Nichnyi viznyk

YÖKUSKI


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Gordei on iäkäs ajuri, joka asuu tyttärensä Katjan kanssa. Kolmekymmentä vuotta rattailla istunut mies haluaisi elää ja työskennellä rauhassa, mutta tyttären sekaantuminen bolshevikkien toimintaan sekoittaa hänen elämänsä. Miehen maailma romahtaa kun Katja vangitaan ja teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä. Hänellä ei ole enää syytä elää ja onnekkaan sattuman kautta hän saa mahdollisuuden kostaa.

Georgi Tasinin vuonna 1929 ohjaama Yökuski on neuvostoliittolaisen mykkäelokuvan suuria tuntemattomia teoksia. Pienimuotoisessa minimalistisessa draamassa on yhtymäkohtia moniin muihin elokuviin (Lupu Pickin Pirstaleita, Grigori Stabovoin Kaksi päivää, Vsevolod Pudovkinin Äiti), mutta en silti pidä sitä kopiona, vaan itsenäisenä kertomuksena uskon menettämisestä ja tietoisuuden kasvamisesta. Pudovkinin mestariteoksen tavoin myös tässä elokuvassa vanhan sukupolven edustaja luulee oikeuden olevan tasapuolista, mutta tosiasiassa se on jotain aivan muuta. Aivan kuten poikansa vankilaan menettävän äidin, myös ajurin elämä muuttuu tyttärensä kohtalon myötä ja hän herää todellisuuteen, näkemään poliisin ja hallituksen mielivaltaisen toiminnan.

Nichnyi viznyk                  Nichnyi viznyk

Yökuski on huolitellusti ja tasapainoisesti toteutettu elokuva ja draamaltaan väkevää ja voimakasta. Tarina on mustavalkoisuudestaan ja propagandistisuudestaan huolimatta hyvin kirjoitettu ja toimiva. Amvrosi Butshman ekspressionistinen näyttelemistyyli tuo mieleen Emil Janningsin roolisuorituksen Viimeisessä miehessä. Hän antaa persoonallisesti ja vaikuttavasti mielialojen vallata olemuksensa: onnen hetkellä hänen koko persoonansa hehkuu isällistä rakkautta ja elämän iloa, surun vallatessa hänen kasvoiltaan katoaa ilo, hartiat painuvat kasaan, silmät katsovat tyhjyyteen. Katjan roolin tulkitseva Maria Djusimetjer näyttelee vähäeleisemmin, mutta ei missään nimessä vaatimattomammin.

Ukrainian Re-Vision -kokoelman elokuvat ovat olleet toteutukseltaan todella ihastuttavia eikä Yökuski ole poikkeus. Elokuvan kuvanneen saksalaisen Albert Kühnin työpanos on ollut erittäin merkittävä lopputuloksen osalta. Kühn käyttää valoja ja varjoja ennakkoluulottomasti, lähikuvissa on sekä voimaa että tunnetta ja yölliset kohtaukset kaupungin kaduilla ovat Victor Sjöströmin Ajomiestä muistuttavalla tavalla voimakkaita, jopa aavemaisia – aivan kuin öinen Odessa olisi aivan oma, toisenlainen maailmansa kuin auringon noustua. Kerronta nojaa suurimmalta osin perinteiseen leikkaukseen, paikka paikoin käytetyt salamaleikkaukset ja erikoiset kuvakulmat sopivat kokonaisuuteen moitteetta.

Ukrainalaisen mykkäelokuvaekspertin Ivan Kozlenkon mukaan Yökuski sai valmistuttuaan melkoisesti kritiikkiä. Sitä syytettiin porvarillisuudesta, yksilökeskeisyydestä ja monet arvostelivat Butshmanin psykologista näyttelemistyyliä. Yökuski katosi varsin pian julkisuudesta, mutta meidän onneksemme ei pysyvästi, sillä kyseessä on kaikin puolin ensiluokkainen teos.

NICHNYI VIZNYK (NL: NOTSHNOI IZVOZTSHIK), 1929 Neuvostoliitto

Tuotanto: VUFKU Odessa Ohjaus: Georgi Tasin Käsikirjoitus: Moisei Zats Kuvaus: Albert Kühn Lavastus: Isaak Spinel, Heinrich Beisenherz Musiikki: Julia Meitus, Vsevolod Rybaltšenko (Arseni Trofim, 2010)
Näyttelijät: Amvrosi Butshman (Gordei, ajuri), Maria Djusimetjer (Katja, hänen tyttärensä), Karl Tomski (Boris, bolshevikkinuorukainen), Juri Shumski (vastavakoilun upseeri), Mikola Nademski



© 6.4.2015 Kari Glödstaf