AELITA
”Muodostakaa meidän esimerkkimme mukaisesti Marsin Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto.”
Jakov Protazanovia ei ole koskaan sijoitettu neuvostotaitureiden aivan terävimpään kärkeen, mutta varsin taitava tekijämies oli hänkin. Jo tsaarinajan Venäjällä elokuvia tehtailleen Protazanovin laajasta tuotannosta tunnetuimpia ovat vallankumouksen aikaan työstetty Isä Sergius (1918) sekä muutaman vuoden maanpaon jälkeen tehty, 1920-luvun suurmenestyksiin lukeutunut Aelita, neuvostoliittolaisen science fiction –elokuvalajin edelläkävijä.
Aleksei Tolstoin tieteisromaaniin löyhästi pohjautuvan elokuvan päähenkilö on moskovalainen insinööri Los (Nikolai Tsereteli), jonka suurena unelmana on päästä Marsiin. Mies tekee tämän vuoksi ahkerasti kokeita kehittääkseen polttoaineen, joka olisi tarpeeksi voimakasta lennättämään raketin avaruuteen. Samalla hän laiminlyö nuorta vaimoaan (Valentina Kuindzhi), joka alkaakin etsiä lohtua muualta (Pavel Pol). Vaikka insinöörin elämä onkin melkoisessa kriisissä, ei hän silti halua antaa periksi unelmilleen.
Suureellinen ja isolla rahalla tehty Aelita on varsinkin ensi katsomalta melkoisen hämmentävä elokuvakokemus. Sen omaperäiset Mars-planeetan lavasteet ja puvut ovat täysin uniikkeja ja jäävät varmasti katsojan mieleen. Propagandallinen tarina opetuksineen ei ole mitenkään kaksinen, mutta siitä huolimatta sitä on mielenkiintoista seurata. Kylmäävät kauhukuvat maan alla asuvista työläisistä, joita kuljetellaan liukuhihnoilla paikasta toiseen, ovat yllättäviä – samanhenkisiä kauhuskenaarioita tarjottiin muutamaa vuotta myöhemmin Fritz Langin huomattavasti kuuluisammassa elokuvassa Metropolis (1927). Teoriassa Aelitassa on siis aineksia suureksikin klassikoksi.
Sitä se ei kuitenkaan ole. Elokuvan kerronta on paikoin hyvinkin poukkoilevaa ja kaikin puolin sekavaa. Tarinan hahmot ovat ohuita, heidän kohtalonsa yhdentekeviä eikä elokuvan väkinäinen humoristisuuskaan ole kovin onnistunutta. Ja vaikka mukana on Nikolai Balatovin ja ohjaaja Protazanovin tulevan vaimon Julia Solntsevan kaltaisia laatunäyttelijöitä, on meno valkokankaalla heidänkin osaltaan yllättävän hapuilevaa ja ylidramaattista. Mykän elokuvan paikoin teatraalista näyttelemistä vierastavien katsojien kannattaa kiertää Aelita kaukaa.
Neuvostoliittolainen science fiction –elokuva saattaa tuntua ajatuksena vieraalta, mutta 1920-luvulla Aelita levisi maailmalla ylistyssanojen kera – se oli kansainvälisesti menestyneimpiä neuvostoelokuvia ennen Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinia (1925). Nykypäivänä Aelita on tippunut kauas suosiostaan, mutta vaikka sen aikaansaamaa innostusta ja ihailua voi olla nykyään hieman vaikeaa ymmärtää, on se kaikesta huolimatta mielenkiintoinen ja omaperäinen lisä propagandasanomissaan kylpevien neuvostoklassikoiden joukkoon.
Tuotanto: Mezrabpomfilm
Ohjaus: Jakov Protazanov
Käsikirjoitus: Fjodor Otsep, Aleksei Faiko (Aleksei Tolstoin tieteisromaanista)
Kuvaus: Emil Shjuneman, Juri Zheljabuzhski
Lavastus: Sergei Kozlovski
Puvustus: Aleksandra Ekster
Näyttelijät: Nikolai Tsereteli (insinööri Los / Spiridonov), Valentina Kuindzhi (Natasha, Losin vaimo), Pavel Pol (keinottelija Ehrlich), Igor Iljinski (etsivä Kravtsov), Nikolai Batalov (Gusev), (Masha, Gusevin vaimo), Julia Solntseva (Aelita), Juri Savadski (Gor)