AZ OBSITOS
”Tuhannen kertaa olen katsonut kuolemaa silmiin, mutta nyt en kykene katsomaan yhtä äitiä silmiin…”
Unkarilaisen mykkäelokuvan yhyttäminen kotimaastamme on äärettömän harvinaista, joten jo sen vuoksi Forssan Mykkäelokuvayhdistyksen järjestämä Az obsitos-elokuvan esitys oli pakko kokea. Lisäksi unkarilaisen elokuvan ensimmäiset vuodet ovat ainakin itselleni sen verran hämärän peitossa, ettei esitystä voinut siksikään ohittaa. Kolmanneksi, kyseessä on aikansa merkittäviin tekijämiehiin lukeutuneen Béla Baloghin harvoja säilyneitä mykkäelokuvia eli lähestulkoon ainoa mahdollisuus tutustua tämän Alexander Kordan ja Mihály Kertészin (myöh. Michael Curtiz) kanssa samoihin aikoihin uraansa aloitelleen veteraanin ensimmäisiin askeliin elokuva-alalla.
Imre Kálmánin samannimiseen operettiin perustuva Az obsitos, ”Veteraani”, kertoo rikkaan porvarisperheen pojasta Gyurista, joka on rakastunut myllärin kauniiseen tyttäreen. Tämä ei kuitenkaan suostu Gyurin kosintaan, sillä hän tietää, ettei pojan äiti hyväksyisi heidän liittoaan. Niinpä hän nai isänsä valitseman nuorukaisen, jonka seurauksena Gyuri lähtee kotoaan.
Vuosikymmen kuluu ja sota syttyy. Gyuri tutustuu rintamalla Andrásiin ja heistä tulee läheiset ystävät. Kun Gyuri kuolee erään vaarallisen tiedusteluretken päätteeksi, András lupaa toimittaa tiedon tapahtuneesta tämän perheelle. Mutta kuinka helppoa se onkaan, sillä vain hetkeä ennen kuolemaansa Gyuri on kirjoittanut kotiin ja kertonut palaavansa piakkoin takaisin.
Elokuvan tarina on vahvasti aikaan sidottu, eikä välttämättä tuntune meistä enää erikoiselta tai mullistavalta. Valmistusaikanaan se on ollut kuitenkin erittäin tuttu monelle katsojalle ja miksei myös elokuvan tekijöillekin. Ehkäpä juuri siksi Balogh osaa kertoa tarinan hyvin luonnollisesti. Tunteet – suru, menetys, jälleennäkemisen ilo, elämän musertuminen – ovat kauttaaltaan vahvasti pinnassa, mutta täysin ilman kiihkoilua tai liioittelua. Menetyksen ja katoavaisuuden tunne, joka hahmoja koskettaa, kasvaa näin jälkikäteen tarkasteltuna universaaliksi: elokuvan valmistumisen jälkeen ei kestänyt enää kauan kun Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia oli historiaa.
Az obsitos on sotaelokuva lähes kokonaan ilman sotaa, sillä tapahtumia ei näytetä aivan muutamaa pikaista välähdystä lukuun ottamatta. Siitä huolimatta se on koko ajan läsnä. Sotilaiden henkinen ja fyysinen väsymys, rintamalla solmitut ystävyyssuhteet, toverin menettäminen ja kuoleman jatkuvan läsnäolon tuntu on tuotu hyvin esille ja yksi ainoa kuva Andrásista Gyurin haudalla ilmaisee enemmän surua ja menetystä kuin mitä erillisellä hautajaiskohtauksella olisi kenties onnistuttu saavuttamaan.
Aikoinaan kadonneeksi luultu ja tiettävästi vain jonkin sortin kaitafilmikopiona säilynyt Az obsitos on ammattitaidolla tehty elokuva, joka tuo estetiikaltaan selkeimmin mieleen tanskalaiset ja venäläiset teokset. Hieman yllättäen koin siinä myös yhteneväisyyksiä Teuvo Pakkalan sisällissotafilmatisointiin Sotapolulla (1921), kotiinpaluujakso toi puolestaan mieleen Aleksandr Dovženkon suurenmoisen Arsenalin (1929), jossa niin ikään osoitetaan, ettei pitkään rintamalla taistelleen sotilaan paluu ollut suinkaan aina niin riemukas tapahtuma kuin annetaan ymmärtää. Loppuratkaisuakaan ei pitkitetä liiaksi ja näin vesitetä muuten ansiokkaasti kerrottua tarinaa.
Tuotanto: Astra Filmvállalat
Ohjaus: Béla Balogh
Käsikirjoitus: Károly Bakonyi (Imre Kálmánin operetin pohjalta)
Kuvaus: Béla Zsitkovszky
Näyttelijät: Attila Petheö (Gyuri), Jenönë Veszprémy (rouva Nemzehin, hänen äitinsä), Ottó Torday (András), Juci Boyda (Málcsika, Gyurin sisko), Gusztáv Vándory (Málcsikan sulhanen), János Komjáthy (Mózsi-setä)