MULHERES DA BEIRA


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Portugalilaisen mykkäelokuvan yhyttäminen on ollut viime päiviin asti erittäin vaikeaa. Elokuvia ei juuri esitetä maan ulkopuolella, eikä niitä ole ollut saatavana kotiformaatteihinkaan. Siksi yllätys olikin suuri, kun sain kuulla maan elokuva-arkiston, Cinemateca Portuguesan, julkaisevan kaksi maassa vierailleen italialaisohjaaja Rino Lupon mykkäelokuvaa dvd:llä. Lyhyen uransa huipun Portugalissa saavuttanut Lupo on jäänyt historian kirjoihin myös miehenä, jonka näyttelijäkoulussa Manoel de Oliveira (1908-2015) aloitti vuosikymmeniä kestäneen elokuvauransa.

Kokoelman ensimmäinen elokuva kertoo isänsä Pedron (António Pinheiro) kanssa asuvasta nuoresta Aninhasista (Brunilde Júnice). Niukkuus on jokapäiväinen vieras kaksikon elämässä, joten eräänä päivänä Pedro päättää laittaa tyttärensä töihin. Aninhas lähtee ensimmäistä kertaa elämässään kaupunkiin, Aroucaan, jonka elämänmenoon hän rakastuu palavasti. Kaunis Aninhas herättää myös paikallisten miesten kiinnostuksen, eikä aikaakaan, kun muuan herrasmies (Rafael Marques) viettelee tytön lupaamalla tälle kaikki maailman rikkaudet ja rakkaudet. Mies pitää kuin pitääkin sanansa, mutta vain siihen saakka, kunnes hänen elämäänsä saapuu uusi kaunotar (Celeste Ruth).

Mulheres da Beira                  Mulheres da Beira

Mulheres da Beira ei ole tarinaltaan erikoinen, mutta Lupon ohjaus peittää pahimmat kliseet oivasti. Toteutus on hyvin varmaotteista ja pääosin ulkona kuvattu elokuva sisältää hienoja otoksia niin maaseudulta kuin kaupungeistakin: metsät henkivät lumotun oloista elämää, kaupungeissa kaikuu vuosisatojen askeleet ja äänet. Vaikka kyseessä onkin Lupon ensimmäinen ohjaustyö uudessa kotimaassaan, ei hän ole onneksemme sortunut nähtävyyksien esittelemiseen vaan on pysyttäytynyt henkilöissä ja heidän toimintaympäristössään – näin elokuvasta on saatu muutakin kuin pelkkä eksoottinen matkailumainos. Silmiin pistävä kauneusvirhe muuten onnistuneesti toteutetussa elokuvassa on isän ja tyttären kotitalo, jonka sisätilojen lavastus maalattuine pahviseinineen ei ole kaikkein onnistuneinta.

Elokuvan parhaasta roolisuorituksesta vastaa Júnice, jonka tulkinta höynäytetystä maalaistytöstä on uskottava ja todenmukainen. Hän ei liioittele, eikä ole myöskään liian pidättyväinen, vaan kasvaa roolissaan koko elokuvan ajan: kun Aninhas saapuu ensimmäisen kerran Aroucaan, on kuin Júnice saapuisi sinne ensimmäisen kerran itsekin. Kun herrasmies tarjoutuu ostamaan hänelle peilin ja kaulahuivin, tytön kasvoilla käy innostuksen lisäksi epäilyksen häivähdys miehen tarkoitusperistä. Dramaattinen loppuhuipentumakin on tehty ilman turhaa elehtimistä ja tunteiden korostamista.

Mulheres da Beira ei ole mestariteos, mutta äärimmäisen kiinnostava aloitus omalle tutkimusretkelleni portugalilaisen mykkäelokuvan maailmaan. Toivottavasti Cineteca Portuguesa julkaisee näitä elokuvia tulevaisuudessakin, jotta kaikki saisivat mahdollisuuden tutustua toistaiseksi aivan liian tuntemattomaksi jääneen elokuvamaan perinteisiin.

MULHERES DA BEIRA, 1923 Portugali

Tuotanto: Invicta Film Ohjaus: Rino Lupo Käsikirjoitus: Rino Lupo (Abel Botelhon tarinasta) Kuvaus: Artur Costa de Macedo Leikkaus: Mme. Meunier Musiikki: Armando Leca
Näyttelijät: Brunilde Júnice (Aninhas), António Pinheiro (Pedro, hänen isänsä), Mário Santos (André, lammaspaimen), Rafael Marques (Món herrasmies), Maria Júdice (Äiti Teresa, Aroucan luostarin abbedissa), Celeste Ruth (Clara d’Orsay)



© 27.5.2018 Kari Glödstaf