurooppalaista vastinetta. Näitä ennen ostoslistalla on ainakin Herbert Brenonin Trikolorin sankarit (1926), sen verran runsaasti uusi restaurointi ja julkaisu ovat kehuja saaneet. Ennakkotilaus Flicker Alleyn Focus on Louise Brooks -kokoelmasta on sen sijaan jo tehty.
Myös joukkorahoituksen puolella vuosi oli antoisa, joskin elokuvien laadusta voidaan olla montaa mieltä. Valitettavan useinhan on niin, että tällä tavoin markkinoille tulleet nimikkeet eivät edusta tekijöidensä parhaimmistoa, mutta toisaalta tämä on ainoa tapa nähdä näitä elokuvia missään. Siksi osallistuin niin moneen kuin mahdollista. Erityisen innolla odotan Steve Massan ja Undercrank Productionsin yhteistyötä Rediscovering Roscoe: The ”Fatty” Arbuckle Film Collection, joka tuo harrastajien ulottuville kaikkiaan 12 restauroitua Arbucklen elokuvaa. Näistä ehdottomin tärppi on hänen pitkä elokuvansa Crazy to Marry (1921), vaikka en ole siitä kovinkaan mairittelevia lausuntoja kuullut.
Vuoden aikana kävin katsomassa mykkäelokuvia kolmilla elokuvafestivaaleilla, Bolognassa, Forssassa ja Pordenonessa. Bolognasta jäi kuumuuden lisäksi parhaiten mieleen Kultakuumeen (1925) satavuotisjuhlaesitys, joka järjestettiin juuri parahultaisesti syntymäpäivänäni. Forssassa oli puolestaan enemmän väkeä kuin koskaan aikaisemmin, ja toivoa sopii, että yleisö löytää paikalle myös tulevana syksynä, kun festivaali järjestetään 27. kerran. Pordenone ei sen sijaan mennyt aivan yhtä mallikkaasti, sillä ohjelmisto jätti ainakin omasta mielestäni toivomisen varaa. Tästä huolimatta olen päättänyt matkustaa paikalle myös ensi syksynä.
Teuvo Puro ja hänestä kirjoittamani elämäkerta oli esillä vuoden aikana kahdesti, ensin maaliskuussa Oulussa ja pian sen jälkeen Turussa eli Suomalaisen elokuvan festivaalilla. Yleisöä oli molemmissa tapahtumissa kiitettävästi, joten ainakin muutamalle uudelle tuli selväksi, mikä Puro oli oikein miehiään. Puroon liittyen kävin kirjoittamassa Teatterimuseolla puhtaaksi hänen käsikirjoituksensa keskeneräiseksi jääneeseen Tuskaa-elokuvaan. Nyt tämäkin aarre on tallella KAVI:n arkistoissa. Lisäksi olin tammikuussa keskustelemassa Selma Lagerlöfistä ja hänen romaaneistaan tehdyistä mykkäfilmatisoinneista Kino Reginassa. Toisena vieraana oli Helsingin yliopiston pohjoismaisen kirjallisuuden professori Kristina Malmio. Tilaisuuden vetäjä toimi KAVIn ohjelmistonsuunnittelija Otto Kylmälä, joka oli koostanut Reginaan todella hienon Lagerlöf-sarjan. Syyskauden G. W. Pabst -retrospektiivistä en päässyt näkemään ainoatakaan elokuvaa, mutta nostan silti hattua KAVIlle, että he jaksavat edelleen tehdä tämän kaltaista kulttuurityötä ja tuoda katsottavaksi myös mykkäelokuvia, vaikka ne eivät todennäköisesti olekaan kaikkein suurimpia yleisömagneetteja.
Vuoden merkittävin elokuvalöytö oli John Fordin kolmastoista ohjaustyö, Chilestä yhytetty The Scarlet Drop (1918), jonka näin kahdesti Bolognassa ja kertaalleen Pordenonessa. Uusista restauroinneista mainittakoon Erich von Stroheimin Kuningatar Kelly (1928) ja Lewis Milestonen Edenin yrttitarha (1928). Molempien soisi saavan julkaisun ja mielellään tietysti Flicker Alleyn taholta. Loppuvuodesta innostuin erityisesti Bundesfilmarchiven sivustolla olevasta Hamelnin rotanpyydystäjä (1918) -klipistä, onhan kyseinen elokuva ollut himotuimpien nimikkeiden listallani jo pitkään.
Kirjallisuutta tuli ostettua jonkin verran. Keräilin verkkokaupoista ja festivaaleilta vanhoja painoksia syystä tai toisesta ohi menneistä elämäkerroista. More Than a Dream: Rediscovering the Life and Films of Vilma Banky on nimike, jota olin etsinyt jo kauan, samoin Lotte H. Eisnerin Murnau. Herbert Brenon: An American Cinema Odyssey tuli hankittua ihan sattumalta, samoin Not Your China Doll: The Wild and Shimmering Life of Anna May Wong sekä Lontoosta ostamani Oscar Micheaux and His Circle: African-American Filmmaking and Race Cinema of the Silent Era. Ben Modelin The Silent Film Universe, Lauri Piispan Eisenstein ja Lauri Timosen John Ford I-II olivat etukäteen suunniteltuja täsmäostoja. Erich von Stroheimin Greed: Classic Film Scripts löytyi helsinkiläisestä antikvariaatista pikkurahalla, Steve Massan Lonesome Luke’s Lively Life tupsahti eteeni joukkorahoituskampanjan kautta ja Broncho Billy and the Essanay Film Companyn sain amerikkalaisen ystäväni tuomana Pordenoneen.
Itse kirjoitin kolme artikkelia, näistä kaksi käsitteli mykkäelokuvaa. Kuvia köyhyydestä (Filmihullu 6/2025) tarkastelee G. W. Pabstin Ilotonta katua (1925), Toilailevat toverit Tanskanmaalta (Kulttuurivihkot 6/2025) Majakkaa ja Perävaunua. Lisäksi jatkoin Mykkäelokuvavihko-sarjaa, nyt toisella osalla Sylvi: Tosielämän rikoksesta teatterin murhenäytelmäksi ja valkokankaan menestykseksi (Luovaja). Sarjan kolmas osa on jo suunnitteilla, Majakan ja Perävaunun tarina saanee puolestaan jatkoa lähivuosina. Myös keväällä avaamani, mykkäelokuville omistettu Youtube-kanava jatkuu aktiivisena.
Mitäpä sitten tulevalle vuodelle? Mahtavaa on tietysti se, että Forssan Mykkäelokuvafestivaalit järjestetään tänäkin vuonna, tulkaahan sankoin joukoin paikalle – toivottavasti myös muualla maassamme saadaan nauttia säestetyistä mykkäelokuvista. YLE voisi aktivoitua mykkäelokuvien esittämisessä, samat suomalaiset nimikkeet eivät vuodesta toiseen jaksa innostaa. Kirjallisuudesta tiedän sen verran, että ainakin Max Davidsonista on tulossa englanninkielinen julkaisu, joka on jo merkattu ostoslistalle. Elokuvatallenteista odotan eniten aiemmin mainitsemaani Arbuckle-kokoelmaa sekä Flicker Alleyn Louise Brooks -kokoelmaa.
