VENÄLÄISTÄ VERTA
William A. Wellman tunnetaan tietyistä elokuvistaan (Siivet, Beggars of Life, Yhteiskunnan vihollinen, Tähti on syntynyt, Kuolemantuomiopaikka), mutta kaikki muu hänen ympärillään tuntuu olevan arvoitusta paatuneimmillekin elokuvatutkijoille. Kiitos erilaisten festivaalien, Wellmanin tuotanto on viime vuosien aikana tullut tutummaksi myös tavallisillekin katsojille ja kiitos amerikkalaisten elokuvajulkaisijoiden, nimikkeitä on saatavana myös kotikatsojankin käyttöön. Kun mukaan lasketaan lähivuosina kirjoitetut kirjat ja tuotetut dokumentit, on halukkailla mahdollisuus tutustua tähän periamerikkalaiseen ohjaajaan varsin kattavalla tavalla.
Wellman aloitti elokuvauransa pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hän toimi ensin näyttelijänä, mutta vaihtoi hyvin nopeasti ohjaajaksi. Alussa työt olivat pienen budjetin lännenelokuvia, kunnes Clara Bow’n löytäjänäkin muistettu B. P. Schulberg palkkasi hänet. Ensimmäinen Schulbergille tehty ohjaustyö, vuonna 1926 valmistunut Rakkauden tie (The Cat’s Pajamas) oli Wellmanin mukaan yksi hänen surkeimmista elokuvistaan. Potkut uhkasivat, mutta Schulberg antoi hänelle uuden mahdollisuuden. Näin sai alkunsa Wellmanin läpimurtoteos Venäläistä verta, jonka menestys takasi hänelle myöhemmin paikan Oscar-palkinnon voittaneen Siivet-elokuvan ohjaajana.
”Naisia ei voi ymmärtää, Dimitri. Vaikka rakkaus olisi heidän kätensä ulottuvilta, he katselevat toisaalle ja etsivät sitä kauempaa”, toteaa muuan Moskovan Kuninkaallisen Vaudevilleteatterin näyttelijä kollegalleen seuratessaan kauniin Vera Janovan (Florence Vidor) lemmenkuvioita työparinsa Ivan Norodinin (Clive Brook) ja lipevän amerikkalaisen poikamiehen Eugene Fosterin (Lowell Sherman) välillä. Sentimentaaliseksi aina toisinaan heittäytyvän Ivanin vetovoima ei ole tehnyt Veraan samalla tavalla vaikutusta kuin Eugenen lähentelyt. Aikansa tapahtumia voimattomana katseltuaan Ivan päättää laittaa kaikki yhden kortin varaan ja todistaa Veralle rakkautensa. Samalla hän haluaa osoittaa, ettei amerikkalaismies ole Veran arvoinen.
Venäjä ja sen eksoottisuus kiehtoivat Hollywoodia 1920-luvun puolivälissä kai enemmän kuin koskaan muulloin, sen verran hanakasti aiheen ympärille kehiteltiin kaikenlaisia tarinoita. Useimmat niistä sijoittuivat vanhalle mantereelle, mutta tässä tapauksessa eksotiikka tuodaan amerikkalaisten keskelle. Sitä ei vain käytetä kovinkaan kekseliäästi, vaan amerikkalaiselle yleisölle on riittänyt tavanomaiseen tapaan pari venäläistä pukua, samovaari, kyrillisin aakkosin kirjoitettu väliteksti ja balalaikka, jota Vera näppäilee Ivanin lähtiessä tekemään hengenvaarallista temppuaan. Venäläisyys on siis pelkkä vivahde muuten tavanomaisessa kolmiodraamassa.
Venäläistä verta on teknisesti hienon näköinen elokuva. Wellman tietää, kuinka kuvat sommitellaan ja tarinaa kuljetetaan sulavasti eteenpäin – poikkeuksena alun huikea vaudevillejakso, jota olisi sopinut lyhentää – mutta aivan kuten muissakin hänen mykkäelokuvissaan, ulkoinen loisto ei pysty peittämään sisäistä onttoutta. Wellmanista ei ole tällaisten tarinoiden kertojaksi ja voi vain kuvitella, millaiseksi kyynelvirtojen avaajaksi Frank Borzagen kaltainen taituri olisi rakentanut elokuvan sinänsä kiinnostavan loppuhuipentuman.
Pääosakolmikko tekee työnsä vahvuuksiinsa nojaten. Florence Vidor suoriutuu hyvin Veran roolista, eikä Clyde Brook ole lainkaan hassumpi hänen kolleganaan. Lowell Sherman tekee lipevän playboyn roolissa samaa laatutyötä kuin D. W. Griffithin melodraamassa Läpi myrskyn (1920), vaikka hänen hahmonsa kaksinaamaisuus onkin heti alusta alkaen turhan korostettua. Niinpä parhaiten mieleen jää klovni Toberchikiä esittävä, koulutetun hanhensa kanssa temppuileva El Brendel. Onnistunut roolisuoritus poiki hänelle kiinnityksen myös Siivet-elokuvaan, jossa hän esittää Yhdysvaltojen lipun käsivarteensa tatuoinutta lentäjäkokelasta.
Tuotanto: Famous Players-Lasky
Ohjaus: William A. Wellman
Käsikirjoitus: Benjamin Glazer (Ernest Vajdan tarinasta)
Kuvaus: Victor Milner
Näyttelijät: Florence Vidor (Vera Janova), Clive Brook (Ivan Norodin), Lowell Sherman (Eugene Foster), El Brendel (Toberchik), Roy Stewart (Dimitri), Joe Bonomo (voimamies), Irma Kornelia (Olga), Sidney Bracey (teatterinjohtaja), Eugene Pallette (juhlien vieras)