BEGGARS OF LIFE
Harva elokuvanäyttelijä on onnistunut saavuttamaan samanlaisen kuolemattomuuden kuin Louise Brooks. Harva elokuvanäyttelijä on myös onnistunut saavuttamaan sen yhtä vähillä elokuvilla kuin Louise Brooks. Vaikka kansasilaisneito ehti tehdä urallaan 24 elokuvaa, ainoastaan kourallinen niistä on säilynyt ja vain muutama on edes jollain tapaa merkittävä. Se ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että ”Brooksien” tullessa valkokankaalle kaikki muu unohtuu ja kamera keskittyy seuraamaan vain häntä ja hänen liikkeitään. Louise Brooks sähköistää elokuvan kuin elokuvan, aivan kuten Greta Garbokin.
Koska Brooksin elokuvia on niin vähän saatavilla, on jokaiseen niistä suhtauduttava kuin pieneen aarteeseen. Niinpä Kino Lorberin päätös julkaista William A. Wellmanin vuonna 1928 ohjaama Beggars of Life innoitti alan harrastajat ylistyslauluihin, pidetäänhän Wellmanin kulkurielokuvaa yhtenä keskeisimmistä Brooksin Yhdysvalloissa tekemistä elokuvista. Kun Kinon kymmenen mykkäelokuvan mittainen julkaisusarja tulee vielä täydentymään toisella Brooks-elokuvalla, paremmin tosin W. C. Fieldsin bravuurina muistetulla It’s the Old Army Gamella (1925), voivat näyttelijättären fanit myhäillä tyytyväisinä.
Beggars of Lifen pohjana on itsekin maankiertäjän elämää viettäneen Jim Tullyn kirjoittama tarina kahdesta Kanadaa kohti matkaavasta nuoresta (Brooks, Richard Arlen), joilla on tytön tekemän rikoksen vuoksi poliisijoukot perässään. Heidän onnistuu vältellä lain kouraa osin oman kekseliäisyytensä, osin muiden maankiertäjien ansiosta – näiden johtaja Oklahoma Red (Wallace Beery) kun on iskenyt silmänsä tyttöön ja valmis tekemään vaikka murhan saadakseen tämän itselleen.
Beggars of Life on paitsi pako- ja toimintaelokuva, myös rakkauselokuva, jossa kaksi maailman murjomaa nuorta koettaa selviytyä jokapäiväisestä elämästä. Romanttinen kuvasto on riisuttu lähestulkoon olemattomiin ja hahmojen luonnollisuuteen on kiinnitetty tavallista enemmän huomiota. Rakkaus ei iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan kehittyy hiljalleen ystävällisyyden ja avuliaisuuden kautta, kuten niin monesti oikeassakin elämässä. Lopulta molemmat antavat periksi tunteilleen ja ovat valmiit vaikka kuolemaan toistensa puolesta. Tällainen ehdottomuus on uutta mukana kulkeville maankiertäjille, jotka ovat tottuneet pelaamaan aina omaan pussiinsa ja tekemään kaiken omien mieltymystensä mukaan. Lopulta jopa karskeinkin heistä on valmis ymmärtämään, ettei elämää voi elää aina vain itselleen.
”I’ve heard about it – but I never seen it before. It must be love!”
Elokuvaa kuvattiin pitkälti luonnossa, jonka ansiosta siihen on saatu tallennettua oikeanlaista maankiertäjäelämän tunnelmaa. Junajaksot ja yhteenotot poliisien kanssa antavat sille vahvan elämäkerrallisen otteen ja varsinkin ensimmäinen puolituntinen on kertakaikkisen mahtavaa elokuvaa. Loppua kohden tapahtumat siirtyvät yhä enemmän sisätiloihin ja kuvallinen avaruus katoaa, mikä heikentää mielestäni draaman voimaa. Tyylitelty realismi valaisu- ja lavastusratkaisuineen on hieman liian hienostelevaa tällaiseen teokseen, jonka perusilme nojaa kuitenkin aitouteen ja luonnollisuuteen. En myöskään jaksa oikein uskoa, että mikään poliisipiiri olisi valmis uhraamaan kaikki miehensä yhden ainoan maankiertäjän nappaamiseksi, olkoon tämä murhaaja tai ei.
Brooks ei liiemmin arvostanut elokuvaa eikä näyttelijäsuoritustaan, mikä tuntuu näin jälkikäteen erikoiselta, sillä hänen työskentelyssään on luonnollista varmuutta. Mykkäelokuvien vakiokasvo Wallace Beery on tälläkin kertaa mies paikallaan, mutta aivan samaa en ole valmis myöntämään Richard Arlenin kohdalla: hän on kyllä parempi kuin Wellmanin sotaeepoksessa Siivet, mutta myös jotenkin etäinen ja irrallinen, eikä hän saa ladattua hahmoonsa aivan kaikkea, mitä se tarvitsisi.
Beggars of Lifelle oli aikoinaan käydä huonosti, sillä se katosi ja löydettiin vasta 1950-luvulla. Se oli pitkään saatavana vain heikkotasoisina kopioina, kunnes George Eastman House toi sen uudelleen restauroituna takaisin julkisuuteen vuonna 2005. Tämä hyvälaatuinen, elokuvan näyttävää visuaalista puolta onnistuneesti korostava versio on äskettäin siirretty myös kotikatsojalle ystävälliseen formaattiin, tosin ilman alkuperäisiä dialogijaksoja ja musiikkia, jotka tuntuvat kadonneen.
” Ain't it funny when you think of the millions o' people in warm houses and feather beds, an' us just driftin' 'round like the clouds? But I guess it's about even when you boil it down. Even them people in feather beds ain't satisfied - we're all beggars of life.”
Tuotanto: Paramount Famous Lasky Corporation
Ohjaus: William A. Wellman
Käsikirjoitus: Benjamin Glazer (Jim Tullyn romaanista)
Kuvaus: Henry Gerrard
Leikkaus: Alyson Shaffer
Näyttelijät: Wallace Beery (Oklahoma Red), Richard Arlen (Jim), Louise Brooks (Nancy), Robert Perry (The Arkansaw Snake), Roscoe Karns (Lame Hoppy), Edgar Washington (Black Mose)