ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

D. W. Griffithiä koko 1920-luvun ajan vaivanneet rahahuolet kasvoivat kasvamistaan, mutta hän ei antanut sen häiritä elokuvien tekoa. Vaikka Griffithin kohdalle ei ollutkaan osunut yhtään todellista menestystä sitten Läpi myrskyn (1920), päätti hän tehdä uuden spektaakkelin, jonka uskoi – jälleen kerran – palauttavan hänet menestyksen tielle. Griffithin suurelokuvien aiheet kumpusivat historiallisista myllerryksistä, pääasiassa sodista: Yhdysvaltojen sisällissota (Kansakunnan synty, 1915), Babylonian hävitys (Suvaitsemattomuus, 1916), maailmansota (Maailmojen sydämet, 1918) sekä Ranskan vallankumous (Orpolapset, 1921). Uusi elokuva jatkoi tuota sarjaa, Amerikan vallankumouksesta kertova Amerikka valmistui 1924.

Elokuva alkaa vallankumouksen aattona. Englannin alaisuudessa elävät amerikkalaiset ovat tympääntyneitä siihen, että emämaa vaatii heiltä yhä enemmän veroja käyttääkseen ne omiin tarkoituksiinsa. Amerikkalaisten riveissä kytee kapinahenki, joka jakaa kansan kahtia. Lopulta Englannin on puututtava tilanteeseen ja edessä on väistämätön – sota. Sodan jälkeen uudelle kansakunnalle aiheuttaa harmia kuninkaan kannattaja, kapteeni Walter Butler. Tämä on houkutellut puolelleen niin intiaaneja kuin roskaväkeäkin tarkoituksenaan nujertaa uusi valtio ja nousta sen yksinhallitsijaksi.

Jatkuvista vastoinkäymisistä huolimatta Griffith halusi tehdä tavoilleen uskollisena historiallisesti tarkkaa jälkeä ja tuoda valkokankaalle mahdollisimman paljon sodan keskeisiä tapahtumia. Hän rakennutti Mamaroneckin studioilleen tarkkoja kopioita vallankumouksen aikaisista rakennuksista, kuvasi tapahtumia oikeilla tapahtumapaikoilla ja palkkasi satoja avustajia, vaikka hänellä ei olisi ollutkaan varaa moiseen. Lopulta tilanne ajautui siihen pisteeseen, että saadakseen elokuvan päätökseen, Griffithin oli siirrettävä edellisistä elokuvistaan kertyneiden lainojen maksuja, jäädytettävä palkkoja sekä otettava pankista lisälainaa.

Elokuvan alku on taattua Griffithiä. Hän kuvaa sotaan valmistautuvaa kansakuntaa ja sen keskinäisiä erimielisyyksiä mestarillisesti ja elokuvan tunnelma nousee koko ajan. Suvantokohtia ei juurikaan ole ja historialliset tapahtumat henkilöineen vilistävät katsojan silmien edessä. Sotakohtauksetkin ovat varsin hienoja ja vielä tässä vaiheessa Amerikalla on erinomaiset mahdollisuudet nousta Griffithin aivan suurimpien elokuvien joukkoon. Sodan päättymisen jälkeen alkaa kuitenkin alamäki, joka jatkuu vääjäämättä elokuvan loppuun saakka. Tyypillisenä romantikkona Griffith sepitti elokuvaan rakkaustarinan köyhän maanviljelijän ja yläluokan tytön välille. Ennalta arvattavaksi osoittautuva ja täysin turha romantisointi vesittää lopputulosta pahoin. Erinomaisesti jälkinäytökseksi sopiva Butlerin vallankaappausyritys jää vaisuksi pitkäpiimäisen rakkausdraaman noustessa pääosaan.

Näyttelijäsuoritukset ovat melko keskinkertaisia, kuten heidän roolihahmonsakin. Lillian Gishin jälkeen Griffithin leading ladyksi noussut Carol Dempster ei pysty sellaiseen tulkintaan, jota tämänkaltainen elokuva vaatisi. Köyhästä maanviljelijästä vallankumouksen etujoukkoihin nousevaa Nathan Holdenia esittävä Neil Hamilton on puolestaan aivan liian väritön. Elokuvan kiinnostavimmaksi ja aidoimmaksi henkilöksi nouseekin Lionel Barrymoren esittämä kapteeni Butler. Jo pelkän olemuksensa vuoksi rooliin sopiva Barrymore eläytyy osaansa täydellisesti.

Amerikka sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton, eikä se menestynyt niin hyvin kuin Griffith oli toivonut. Lisää takaiskuja tuli Englannin asettaessa elokuvan pannaan, sillä sen katsottiin panettelevan heitä. Griffithin aika itsenäisenä ohjaajana lähestyi vääjäämättä loppuaan. Selviytyäkseen veloistaan hän joutui myymään Mamaroneckin studionsa sekä siirtymään Famous Players-Laskyn palvelukseen. Tämä tapahtui vajaan vuoden kuluttua Amerikan ensi-illasta.

AMERICA, 1924 Yhdysvallat

Tuotanto: D. W. Griffith Productions – United Artistsille Ohjaus: D. W. Griffith Käsikirjoitus: Robert W. Chambers Kuvaus: G. W. Bitzer, Marcel Le Picard, Hendrik Sartov, Harold S. Sintzenich Lavastus: Charles M. Kirk Leikkaus: James Smith, Rose Smith Musiikki: Joseph Carl Breil, Adolph Fink
Näyttelijät: Neil Hamilton (Nathan Holden), Carol Dempster (Nancy Montague), Lionel Barrymore (Walter Butler), Erville Alderson (Justice Montague), Charles Emmett Mack (Justice Charles Montague), Lee Beggs (Samuel Adams), John Dunton (John Hancock), Arthur Donaldson (kuningas Yrjö III), Charles Bennett (William Pitt), Downing Clarke (lordi Chamberlain), Frank Walsh (Thomas Jefferson), Harry O'Neill (Paul Revere), Arthur Dewey (George Washington)