Iäkkään kauppias Bashkirovin Nadja-tytär on rakastunut nuoreen Egorushkaan. Nuorten harmiksi Nadjan isä ei hyväksy miestä vävykseen, vaan on valinnut tyttärelleen mieleisensä sulhasehdokkaan. Tämä ei puolestaan miellytä Nadjaa, joka tapailee rakastettuaan salaa. Erään tällaisen tapaamistuokion seurauksena Egorushka kuolee tapaturmaisesti, jolloin Nadjalle ja hänen äidilleen tulee kiire päästä ruumiista vähin äänin eroon. Heidän avukseen tulee perheen renki, jonka apu muuttuu kuitenkin pian sarjaksi vaatimuksia ja kiristystä.
Nikolai Larinin vuonna 1913 ohjaama Kauppias Bashkirovin tytär (toiselta nimeltään Draama Volgalla) kuuluu niiden tsaarinajan Venäjällä tehtyjen elokuvien joukkoon, jotka olivat pitkään arkistojen kätköissä, mutta ovat tätä nykyä myös kotiharrastajan saatavilla. Elokuvan väitetään pohjautuvan 1800-luvulla tapahtuneeseen rikokseen, joka ainakin tämän kertomuksen mukaan on ollut melko erikoinen ja synkkä tapahtumasarja. Nykykatsojalla ei valitettavasti ole mahdollista nähdä elokuvaa alkuperäisessä asussaan, sillä aikojen saatossa siitä on kadonnut paitsi kahden kelan verran materiaalia, myös koko joukko välitekstejä. Venäläisen elokuvakerronnan korkeasta tasosta kertoo kuitenkin paljon se, että Kauppias Bashkirovin tytär on puuttuvasta materiaalista huolimatta helppoa seurattavaa.
Kauppias Bashkirovin tytär on kuin unimatka kadonneeseen maailmaan, pitkien partojen, hevoskärryjen, Tsehovin ja kumppaneiden aikakauteen. Itse tarina noudattaa pitkälti tuttuja kaavoja sukupolvien välisestä konfliktista: yhtäällä vanhoillinen isä, joka perinteitä noudattaen valitsee tyttärelleen mieluisan sulhasen, toisaalla mielitiettynsä kanssa yhteisestä tulevaisuudesta haaveileva tytär, jolle isän toiminta on silkkaa kauhistusta. Heidän välissään on äiti, joka yrittää tukea tytärtään kaikin tavoin, kunnioittaen silti samalla myös isän tahtoa.
Tällaisenaan elokuva jäisi tuskin mieleen, mutta jälkimmäisen puoliskon dramaattiset juonenkäänteet tekevät siitä venäläisen melodraaman komean edustajan, jonka synkkyys haastaa täysipainoisesti Jevgeni Bauerin ja muiden aikalaistaitureiden teokset. Lopputulos olisi todennäköisesti vieläkin vahvempi ja vaikuttavampi, mikäli puuttuva materiaali ei olisi sijoittunut niin vahvasti elokuvan loppupuoliskolle. Nyt tarinan ja hahmojen kehittely kärsii vauhdikkaan toiminnan vuoksi ja juoneen jää monia kysymyksiä nostattavia aukkoja. Silkkaa synkistelyä oleva loppuratkaisu yllättää rajuudellaan, mutta on siitä huolimatta ainakin nykyversiossa varsin nopean ja helpon oloinen.
Kauppias Bashkirovin tytär oli jaroslavlilaisen Volga-yhtiön ensimmäinen tuotanto. Se menestyi erittäin hyvin, eikä vähiten sitä levittäneen Pathé Frères -yhtiön ansiosta, jonka ansiosta elokuva oli nähtävissä myös Moskovassa ja muissa suurissa kaupungeissa. Vaikka sen enempää ohjaaja Larin kuin kukaan näyttelijäkään ei ole jäänyt elokuvahistoriaan suurena tekijänä, on Kauppias Bashkirovin tytär synkkyydestään huolimatta katsomisen arvoinen teos.
Tuotanto: G. Liptenin Volga-yhtiö (Jaroslavl)
Ohjaus: Nikolai Larin
Käsikirjoitus: Nikolai Larin
Kuvaus: I. Dored
Näyttelijät: Ei tietoa.