Enpä olisi vielä kesällä uskonut kirjoittavani tätä perinteistä vuosikatsaustani kenties vieläkin synkemmissä tunnelmissa kuin vuosi sitten. Silloin sisälläni kyti pieni toivonkipinä koronaviruksen katoamisesta, tietyistä mykkäelokuvajulkaisuista ja tapahtumien paluusta vanhaa aikakautta vastaavalle tasolle. Maailma ei kuitenkaan muuttunut riittävästi ja niinpä päätimme vuoden 2021 vanhoihin kunnon sulkutoimenpiteisiin, jotka laittavat väkisinkin ajattelemaan, mitä tästä kaikesta vielä tulee. Vaikka ei pitäisi antaa periksi, olen huomannut itsessäni väsymisen ja mielenkiinnon katoamisen hyvin monia asioita kohtaan.
Striimaukset ovat taitaneet tulla jäädäkseen ja osa erilaisista mykkäelokuvatapahtumista järjestettiin virtuaalisina. Italian Pordenone ja Bologna sekä Saksan Bonn tarjosivat esityksiä niin verkossa kuin itse teatterissakin, mutta esimerkiksi striimauspalveluihin mukaan tullut Kansas Silent Film Festival järjestettiin kokonaan virtuaalisena. Monet elokuva-arkistot tarjosivat nimikkeitä ilmaiseksi: La Cinémathèque francaise, Filmarkivet (Ruotsi), Det Danske Filminstitut, Národní filmový archiv (Tšekki) ja Cineteca Milano tekivät kaikki hienoa työtä saattamalla katsojien ulottuville elokuvia, joita ne tuskin koskaan tulevat julkaisemaan missään formaatissa.
Kotimaisista elokuvatapahtumista Sodankylä jouduttiin järjestämään virtuaalisena, kun taas Forssan Mykkäelokuvafestivaalit, Suomalaisen elokuvan festivaali sekä joulukuussa järjestetty Loud Silents saivat kaikki ottaa yleisöä näytöksiinsä. Itse en päässyt paikalle kuin Forssaan, mutta ymmärtääkseni myös muutkin tapahtumat sujuivat mallikkaasti ja mykkäelokuvaesitykset keräsivät kiitettävästi yleisöä. Suomalaisia dvd-julkaisuja ei tullut, eikä kovin hyvin mykkäelokuvatarjonnasta selviytynyt Ylekään, jonka katalogissa tuntuvat pyörivän samat nimikkeet vuodesta toiseen.
Maailmalla julkaisuja tuli sen sijaan kymmenittäin. Kirjojen osalta vuoteni oli hyvin vaatimaton ja oikeastaan vain uusi Max Linder -elämäkerta The Rise and Fall of Max Linder herätti mielenkiintoni, joskaan tätäkään en ole saanut vielä hankittua. Elokuvien puolella Eurekan Masters of Cinema tarjosi John Fordin varhaisia länkkäreitä (Straight Shooting, 1917 & Hell Bent, 1918), Fritz Langin Intiaan sijoittuvan suurelokuvan Unelmien temppeli 1-3 (Das Indische Grabmal, 1921) ja G. W. Pabstin Vallankumouksen hornankattilan (Die Liebe der Jeanne Ney, 1927). Early Universal Vol. 1 ja Vol. 2 ja Orlacin kädet (Orlac’s Hände, 1924) täydentävät Eurekan tarjonnan.
Muista mainittakoon amerikkalaisen Kinon uusi, aiempaa pidempi Nana (1926), ranskalaisen Gaumontin Judex (1917) ja Tih Minh (1918), ranskalais-amerikkalainen Julien Duvivier -boksi (ranskalainen versio ei sisällä englanninkielistä tekstitystä), Norjan Nasjonalbiblioteketin Stumme Filmspor: Norsk Spillefilm før 1920 -julkaisu sekä amerikkalaisen Flicker Alleyn Laurel or Hardy: Early Films of Stan Laurel and Oliver Hardy sekä This is Francis X. Bushman -kokoelmat. Amerikkalaisen CineMuseumin lupailuihin Max Sennett Collection Vol. 2:n ja The Arbuckle Anthologyn julkaisuista en jaksa enää edes uskoa.
Elokuvalöydöistä merkittävimpänä voitaneen pitää Bundesfilmarchiven kätköissä olleen puolalaisen avantgarde-lyhytelokuvan Europan (1931, kuva ylh. vas.) esiintuloa, joka kahden vuoden restauroinnin jälkeen sai ensi-iltansa Lontoon elokuvajuhlilla tänä syksynä. Toivottavasti Europa julkaistaan myös kotikeräilijäformaatissa, asianmukaisilla taustatiedoilla ja ekstroilla varustettuna, jonka myötä se saisi osakseen myös sille kuuluvan arvon – Youtubeen tai johonkin muuhun nettialustaan runtattuna siitä tulisi pahaista pikselimössöä, joka hukkuisi kaiken muun tarjonnan joukkoon.