YANKEE DOODLE IN BERLIN
Maailmansotaa käsittelevät amerikkalaiset elokuvat olivat vielä sodan aikana silkkaa propagandaa, eikä aiheella juuri vitsailtu. Jos vitsailtiinkin, niistä ei ole jälkikäteen juuri puhuttu ja Charles Chaplinin hieno Kivääri olalle vie (1918) on saanut pitkään toimia ainoana komediaelokuvan edustajana. Itsekin olin ollut täysin tietämätön Mack Sennettin tuottamasta viisikelaisesta farssista Yankee Doodle in Berlin, kunnes sen nimi hyppäsi esiin jollain keskustelufoorumilla. Onneksi se on saanut muutama vuosi takaperin myös kelvollisen julkaisun, joten elokuvan taso on jokaisen harrastajan tarkastettavissa.
F. Richard Jonesin ohjaama elokuva kertoo amerikkalaisesta Bob Whitesta (Bothwell Browne), joka saa tehtäväkseen soluttautua saksalaisten päämajaan ja noutaa sieltä tärkeitä sotasuunnitelmia. Samalla hänen on vapautettava nuori belgialaisnainen (Marie Prevost) saksalaissotilaiden kynsistä. White lähetetään lentokoneella linjojen taakse, josta hän aloittaa vaarallisen matkansa kohti armeijan komentokeskusta – naiseksi pukeutuneena.
Yankee Doodle in Berlin on jokaiselta osa-alueeltaan Sennettin näköinen ja oloinen teos, vaikkakin meiningiltään huomattavasti Keystonen aikaisia rymistelyjä hillitympi. Huumori ja toiminta koostuvat edelleen toki tavaroiden paiskomisesta, takapuolelle potkimisesta, ristiinpukeutumisesta ja hauskasta sanailusta, mutta Suuren romanssin (1914) kaltaista hyperaktiivista energiapommia ei tältä teokselta kannata odottaa. Ehkäpä niin on parempi, sillä toista samanlaista tuskin tarvitsemme.
Itse asiassa kaikki edellä mainitut sennettmäisyydet toimivat vain värittäjinä elokuvan ytimelle, preussilaisten upseerien kyltymättömälle lemmenhimolle. Tehtävän suorittamisen ohessa Bob Whiten esittämä kaunotar hurmaa niin keisarin, kruununprinssin kuin kenraali Von Hindenburginkin, joka vielä vaati ihastustaan kutsumaan häntä tuttavallisesti ”Hindyksi”. Whiten pauloihin joutuu myös pari sotamiestä, joiden tekemisistä ei tule kaunottaren läsnä ollessa mitään. Jostain syystä he saavat hetkeksi seurakseen myös toisen oudon ristiinpukeutujan (Hank Mann), jonka lyhyt mukana olo jäi ainakin itselleni täysin arvoitukseksi.
Elokuvan näyttelijäryhmä on Sennettin parhaimmistoa. Aina yhtä railakkaasti ilmeilevä Ford Sterling on elementissään himokkaana keisarina ja tuleva komediaohjaaja Malcolm St. Clair täyttää vaivatta kruununprinssin kiiltävät saappaat. Bothwell Brownen maskeeraus tekee hänestä paikoin jopa uskottavan naisen ja Ben Turpin koheltaa tuttuun tapaansa. Sivurooleissa nähdään monia komediakuuluisuuksia, myös mm. uraansa vasta aloitellut James ”Jimmy” Finlayson. Koko elokuvan erikoisimpana hahmona mainittakoon Kalla Pashan esittämä kenraalin henkivartija, jonka brutaali tapa rangaista koheltajia on täysin uniikki.
Tuotanto: Mack Sennett Comedies
Ohjaus: Richard Jones
Käsikirjoitus: Mack Sennett
Kuvaus: Fred Jackman, J. R. Lockwood
Näyttelijät: Bothwell Browne (kapteeni Bob White), Ford Sterling (keisari Bill), Mal St. Clair (kruununprinssi Freddy), Bert Roach (kenraali Von Hindenburg), Eve Thatcher (keisarinna), Marie Prevost (belgialaistyttö), Ben Turpin (preussilainen sotilas), Charlie Murray (irlantilais-amerikkalainen sotilas), Chester Conklin (upseeri)