ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

1920-luku oli Douglas Fairbanksin esittämien historiallisten seikkailuelokuvien vuosikymmen. Jopa siinä määrin, että Fairbanksin varjo tuntuu peittävän alleen kaikki muut aihepiirin teokset tai ainakin sysäävän ne tyystin taka-alalle. Rex Ingramin Scaramouche (1923), Frank Lloydin Merihaukka (1924), Alan Croslandin Don Juan (1926) tähtenään itse John Barrymore – kaikki ovat tämän päivän katsojalle unohdettuja suuruuksia. Niin oli pitkään myös John Gilbertin tähdittämä ja King Vidorin ohjaama Naisten hurmaajakin, mutta aivan muista syistä: elokuva oli kadonneena vuosikymmenet, kunnes sen ainoa tunnettu oleva kopio löytyi Ranskasta vuonna 2006. Nyt elokuva on restauroitu komeaan kuntoon ja kotikatsojankin on mahdollista hankkia se kokoelmiinsa.

Suuren paraatin (1925) valtava maailmanmenestys oli nostanut sekä Gilbertin että Vidorin elokuva-alan suurmiesluokkaan, joten oli selvää, että kaksikolle täytyi löytää lisää yhteistyömahdollisuuksia. Sellaisia, joissa Gilbertin romanttinen hahmo pääsisi tarpeeksi esille, sillä hänestä oli sukeutunut pikavauhtia valkokankaan suurin rakastaja. Lillian Gishin kanssa tehty Boheemielämää (1926) oli menestys ja jatkoa tarjosi Rafael Sabatinin seikkailuromaaniin perustuva Naisten hurmaaja.

Ludwig XIII:n ajan Ranskaan sijoittuvan tarinan päähenkilö on markiisi de Bardelys (Gilbert), naisten päiväunien ja halujen kohde. Hänen pitkäaikainen kilpakumppaninsa, romantiikan saralla aina toista viulua soitteleva ja siksi katkeroitunut Chatellerault (Roy D’Arcy) päättää haastaa Bardelysin vedonlyöntiin. Hän väittää, ettei markiisi pysty valloittamaan viehättävän Roxalanne de Lavedan (Eleanor Boardman) sydäntä ja saamaan tätä vaimokseen. Bardelys ei ole kiinnostunut naimakaupoista, mutta ottaa silti haasteen vastaan.

Matkalla Lavedanin linnaan Bardelys törmää kuolemaisillaan olevaan kuninkaan vastustajaan (Theodore von Eltz) ja päättää omia tämän identiteetin. Ensi alkuun kaikki sujuukin mallikkaasti, mutta kohta väärää henkilöllisyyttä käyttävä Bardelys huomaa olevansa syytteessä maanpetoksesta. Miehen tie uhkaa viedä hirsipuuhun.

”I am ready my friends! Life has been a magnificent adventure – Death may be another!”

Naisten hurmaaja ei ollut mikään vähäinen tuotanto, olihan sen tarkoituksena haastaa samana vuonna valmistuneet Don Juan sekä Fairbanksin Musta merirosvo. Tuotantopuolella ei säästelty, kun studion alueelle luotiin häikäisevän komeaa 1600-luvun Ranskaa. Lopputulos onkin mitä hienointa epookkia, jossa koristeelliset puvut, suureelliset lavasteet ja isot joukkokohtaukset toimivat aikamatkana romanttiseen maailmaan. Aikansa mestarikuvaajiin lukeutunut William Daniels tekee jälleen kerran loistotyötä, eikä Gilbertin ja Boardmanin romanttista jokiretkeä voi unohtaa sen kerran nähtyään.

Jos jätetään huomiotta se näille elokuville ominainen seikka, että lopputulos on selvillä jo alkuteksteistä lähtien, on Naisten hurmaaja toimiva ja tasapainoinen elokuva. Tarinassa on runsaasti toimintaa, sopivasti tunteiden paloa, riittävästi juonittelua sekä tietenkin huikea kliimaksi, jossa Gilbert temppuilee kuin Fairbanks konsanaan – olkoonkin, että paikka paikoin hän käytti stunttia. Vidor pitää kokonaisuuden ammattitaitoisesti koossa ja nimekäs näyttelijäkaarti toimii erinomaisesti.

Gilbert osoitti jo Suuressa paraatissa, ettei hän ollut pelkkä komea koriste, vaan että hän osasi myös näytellä. Naisten hurmaajassa hän todistaa puolestaan sen, että hänelle sopii myös historialliset toimintaroolitkin. Hänen vastanäyttelijöinään esiintyvä Eleanor Boardman sekä mykän kauden perusroisto Roy D’Arcy tekevät vahvat roolisuoritukset hekin. Positiivinen yllätys on, että Boardmanin Roxalannesta on tehty hyvinkin eläväinen ja temperamenttinen hahmo, yleensähän tällaisissa elokuvissa naisten ensisijaisena tehtävänä on vain näyttää kauniilta. Ainoa harhalaukaus roolimiehityksessä on George K. Arthur (St. Eustace), joka ei millään muotoa ole uskottava roolissaan.

Naisten hurmaaja menestyi kelvollisesti, vaikka ei lopulta pystynytkään haastamaan kilpailijoitaan. Yleisö piti näkemästään – sen varmisti jo Gilbertin läsnäolo – mutta kriitikoiden tahoilta tuli soraääniä. Lopputulos ei tosin vakuuttanut sen enempää Vidoria kuin Gilbertiäkään, joille Naisten hurmaaja oli vain romanttinen elokuva muiden joukossa. Tätä voi pitää kuitenkin vähättelynä, sillä hyvässä romanttisen seikkailuelokuvan hengessä tehty Naisten hurmaaja viihdyttää helposti useankin katselukerran verran.

BARDELYS THE MAGNIFICENT, 1926 Yhdysvallat

Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer Ohjaus: King Vidor Käsikirjoitus: Dorothy Farnum (Rafael Sabatinin romaanista) Kuvaus: William Daniels Lavastus: Cedric Gibbons, Richard Day, James Basevi Puvustus: André-ani, Lucia Coulter
Näyttelijät: John Gilbert (markiisi de Bardelys) Roy D’Arcy (Chatellerault), Eleanor Boardman (Roxalanne de Lavedan), Lionel Belmore (varakreivi de Lavedan), Emily Fitzroy (varakreivitär de Lavedan), George K. Arthur (St. Eustache), Arthur Lubin (Ludwig XIII), Theodore von Eltz (René de Lesperon), Karl Dane (Rodenard)