ALLE RÄDER STEHEN STILL
”Kaikki pyörät seisahtuvat, jos vahvat kädet niin tahtovat…”
Lakko. Huomiota herättävä sana, jota viljellään meidänkin yhteiskunnassamme tänä päivänä varsin tiheään. Mikään uusi asia se ei tietenkään ole, sillä työtä tekevän luokan ja omistajatahon väliset erimielisyydet ovat vuosisatoja vanhaa perua ja onpa aiheesta tehty elokuvia jo mykkäkaudellakin. Sergei Eisensteinin hieno esikoisteos Lakko (1924) on näistä varmasti tunnetuin, kun taas Franz Höblingin vuonna 1921 ohjaamaa itävaltalaistuotantoa Alle räder stehen still (engl. The Wheels Stop Turning) tietää tuskin kukaan. Siksi sen saaminen katseltavaksi tuntuukin suurelta etuoikeudelta.
Herra Felgerin tehtaalla on riittänyt aina töitä, vaikka palkkaus ei olekaan ollut parhaasta päästä. Niskurointia ei ole katsottu koskaan hyvällä ja kapinoitsijat on pistetty kuriin rautaisella otteella. Elämä tehtaalla on sujunut kaikesta huolimatta melko rauhallisesti siihen saakka, kunnes uusi johtaja päättää kiristää ruuvia entisestään. Hän palkkaa tehtävään insinööri Weighandin, tietämättä että tämä on hänen vaimonsa avioton lapsi ja tulee aiheuttamaan johtajalle lopulta enemmän harmia kuin mitä hän osaa kuvitellakaan.
Hyvin vanhanaikaisesti alkavan elokuvan ensi askeleet ovat haparoivia, mutta loppua kohden meno muuttuu varsin päteväksi kuvaukseksi luokkien törmäyksestä, jossa radikaalein aines on tuttuun tapaan valmis menemään äärimmäisyyksiin ja aloittamaan terrorin. Eisensteinin teoksen tasolle ei ylletä, mutta silti muutamat kohtauksista ovat yksinkertaisuudessaankin koskettavia, unohtumattomimpana lähikapakkaan pienen lapsensa kanssa saapuva nälkäinen työläisnainen, joka kysyy mieheltään kauanko lakko vielä kestää. Myös työläisten nousu kapinaan ja ryntääminen tehdasalueelle on toteutettu mallikkaasti. Tällaisten vaikuttavien kohtausten vuoksi onkin harmillista, että Höbling työryhmineen on ennemmin keskittänyt voimansa äidin ja pojan saattamiseksi yhteen kuin valjastanut taitonsa luokkataistelun kuvaamiseen. Loppuratkaisu on varsin laimea, mutta tuonee hyvän mielen useimmille katsojille.
Suurista näyttelijäsuorituksista ei tämän elokuvan kohdalla voi puhua, sillä tyyli on kuin suoraan 1910-luvun alun melodraamoista silmien pyörittelyineen ja käsillä elehtimisineen. Naispääosaa esittävä tsekkiläissyntyinen Magda Sonja suoriutuu osastaan huomattavasti vastanäyttelijäänsä ohjaaja Höblingiä paremmin, joka etenkin naisen nuoruuden rakastetun osassaan ilmehtii voimakkaammin kuin mitä olisi tarpeen. Näyttelijäluettelon puuttumisen vuoksi kaikki muut osallistujat jäävät hämärän peittoon. Kameramiehenä toimineesta Phil Jutzista tuli myöhemmin menestyvä ohjaaja.
Tuotanto: Olympic-Film Wien
Ohjaus: Franz Höbling
Käsikirjoitus: Louis Nerz
Kuvaus: Phil Jutzi
Näyttelijät: Magda Sonja (Herta Felger), Franz Höbling (Karas/Heinz Weigand), Louis Nerz