BERGENSTOGET PLYNDRET I NATT
Pohjoismaiset ohjaajat ja näyttelijät tekivät menestyksekkäitä uria mykän elokuvan Saksassa, mutta harvemmin tie vei toiseen suuntaan. Siksi tuntuukin erikoiselta, että saksalainen työryhmä suuntasi elokuvan tekoa varten kauas pohjoiseen: mitä ihmettä vaikkapa Norjalla on ollut annettavanaan kansainväliselle elokuvalle, kun sen oma tuotantokin oli vielä 1920-luvulla varsin vaatimatonta? Asiaa ei tarvitse kauan pohtia, sillä vastaus on luonto. Vuoristoelokuviin ihastuneet saksalaiset ovat kenties hakeneet vuonomaan jylhistä maisemista vaihtelua omiin ympyröihinsä, kun taas norjalaiset elokuvanteko-oppia ja näkyvyyttä eurooppalaiselta huippumaalta. Mitään muita konkreettisia syitä ei oikein ole nähtävissä Bergenstoget plyndret i natt -elokuvan tekemisen taustalla.
Bergenstoget plyndret i natt (saks. Schneeschuhbanditen, engl. Snowshoe Bandits / Thin Ice) on jännitys- ja rikoselokuvan kaapuun puettu romanttinen komedia nuoresta Tom Heibergistä (Paul Richter), joka on rakastunut rautatiepohatan tyttäreen Greteen (Aud Egede Nissen). Hän saa mahdollisuuden työskennellä tulevan appensa alaisuudessa mainospäällikkönä, mutta kaikki ei mene kuten pitäisi. Kun appi hieman pompottaa ja Gretekin vain flirttailee muiden kanssa, Tom saa tarpeekseen. Hän päättää ystäviensä kanssa ryöstää Bergenistä Osloon matkalla olevan matkustajajunan.
Bergenstoget plyndret i natt ei ole ollut mikään vähäinen tuotanto, siitä kielii jo Siegfriedin roolin Niebelungen laulussa (1924) tulkinneen Paul Richterin sekä lukuisissa saksalaisklassikoissa kameramiehenä toimineen Günther Krampfin läsnäolo. Elokuvan alkutekstien mukaan työryhmä ei ole lähtenyt trikkilinjalle, vaan kaikki ulkoilmassa käytävät toimintajaksot on kuvattu autenttisissa olosuhteissa, samoissa joissa Robert Falcon Scottin etelänaparetkikunta harjoitteli ennen kuuluisaa tutkimusmatkaansa. Kun vielä perustaksi on asetettu Norjassa ja Ruotsissa menestynyt ja kehuja saanut romaani, ovat odotukset jos nyt ei aivan katossa, niin melko korkealla kuitenkin.
Lopputulos on paha pettymys. Bergenstoget plyndret i natt on kömpelö elokuva, jossa ei ole kuin nimeksi toimintaa ja vain hitusen jännitystä. Toteutus on komeita luontojaksoja lukuun ottamatta heikkoa ja etenkin vauhdikkaaksi odottamani junaryöstön jälkeinen takaa-ajokohtaus kärsii löysästä leikkauksesta ja heikosta rytmityksestä. Dynaamisella leikkauksella ja kuvakulmien vaihtelulla jaksosta olisi saatu energinen ja lennokas, minkä myötä sen jännittävyys olisi kohonnut aivan uudelle tasolle. Nykykatsojan silmin kunnallisen tason hiihtokilpailujen maalisuorakamppailuidenkin intensiteetti on tätä jaksoa korkeampi. Itse en myöskään pidä elokuvista, joissa loppu vetää maton katsojan jalkojen alta, joten ainakaan minua loppuratkaisu ei hymyilyttänyt. Sen sijaan ihastuin lyhyeen kohtaukseen, jossa nähdään nyttemmin kadonneeksi merkityn Tom Mix -elokuvan Aaveratsastaja (1924) mainosjuliste.
Näyttelijät tekevät mitä tehtävissä on. Richter on ulkoisilta puitteiltaan ensiluokkainen valinta nuoren hurmurin rooliin, mutta siihen hänen roolihahmonsa anti jääkin. Myös Nissen sopii rooliinsa kuin valettu, mutta eipä hänenkään tarvitse juuri taitojaan todistella. Rautatiepohatta Elstadia esittävä, ohjaamisestakin vastannut Uwe Jens Krafft kuoli elokuvan valmistumista seuraavana vuonna Berliinissä, niinpä Bergenstoget plyndret i natt jäi hänen toiseksi viimeiseksi työkseen.
Tuotanto: Helios Film, Norsk Super Film
Ohjaus: Uwe Jens Krafft
Käsikirjoitus: Jonathan Jerv (Nordahl Griegin ja Nils Lien pseudonyymi, omasta tarinastaan)
Kuvaus: Paul Berge, Johann Bentzen, Günther Krampf
Lavastus: Jacques Rotmil
Näyttelijät: Paul Richter (Tom Heiberg), Aud Egede-Nissen (Grete Elstad), Uwe Jens Krafft (Nils Elstad), Fridtjof Møen (luutnantti Lund), Frederik Schumann (biologi), Ada Egede-Nissen (hänen tyttöystävänsä Eva Krohn), Lauritz Johnsen (Johan Bratt), John Johnson (metsästäjä), Olaf Engebretsen (nyrkkeilijä)