Kauniiden ja rohkeiden, Tunteiden ja tuoksujen ja monien muiden amerikkalaisten saippuasarjojen juuret ovat syvemmällä kuin moni uskookaan. Ne ovat mykän kauden ja erityisesti 1920-luvun ihmissuhdedraamojen maailmassa, joiden luojina toimivat John M. Stahlin, Herbert Brenonin, Clarence Brownin ja Ernst Lubitschin kaltaiset tekijät. Useimmat noista elokuvista on unohdettu – osin aiheesta, osin aiheetta – mutta aina toisinaan ne putkahtelevat syystä tai toisesta esiin. Näin on tapahtunut Lubitschin kolmannelle Hollywoodissa ohjaamalle elokuvalle Kolme naista, jonka Kino Lorber julkaisi Blu-rayllä ilman sen suurempaa mainontaa tai ennakkokohua.
Kolme naista kertoo lipevästä, ikuisessa rahapulassa olevasta poikamiehestä (Lew Cody), joka iskee silmänsä keski-ikäiseen miljonäärinaiseen (Pauline Frederick). Juuri ennen kuin heidän suhteensa ehtii syventyä, paikalle saapuu naisen tytär (May McAvoy), joka herättää miehen mielenkiinnon. Yksi asia johtaa toiseen ja pian he menevät naimisiin. Nyt miehellä on suora yhteys rahahanoihin, mutta riittääkö se pitämään hänet tyytyväisenä?
Äänielokuvakaudella tunnetuimmat teoksensa luoneen Lubitschin amerikkalaista mykkäelokuvakautta on ollut vuosien ajan hieman vaikea hahmottaa, koska aina joku nimike on jäänyt uupumaan. Vähitellen näitä aukkoja on onnistuttu tilkitsemään ja tätä nykyä julkaisematta ovat ainoastaan Sellaista on Pariisissa (1926) ja Vanha Heidelberg (1927), jotka ovat tosin esitetty niin taivaskanavilla kuin elokuvafestivaaleillakin ja siten löydettävissä netistä pienen salapoliisityön myötä. Näin ollen Lubitschin tuotannosta suurin osa on myös kotikeräilijän ulottuvilla ja arvioitavissa.
Vuonna 1923 Hollywoodiin saapuneen saksalaismaestron oikeana kätenä toimi pitkään käsikirjoittaja Hans Kraly (oik. Hanns Kräly), kunnes kaksikon tiet erkaantuivat 1920-luvun loppupuolella. Parhaimmillaan he olivat yhtä toimiva duo kuin maanmiehensä F. W. Murnau ja Carl Mayer. Kolmessa naisessa he luovat yhden unohtumattomimmista valkokangashetkistään kohtauksessa, jossa Pauline Frederickin esittämä nainen himmentää huoneensa valoja, jotta vierailulle saapuva mies ei vain näkisi hänen ryppyjään. Kohtauksessa saavutetaan loistavasti sekä naisen ikääntymisen pelko, että siihen liittyvä turhamaisuus. Kokonaisuus on muutenkin varsin vahva, ainoastaan loppuhuipentuma on hutaistun ja helpon oloinen.
Menestyksekkäästi niljakkaita lurjuksia esittänyt Cody on elementissään ja tekee yhden parhaista roolisuorituksistaan. Frederick on oma taattu itsensä, varmaotteinen ja liioittelematon, eikä hänen tytärtään esittävässä McAvoyssakaan ole moittimista. Kolmanneksi naiseksi paljastuva Marie Prevost jää sen sijaan yllättävän pienille esilläolominuuteille, vaikka hänenkin hahmostaan olisi saanut irti vaikka kuinka. Max Davidson tekee pienen roolin korukauppiaana, Charles Farrell vilahtaa taustalla yökerhokohtauksessa.
Kolme naista oli Lubitschin toinen elokuva Warner-yhtiölle ja sen menestys nosti entisestään hänen profiiliaan Hollywoodissa – edellisvuoden epäonninen Rosita alkoi olla enää pelkkä muisto. Samalla hän alkoi saada elokuviinsa omaa, persoonallista otetta ja ilmettä, joiden myötä hänestä kasvoi yksi unelmakaupungin suurimmista ohjaajista. Siihen oli tosin vielä matkaa, mutta valittu suunta oli kuitenkin oikea.
Tuotanto: Warner Bros.
Ohjaus: Enrst Lubitsch
Käsikirjoitus: Hans Kraly (Yoland Mareen romaanin pohjalta)
Kuvaus: Charles Rosher, Charles J. Van Enger
Lavastus: Svend Gade
Näyttelijät: May McAvoy (Jeannie Wilton), Pauline Frederick (rva Mabel Wilton, hänen äitinsä), Marie Prevost (Harriet), Lew Cody (Edmund Lamont), Willard Louis (Harvey Craig), Pierre Gendron (tri Fred Colman), Mary Carr (hänen äitinsä), Max Davidson (korukauppias), Charles Farrell
Kesto: 70 min.
Ensi-ilta: 5.10.1924 / 12.4.1926